1. Whatsapp-viesti lapselta:

”Joo” 

Meidän viestit teinin kanssa on usein aika lyhyitä ja ytimekkäitä.

2. Ratkaistu kinastelu:

Kaksi pienintä katsoi Pikku Kakkosta ja toinen leikki samalla ilmapallolla. Koska ei oo mitään parempaa kuin kiusata siskoa, meni toinenkin sen pallon kimppuun ja tappeluhan siitä syntyi. Onneksi ratkaisu saatiin nopeasti aikaan.

Meillä siis 3- ja 8-vuotiaat härnäävät toisiaan vähän väliä ja tämä on siis kummankin puolelta ihan samanlaista, etten aina edes tiedä kumpi sen on aloittanut. Suurimmaksi osaksi ajasta he leikkivät keskenään nätisti, mutta välillä on pakko olla kiinni toisen kurkussa. Kai se kuuluu siihen siskona olemiseen.

My little pony. Pienin on nyt rakastunut poneihin, koska olemme katsoneet Youtubesta poni taakse jäätä, eli My little pony versiota Frozenin Let it go-laulusta.

4. Katsottu perhe-elokuva:

Kokonaan katsottiin viikonloppuna Angry Birds 2 Janin ja Vivian kanssa.

Aiemmin tänään katsottiin Vivian kanssa alkua Disneyn Kaksin karkuteillä eli Tähkäpää-leffaa. Ollaan Vivian kanssa sairastuvalla kotona, joten ollaan vaan lepäilty.

5. Wilma-viesti:

Kaikkien meidän kouluista tuli tiedote koronaviruksesta.

6. Ostettu lastenvaate:

Ostin Vivialle eilen Frozen 2 elokuvan mukaisen Elsa-mekon, jota hän oli halunnut jo todella pitkään. Eilen ostin myös kaksi vaatetta merkkivaatekirppikseltä, mutta ne eivät ole vielä tulleet perille.

7. Arkiruoka, joka maistui koko perheelle: 

Kinkkukiusaus (ja Melissalle perunalaatikko soijarouheella).

8. Naurattanut lasten suusta-juttu: 

”Prinsessat ei käy vessassa.”

3,5-vuotiaalla on menossa uhma ja joku ihme prinsessakausi. Kaikkeen, jota hän ei halua tehdä, kuuluu vastaus ”prinsessat ei tee….”

Ja miksikö tämä naurattaa? Muistan vahvasti omasta lapsuudestani äidin lauseen

”Prinsessatkin käyvät vessassa.”

eli minulla on itsellänikin ollut aivan samanlainen vaihe joskus.

9. Tauti, josta on lappu hoitopaikan ovessa:

Nuha ja yskä oli ne, joista viimeksi näin ilmoituksen.

10. Yhteinen lempipuuha koko perheelle:

Ihan koko perheellä ei ole hetkeen kyllä tehty mitään, mutta eilen käytiin tyttöjen kesken Ikeassa syömässä. Se oli kaikista oikein mukavaa.

11. Lasten appi, joka on ollut hitti:

Lego Duplo-pelit toimi ladattiin mun tabletille, kun Bea oli pieni
ja nyt Vivia pelaa niitä samoja.

12. Biisi, jota lapset haluavat kuulla:

Koko Frozen 2-elokuvan soundtrack.

13. Iltasatukirja, jota ollaan luettu:

Prinsessa Pikkiriikin talvi

14. Ylpeyttä herättävä äitihetki:

Kuulin 3,5-vuotiaan laskevan itsekseen kahteenkymmeneen tässä yksi päivä leikkiessään. En tiennyt hänen osaavan laskea niin pitkälle.

15. Siivottu lasten sotku:

Vaahtokylvyn jäljiltä siivosin saippuat kylpyhuoneen lattialta.

16. Piirustus, joka on ripustettu jääkaapin oveen:

Vivian päiväkodissa värittämä Ryhmä Haun Söpöli.

