Fantasylandista pääsee kävelemään suoraan Discoverylandiin. Me kävimme tutustumassa Toy Story-kauppaan ja otimme itsellemme Fastpassit Buzz Lightyear Laser Blastiin, joka on pimeä ajelu, jossa ammutaan laserpyssyillä ja kerätään näin pisteitä. Ajelun loputtua näkee kuka seurueesta sai korkeimmat pisteet.

Fastpass on palvelu, jonka ansiosta laitteisiin pääsee jonottamatta tai ainakin todella lyhyellä jonotuksella. Kaikkiin laitteisiin tätä mahdollisuutta ei ole olemassa. Ne laitteet, jotka sen tarjoavat, on merkitty puistokarttaan. Laitteiden edessä on Fastpass-laite, josta saa hakea itselleen lipun. Lipussa on aika, jolloin Fastpass toimii. Jos kaikki päivän Fastpassit on jo jaettu, laite peitetään kankaalla. Lipun kanssa pitää tulla laitteen omaan Fastpass-jonoon oikeaan aikaan tai laitteeseen ei enää lipulla pääse. Me saimme tietää tästä mahdollisuudesta vasta aika myöhään toisena puistopäivänä, joten emme kovinkaan paljon hyödyntäneet sitä. Huom! Nykyään myös sovelluksella voi hankkia Fastpasseja enkä ole ihan varma onko lipun tulostavia laitteita enää käytössä!

 

Melissalla ei riittänyt pituus Space Mountain 2-vuoristorataan, joten me menimme kahdestaan Orbitron – Machines Volantes- laitteeseen sillä aikaa kun Heidi ja veljeni kävivät testaamassa Space Mountainissa. Laite oli kuulemma huikea ja aivan toista luokkaa kuin laitteet Suomessa. Discoverylandin puolella jonotusajat olivat huomattavasti lyhyemmät kuin Fantasylandin. Ehkä satuimme sinne juuri siihen aikaan, kun ravintolat olivat täynnä.

Discoverylandissa olisi ollut paljon muitakin laitteita, joita emme syystä tai toisesta ehtineet testaamaan. Minua jäi harmittamaan, etten tajunnut 3D-simulaattoria, joka silloin vielä oli Michael Jacksonin konserttikokemus. Sen olisin mielelläni käynyt testaamassa, koska olin lapsena ihan suunnattoman iso Michael Jackson-fani. Nykyään sen paikalla on Star Wars-teemainen 3D-kokemus.

Frontierland on teemaltaan nimensä mukaan uudisraivaajien maa. Teema on toteutettu upeasti ja tuntuu kuin astuisi 1800-luvun vanhan lännen kaivoskaupunkiin. Alueella sijaitsevat esimerkiksi Big Thunder Mountain-vuoristorata ja Phantom Manor-kummitusjuna. Keskellä aluetta on tekojärvi, jossa kulkee siipiratasalus. Me luulimme alukseen astumisen maksavan erikseen, mutta sehän olisi kuulunut puistolipun hintaan kuten kaikki muutkin puistoissa sijaitsevat elämykset ja laitteet. Hieman ehkä harmittaa näin jälkikäteen, ettei silloin osannut ennen matkaa ottaa selvää mitä kaikkea puistoissa on. Tosin seitsemän vuotta sitten ei ehkä tietoa ollut vielä saatavillakaan niin hyvin blogien ja Youtuben kautta.

Me kävin Big Thunder Mountain-vuoristoradassa toisena iltana iltaparaatin aikaan. Laitteethan eivät mene kiinni ennen puiston sulkemista ja koska suurin osa ihmisistä oli katsomassa paraatia, oli jonot huomattavasti lyhyemmät kuin muihin aikoihin. Tosin taisimme me silti jonottaa reilun puoli tuntia.

Laite oli hyvä ja ei liian raju. Melissa ei ihan päässyt joka laitteeseen pituusrajoitusten takia, mutta tähän hän hyvin pääsi. Tykkäsimme kaikki ja olisimme menneet varmasti uudelleenkin. jos olisimme olleet puistossa pidempään. Veljeni kävi myös ampumassa jotain pulloja alas laitteen jälkeen olleessa kojussa. Se oli muuten yksi ainoista erikseen maksettavista jutuista, joissa käytiin! Maksoi muutaman euron.

Tämän jälkeen me suunnattiin kohti kummitustaloa eli Phantom Manoria. USAssa talon nimi on Haunted Mansion, mutta aikalailla laite on kai samanlainen.

