Blogeissa kiertää 33 kysymystä ja vastausta, joihin päätin itsekin vastailla. Osa vastauksista saattaa olla pidempiaikaisille lukijoille jo tuttuja, mutta ehkä sieltä muutama uusikin juttu löytyy.

Haaveilen Pieni Merenneito-teemaisista häistä ja häät on suunnitteilla, mutta emme ole vielä päättäneet päivää tai edes vuotta. Rahatilanne ei tällä hetkellä anna periksi mennä naimisiin tai lähteä unelmien häämatkalle Floridaan.

Kyllä. Olen ollut kihloissa vain tämän kerran ja tähän mieheen sitoudun loppuelämäkseni. En ikinä teininä ymmärtänyt ns teinikihloja, että mentiin kihloihin muutaman viikon seurustelun jälkeen ilman mitään aikomusta mennä naimisiin. Minun mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta.

Kyllä, kolme. Kaksi biologista ja yksi bonus, jonka kyllä lasken omakseni.

21-vuotias punakorvakilpikonna Noppa, joka on tullut meille kierrätettynä serkultani.  Meillä oli myös aiemmin luppakorvakani Haades, mutta harmiksemme se kuoli viime syksynä.

 Viisi. Piti ihan laskea kuinka monta leikkausarpea kehostani löytyy. Kaksi tyrää lapsena, umpisuoli, kilpirauhasen poisto ja kohdunulkoinen raskaus, joka päättyi leikkauspöydälle.

Kaksi. Toinen on kyljessäni kylkiluun päällä, toinen ranteissani. Haluaisin jonkinlaisen lapsiin liittyvän tatuoinnin,
mutten osaa päättää minkälaisen.

Korvikset. Ennen oli myös napakoru, mutta otin sen pois jo aikaa sitten.
Ehkä hankin sen joskus takaisin neljänkympin villityksenä.

Olen muuttanut kaksi kertaa lapsena, vanhempieni luota yhteen silloisen poikaystävän kanssa, takaisin vanhemmilleni, Melissan kanssa omaan asuntoon, siitä hetkeksi takaisin vanhemmilleni, josta muutimme Melissan kanssa taas omillemme ja siitä muutimme tänne missä nykyään asumme. Eli kahdeksan?

En ole ampunut. Joskus haaveilin käyväni ampumiskurssilla, mutta se mielenjohde meni ohi vanhetessa. Enää en aseita halua lähelleni.

Kyllä, kahdesti. Ensin Lidlistä siirtyessäni Citymarketiin ja sen jälkeen Citymarketista.  

Olen käynyt rippikouluni Aholansaaressa, joka siis on kirjaimellisesti saari. Rippikoulu kesti kaksi viikkoa ja saaresta pääsi pois vain muutaman kerran päivässä kulkevalla lautalla. Aluksi suunnittelimme karkaavamme lautalla, loppujen lopuksi emme olisi halunneet lähteä saaresta koskaan pois.
Olen myös ollut muutaman kerran jonkun mökillä saaressa.

Emme omista autoa. Ennen ajoin useamman vuoden isin bemarilla.
Otin bemarin lainaksi kerran siellä käydessäni ja palautin aika monta vuotta myöhemmin.

Olen lentänyt Euroopan sisäisiä lentoja useasti, mutta Suomen sisällä vain muutaman kerran.  Jos olisi varaa, kulkisin aina Kuopio-Helsinki-välin lentokoneella, koska se säästäisi todella paljon aikaa. 

On varmaan aika monestikin. Ainakin silloin, kun tulin raskaaksi 18-vuotiaana.

Ennen Jania luulin olleeni rakastunut, mutta taisin olla väärässä.
Rakastun Janiin joka päivä uudelleen ja uudelleen.

Olen ollut parikin kertaa. Teininä ajoin skootterilla kolarin ja viereisellä kaistalla ajoi juuri ambulanssi, joka pysähtyi tarkastamaan olenko kunnossa. Ensihoitajat halusivat viedä minut sairaalaan asti tarkastettavaksi vaikka olin kyllä kunnossa.
Toisen kerran menin ambulanssilla sairaalaan, kun munanjohtimeni repesi kohdunulkoisen raskauden seurauksena.

Harrastin pienempänä taitoluistelua ja tykkäsin siitä tosi kovasti. Olin kuitenkin sellainen harrastuksesta toiseen seilaaja ja lopetin yhden tai kahden kauden jälkeen. Aikuisiällä on tullut luisteltua aika harvoin vaikka siitä tykkäänkin.

Ei ole koskaan tullut kyllä kokeiltua. Minulla on niin huono tasapaino, että olisin varmaan vedessä alta aikayksikön
enkä osaa edes kunnolla uida. Ei ole ihan ehkä minun laji.

Rakastamme käydä risteilyillä. Viimeksi olen käynyt kesällä lasten kanssa sisävesiristeilyllä, mutta käymme yleensä kerran tai pari vuoteen Silja Linen päivä Tukholmassa-risteilyllä.