17. Asia, jonka lapsi itse osti:

Bealla oli synttäreillä saatu lahjakortti H&Mlle ja hän osti sillä kaksi pantaa ja huulirasvan. Toisessa pannassa oli kissankorvat ja toisessa yksisarvisen sarvi ja harja.  Huulirasva taas oli Disney-linnan muotoinen.

18. Kerta kun sanoin lapsille, että rakastan:

Illalla sanoin ainakin kaikille, kun menivät nukkumaan. Olen saattanut sanoa tänäänkin jo useamman kerran pienimmälle, kun ollaan oltu kotona.

Vivialla se on hetken aikaa jo ollut leikkikorkkarit ja prinsessakruunu.

Mitkä on olleet teidän viimeisimmät?

Kun kuulee nimen Marimekko, tulee monelle varmasti mieleen ikoniset tasaraitapaidat ja mustat olkalaukut.

Meille Marimekko on kuitenkin vaatteiden ja asusteiden osalta niin paljon muutakin kuin edellä mainitut. Marimekkorakkauteni on varmaan alkanut kunnolla Melissan vauva-aikana, kun äitini osti hänelle  vauvojen sukat Unikko-kuosilla kirpputorilta. Sukat oli pehmeät ja kestivät pesusta toiseen yhtä ihanina. Käytimme sukkia valehtelematta vuoden päivät ja käytöstä ne siirtyivät Melissan nukelle.

Nukkevauva joutui kuitenkin luopumaan sukistaan Vivian synnyttyä. Olisin ostanut Vivialle Marimekolta uudet sukat, mutta jostain syystä pienien kokojen valmistaminen oli lopetettu kokonaan. Sukat lähti vielä Viviankin käytöstä uudelle käyttäjälle. Laatu oli ihan huiman hyvä! Olen ostanutkin myös Melissalle ja itselleni aikuisten koon sukkia, koska olen nyt vakuuttunut niiden laadusta.

Sukista se rakkaus lähti ja siirtyi kodin joka nurkkaan. Ensimmäisessä kodissani oli keittiössä vihreät Unikko-verhot ja samalla kuosilla oli myös patalaput, patakintaat, säilytyspurkit ja pöytätabletit. Melissalla taisi olla myös ruokalappu tuota kuosia. Makuuhuoneessani minulla oli ne ihanat vaaleanpunaiset Tantsu-verhot, jotka roikkuu myös Carrie Bradshaw’n ikkunoissa.

Oli minulla kyllä lukiossa se musta olkalaukkukin! Se oli ihan huippu ja kesti käytössä. Laukku sai uuden kodin muutama vuosi sitten, koska sillä ei enää ollut käyttöä. Vaikka ehkä vähän harmittaa, että laitoin sen pois, koska tuo olkalaukkuhan olisi ollut mitä mainioin hoitolaukku!

Pääsääntöisesti meidän Marimekot ostetaan kirpputorilta, mutta joitain juttuja on hankittu myös liikkeestä uutena. Läheskään kaikista vaatteista ei ole edes kuvaa otettu, koska jossain vaiheessa Vivian vauva-aikana vaatekaapista ei paljon muuta löytynytkään kuin Marimekkoa.

Rakastan vaatteiden kuvioita ja etenkin niitä värejä, joita on käytetty kuoseissa. Värit ovat kirkkaita ja pysyvät sellaisina pesusta toiseen. Meillä on tainnut olla vain pari vaatetta, jotka on menneet niin sanotusti pilalle käytössä. Joku kirpputorilta ostettu body oli jo meille tullessaan aika ohueksi kulutettu ja kului meillä kirjaimellisesti puhki. Bealla oli myös joskus liikkeestä ostetut housut, jotka hän konttasi ulkona rikki. Niihin olisi voinut tehdä polvipaikat, mutta olin liian laiska sellaiseen ja heitin housut lopulta tekstiilikierrätykseen.