Taloon jonotettiin talon terassilla, josta siirryttiin sisällä olevaan huoneeseen. Huone olikin tosiasiassa hissi, joka liikkui ja siitä siirryttiin oikeaan laitteeseen, jossa istuttiin kärryn kyydissä. Kärry kuljetti läpi kummittelevan kartanon ja Lissu-raukkaa pelotti niin paljon, että hän piti silmiään kiinni yli puolet ajasta. Kun hän lopulta suostui avaamaan ne ja huomasi, ettei tuo laite olisikaan ollut niin paha, oli laite jo melkein lopussa. Hän olisi halunnut laitteeseen heti uudelleen, mutta valitettavasti jonot olivat niin kamalan pitkät, ettei meillä ollut siihen aikaa.

Kummitustalosta tultiin ulos läpi hautausmaan, jossa oli kaikkien sisällä olevien kummitusten haudat ja hautakivet.

Adventureland

Adventurelandiin astuessa paikka on teemoitettu hieman Agrabahin mukaan (kaupungin Aladdinissa). Siellä sijaitsi ravintoloita ja kiva läpikävelytunneli, jossa pääsi hieromaan taikalamppua.

Walt Disney Worldissa, Orlandossa, on puisto nimeltään EPCOT, jossa pääsee matkaamaan maailman joka kolkkaan. Adventurelandissa on ehkä haettu vähän samanlaista tunnelmaa, koska sielläkin pääsee neljään eri paikkaan maailmassa: merille, Agrabahiin, Afrikkaan ja Egyptiin.

Tuolla sijaitsee Pirates of the Caribbean, joka on oikeasti todellakin jonottamisen arvoinen. Lisäksi siellä olisi ollut Indiana Jones: Temple of Peril-vuoristorata, johon Lissu oli kuitenkin liian lyhyt ja päätettiin jättää se muidenkin osalta välistä.

Kävimme Koiramäessä Melissan kanssa heti avajaisvuonna ja tykkäsimme siitä todella paljon. Sen jälkeen en ole kertaakaan päässyt puistoon, koska Melissa on aina kesäisin lomaillut kummiensa luona Tampereella ja käynyt heidän kanssaan myös Särkänniemessä sekä samaan rannekkeeseen kuuluvassa Koiramäessä. Olin iloisesti yllättynyt siis viime kesänä puistossa käydessäni kuinka kivalta puisto edelleen näytti. Siitä oli pidetty hyvää huolta ja alueelle oli ehkä tullut jotain uuttakin.

Edellisen kerran alueella käydessäni minulla oli mukana 8-vuotias. Silloin tietenkin lapsi oli jo niin iso, että hänen kanssaan oli helppo kulkea kävellen paikasta toiseen ja käydä katsomassa eläimiä sekä pitää lapsi lähellä, koska tämä ymmärsi puhetta ja hänen kanssaan pystyi keskustelemaan. Nyt olin liikkeellä 13-, 6- ja 1,5-vuotiaan kanssa. Eihän se nyt ollutkaan ihan niin helppoa pitää niitä kaikkia kolmea lasta lähellään koko ajan. Meillä oli mukana matkassa myös serkkuni kahden pienen poikansa  ja kummityttönsä kanssa. Isommat lapset menivätkin aikalailla omia menojaan ja kävivät välillä ilmoittautumassa meille.

Pienempien perässä juoksimmekin useamman kerran, koska vaikka meillä oli rattaat mukana niin eiväthän pienet niissä jaksaneet koko aikaa viihtyä. Onneksi Koiramäki on sen verran pieni paikka, ettei lapset voineet kadota kovin kauas. Kiersimme ensin katsomaan eläimiä ja lapset viettivätkin pitkiä aikoja aitausten luona huokaillen eläinten söpöyttä. Ekstraihanaa vierailusta vielä teki, että eläimiä sai silittää ja possuja esimerkiksi sai harjata. Lapsia nauratti kauheasti, kun yhden possun nimi oli Pipsa.

Kulkeminen ympäri puistoa oli myös todella helppoa, koska joka paikkaan pääsi taaperon kanssa vaunuilla. Kaikki kulkuväylät oli tarpeeksi leveitä vaunujen työntämistä varten. Ja jos olisi halunnut kulkea kävellen ilman rattaita, oli keskusaukiolla rattaille oma parkki (joka muuten oli sateensuojassa, jos kesäsade vaikka yllättäisi kesken vierailun).