En ole. Minulla oli skootteri, mutta en koskaan haaveillut moottoripyörästä. Jani haluaisi sellaisen ja minua vain hirvittää ajatus, koska moottoripyörää ajatellessani päässäni pyörii kaikki kauhuskenaariot kuinka pahasti sillä voi satuttaa itsensä.

Joskus pienenä ponilla, mutta en oikealla hevosella. Olen allerginenkin niille, joten en ole koskaan tuntenut sitä omaksi lajikseni. Äitini oli nuorempana heppatyttö ja olisi varmaan halunnut minustakin kasvavan sellaisen, mutta toisin kävi.

Kohdunulkoinen raskaus päättyi hätäverillä leikkauspöydälle alle tunnin päästä ambulanssin soitosta. Jos olisin ollut yksin kotona enkä Melissan kanssa, olisin kuollut vessan lattialle, koska en päässyt sieltä liikkumaan ja Melissa soitti apua.

Olen ollut potilaana sairaalassa elämästäni niin monta viikkoa, ettei minulla ole koskaan ollut minkäänlaista kipinää hoitoalalle.

Tummat viinirypäleet.

Ilta ja kynttilät tai parvekkeella palavat kausivalot.

Pinkki. Sellainen kunnon hot pink kuten edellisen asuntomme eteisen seinät.

Puhelu Melissalle, joka oli saattamassa kavereita kotiin
ja jäi suustaan kiinni matkalla.

Viesti serkulleni, jolle laitoin kuvan vauva-Viviasta, joka näytti aivan ukiltamme.
Saimme siitä hyvät naurut.

En.

Ei kumpikaan. Kaakao, kiitos.

Kanttarellipiirakka, nam.

Koira. Olen allerginen kissoille ja ne ovat minusta vähän tylsiä, kun eivät tee mitään.
Anteeksi kaikki kissaihmiset.

Talvi. Lumisade ja pieni pakkanen tekee ihmisen onnelliseksi.

Vivian täyttäessä yksi vuotta pidimme hänelle synttärijuhlat Star Wars-teemalla. Rakastan teemajuhlia ja askartelenkin koristeita aina monta viikkoa etukäteen. Vivian kolmas nimi on Amidala, joka tulee Star Warsista, joten teema oli helppo päättää.

Kodissamme on olohuoneen ja keittiön välissä baaritiski, joka on käyttöön liian korkea, mutta juhlissa se on kiva, kun sen päälle saa koristeita ja pöytätasolle saa tarjolle juhlaruokia. Arkena se vaan kerää romua. Meillä on ollutkin joka juhlissa jonkinlainen koristenauha baaritiskin päällä roikkumassa ja Star Wars-juhliin askartelin nauhan, jossa oli näkyvillä Vivian kolmas nimi.

Vivia ei vielä viime vuonna synttäreistä kovinkaan ymmärtänyt ja juhlat oli enemmänkin meille sekä vieraille. Oli mukavaa, kun sukulaiset olivat kerrankin koolla ja viime vuonna meille pääsikin paljon vieraita. Tänä vuonna vierasluku on huomattavasti pienempi, mutta juhlat ovat varmasti silti hyvin ikimuistoiset.

Teema näkyi meillä koristeissa, serveteissä ja tarjottavissa. Meillä oli tarjolla täytekakkua, juustokakkua, pizzarullia, teemaväreihin sopivia macaronseja ja minimuffinseja. Myös juomat olivat teemavärisiä ja tarjoilimmekin vieraille sekä Yodan väristä limpparia että mehua.

Pienemmille vieraille oli myös kurkkutikkuja ja maissinaksuja.

Teimme kaikki muut tarjottavat itse, mutta täytekakku ja macaronsit olivat Kakkutaiteen Nannan käsialaa. Kakku oli aivan älyttömän hyvää ja siitä riitti todella hyvin kaikille. Ainut ongelma kakussa oli, että meidän huonelämpötila oli niin korkea, että kakun päällä olevat koristeet sulivat todella nopeasti ja kaatuilivat. Onneksi kerkesin kuitenkin saada muutaman kuvan ennen sitä.

Nannan tekemät macaronsit maistuvat yhtä hyvältä kuin Pariisissa maistamani ja niitä on ollut meillä Vivian kaikissa juhlissa ristiäisistä alkaen. Aina ne on tilattu juhlien teemaan sopivissa väreissä. Tämä on kiva perinne, jota varmasti jatkamme monta vuotta.

Onpas muuten outoa katsella tuota omaa ruskeaa tukkaa. Tulee melkein ikävä tuota omaa, luonnollista väriä. Ja Vivia on niin pieni näissä kuvissa, että en kestä. Kohta meillä on jo 2-vuotias taapero.

Tänä vuonna on ihan eri teema ja lupaan kirjoittaa tämän vuoden juhlista tämän vuoden puolella enkä pitkittää kirjoittamista ihan näin kauan.