Yksi asia minua kuitenkin Marimekossa ihmetyttää vuodesta toiseen. Vaikka vaatteet ovat aika hinnoissa liikkeessä, kirpputorilla niitä myydään ihan pilkkahinnalla. Itsekään vaatteista ei saa myydessä oikeastaan paljon mitään takaisin vaikka ne olisi uutena ostettu liikkeestä ja olisivat edelleen uudenveroisessa kunnosa.

Marimekko ei siis ainakaan lasten vaatteiden osalta ole ollut pitkään aikaan muodissa ja tämä näkyy jälleenmyyntiarvossa suoraan. Tämä on meille tietysti positiivinen asia, koska se mahdollistaa niiden hankkimisen meidän vaatekaappiin. Jos hinnat olisivat korkeammat, ei ne ehkä niin usein tarttuisi kirpputorilta mukaan vaikka kuoseja kuinka rakastaisin.

Monet kuoseista sopivat hyvin kelle tahansa sukupuolesta huolimatta. Itse en ajattele kuosien olevan suunniteltu vain tytöille tai pojille. Vivialla oli esimerkiksi jossain vaiheessa BOO BOO-kuosinen body, jonka kuviona on erilaisia autoja. Joku saattaisi autokuosisen bodyn olevan automaattisesti tarkoitettu pojalle, mutta meillä se oli yksi lempivaatteista ja minua harmitti ihan kamalasti, kun se jäi pieneksi.

On myös ihanaa, kun löytää kirpputorilta Marimekon vaatteita, koska silloin löytää vanhojen mallistoiden kuoseja. Uusien vaatteiden valikoima on kerrallaan aika pieni, joten kuosivalikoimakaan ei ole liikkeissä kovinkaan laaja. Kuopion liikkeet ovat kaikenlisäksi pienet, joten lasten vaatteiden anti on hyvin rajallinen. Minä ainakin olen shoppailijana sellainen, että haluan päästä hiplaamaan vaatteita, joten tilaan nettikaupoista harvoin mitään.

Koska Marimekko-rakkauteni on kestänyt jo vuosikymmeniä, olen laittanut monta Vivialle pieneksi jäänyttä vaatetta jemmaan, jos vielä saamme (toivottavasti) lisää lapsia jossain vaiheessa. Kaikki rakastetuimmat kuosit ja vaatteet odottavat varastossa uutta käyttäjää ja jos ne eivät pääse meillä enää käyttöön, lahjoitan ne jollekin niitä tarvitsevalle.

Melissalla oli jossain vaiheessa kaappia täynnä erivärisiä tasaraitapaitoja, mutta nyt ne ovat väistyneet muiden merkkien tieltä. Luulen Melissan kuitenkin löytävän tämän Marimekko-rakkauden vielä joskus uudelleen.

Meillä oli muuten Melissan kanssa samanlaiset mekot Marimekolta, kun Melissa oli pieni taapero. Minulla oli liikkeestä ostettu vaaleanpunainen kotelomekko ja ompelin Melissalle saman kuosin vaaleansinisestä kankaasta oman mekon. Meillä oli mekot päällä mummoni ja hänen kaksoissiskonsa 80-vuotissyntymäpäivillä, mutta harmikseni meistä ei ole juhlista yhtään kunnollista yhteiskuvaa.

On muuten huomattavasti hankalampaa löytää isompia kokoja lapsille tai aikuisten vaatteita kirppiksiltä. En tiedä onko niillä kovempi arvostus tai kulutus vai kierrätetäänkö isompia vaatteita enemmän lapselta toiselle. Vauvana vaatteet jäävät usein niin nopeasti pieneksi, etteivät ne edes ehdi mennä miksikään.

Voihan se tietysti myös olla, että olen kirppiksillä liikkeellä aivan väärään aikaan ja kaikki parhaat löydöt on aina napattu nenäni edestä. Nyt olen niin huonosti niitä ehtinyt kiertämäänkin, ettei löytöjä ole voinut tehdä.

Rakas Marimekko, älkää koskaan lopettako esimerkiksi tasaraitapaidan valmistusta, koska kuosi näyttää hyvältä joka koossa ja värissä. Se on ja pysyy meidän lempparivaatteena vuodesta toiseen.