Kiersimme puiston kerran läpi koko poppoolla ja isompien ollessa Särkänniemen puolella laitteissa, kävimme vielä taaperon kanssa uudelleen ihastelemassa eläimiä. Silloin saimme seuraksemme pikkuveljeni perheen. Varsinkin pienet koiranpennut olivat söpöjä, mutta harmi kun oli kauhean kuuma ja koiria kamalasti nukutti. Kävimme puistossa sopivasti niin, että koiranpennut olivat olleet puistossa vasta muutaman päivän ja ne olivat oikeasti vielä tosi pieniä. Koiria myös ehkä vähän ujostutti.

Taaperolla oli kauheasti ihmeteltävää Koiramäen hahmoissa, joita olikin ympäri puistoa. Ihanaa, miten paljon kaikkiin pieniinkin yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota. Vivia oli ensimmäistä kertaa elämässään huvipuistossa ja se oli kyllä ihmeellistä. Hän nautti täysin sydämin kaikesta mitä näki ja koki eikä kolmenkymmenen asteen hellekään tuntunut yhtään haittaavan menoa. Ihanaa, kun saimme vielä Vivian serkkupojan kaveriksi tuonne Koiramäkeen ja siellä ne kaksi taaperoa kahdestaan ihmettelivät kaikkea nähtävää.

Kävimme kurkkaamassa myös hevosia ja lampaita tallissa, jonne eläimet oli siirretty hellettä piiloon. Vaikka onkin ihanaa, että on lämmintä, oli viime kesän helleaalto varmasti tuskaista ihan kaikille jossain kohtaa. Huvipuistossa sen huomasi vielä enemmän miten kuuma olikaan, koska suurin osa aktiviteeteistä on ulkona ilman minkäänlaista varjopaikkaa ja aurinko porotti todella kuumasti. Koiramäessä oli kuitenkin ihanan paljon kaikkia sisäjuttujakin, joista suurin osa jäi meiltä kokematta, koska Vivia oli niihin vielä aika pieni ja isompia poltteli ne Särkänniemen puolen rannekkeet.

Satuimme sopivasti lavan läheisyyteen juuri esityksen aikaan ja jäimmekin hetkeksi pienempien kanssa katsomaan sitä, kun isommat menivät Drakkulan linnaan. Näytelmää esitetään monta kertaa päivässä ja se sopii koko perheelle. Kokonaispituus oli noin 15 minuuttia eli se ei paljon puistopäivästä vie vaikka sen katsoisi kokonaankin ja vaikka samalla lapsille juottaisi vettä, joka oli todellakin tarpeen viime kesänä.

Drakkulan linna oli hauska monikerroksinen leikkipaikka, jossa meidän lapset olisivat viihtyneet vaikka kuinka kauan. Taaperot eivät sinne kuitenkaan vielä päässeet, koska ikäraja oli 5 vuotta ilman aikuista ja me aikuiset halusimme hetken hengähtää varjossa. Eivät he onneksi sinne kaivanneetkaan, kun eivät tienneet mitä linnan sisällä on.

Meillä tarttui kaupasta mukaan yksi Koiramäki kirja, jonka annoimme iltapäivällä puistoon saapuneelle serkulle myöhäisenä synttärilahjana.

Koiramäki on avoinna 11.5-25.8.2019. Aukioloaika on pääasiassa 11-18 ja ainakin viime kesänä Koiramäki aukesi tuntia aiemmin kuin Särkänniemi, joka antoi meille hyvin aikaa kierrellä eläinpuiston puolta rauhassa.

Pääsylipuiksi voi valita yhteisrannekkeen sekä Koiramäkeen että Särkänniemen laitteisiin tai jos kiinnostaa käydä pelkästään Koiramäessä, saa lipun ostettua pelkästään sinne hintaan 15,90€/kpl. Kesän alussa ja lopusta Plussa-kortilla näytti olevan tarjous, jolla saa Koiramäkeen kaksi lippua yhden hinnalla.

Koiramäkeen ja Särkänniemeen on helppo tulla omalla autolla tai julkisilla. Oman auton pysäköinti Särkänniemen pysäköintialueella maksaa 15€/päivä. Meillä oli viime kesänä auto tuolla parkkipaikalla ja se oli kyllä nappivalinta, koska pitkän puistopäivän jälkeen lapset ei olisi jaksaneet enää lähteä kauas kävelemään. Kesäaikaan rautatieasemalta kulkee myös bussi suoraan Särkänniemeen.