Mä kärsin kroonisesta vauvakuumeesta ja jos ei tarviis ajatella MITÄÄN seikkoja vauvoista haaveillessa, haluaisin tosi ison perheen. Meidän lapsiluku ei tunnu täydeltä tällä tavalla kolmella lapsella, mutta kyllä se nyt silti taitaa olla täynnä.

Vaikka mä haluaisin ainakin yhden lapsen lisää, koska neljä tuntuisi sellaiselta kivalta lapsiluvulta, on asiassa monta seikkaa, joita on pakko ajatella lapsiluvusta puhuettaessa.

Ensinnäkin, lapset on tosi kalliita. Siis vaikka se ei ehkä tunnu siltä äkkiseltään, niin lasten kasvattaminen maksaa paljon ja meillä ei vaan tällä hetkellä ole niin paljon rahaa, että neljäs lapsi olisi järkevä hankkia. Mulla ei ole kuin satunnaisesti töitä ja Jani maksaa meidän melkeipä kaikki kulut. Meillä on kuitenkin jo kolme lasta, joten vauva olisi ehkä se asia, joka katkaisisi kamelin selän tässä elämäntilanteessa budjetin suhteen.

Toinen asia, jota on pakko miettiä, on mun ikä. Mä oon jo 35-vuotias ja jos me alettaisiin yrittämään vauvaa häiden jälkeen eli vuoden päästä, olisin jo 36-vuotias. Vivian yrittämisessä meni yli vuosi eli voisin hyvin olla 37-vuotias tullessani raskaaksi ja 38-vuotias, kun vauva lopulta syntyisi.

Koska nyt on jo välillä vaikeaa nukkua kunnon yöunia ja elämäntilanne tuntuu usein jo valmiiksi aika raskaalta, en varmaan totta puhuen enää jaksaisi vauvan kanssa valvomista. Ainahan voisi käydä hyvä tuuri ja vauva nukkuisikin todella hyvin, mutta minä olen synnyttänyt kaksi lasta, joista ensimmäisellä oli koliikki ja toinen vain tykkäsi valvoa, joten en ihan usko lasteni nukkuvan heti vauvana kunnon yöunia. Myös terveysriskit sekä mulla että vauvalla lisääntyy sitä mukaa, kun ikää tulee mulle lisää.

Jos olisin ollut saman kumppanin kanssa koko ajan, voisi tilanne olla ihan erilainen ja mulla voisi hyvinkin olla vaikka kuusikin lasta. Mulla kuitenkin oli synnytysten välissä yli yksitoista vuotta ja se söi sitä parhainta lastenhankintaikää, joten meille tuskin enää tulee lisää vauvoja.

Mun sydän särkyy joka ikinen kerta, kun alan ajatella tätä asiaa enemmän, koska mä olin monta vuotta ajatellut meille tulevan vielä yhden vauvan, kun saadaan opiskelut hoidettua loppuun. Mun syli huutaa vauvaa ja mun sydän sanoo, että meiltä puuttuu vielä joku. Mutta pakko olla myös realisti.

Mun mielenterveys ei välttämättä myöskään kestäisi sitä pettymysten määrää, kun joka ikinen kuukausi se raskaustesti näyttäisikin negatiivistä niin kuin Viviaa yrittäessä. En jaksaisi sitä rumbaa varmastikaan henkisesti.

Toisaalta, koska meidän lapset alkavat olla jo aika isoja, sen mukana alkaa tulla myös kivoja juttuja, joita vauvojen kanssa ei ehkä niin voi tehdä. Esikoinen on jo 16-vuotias ja hänen kanssaan voi helposti mennä konsertteihin tai vaikka päästää hänet jo yksin sinne. Keskimmäinen on 9-vuotias ja nuorinkin täyttää jo kohta 5 vuotta. Eli lapset on jo siinä iässä, että ollaan ensinnäkin päästy pois siitä vaipparumbasta ja toisekseen lapset vihdoin nukkuu täysiä öitä omassa sängyssään.

Haaveillaan Janin kanssa siitä, että kun maailman tilanne normalisoituu, voidaan matkustaa sekä lasten kanssa että kahdestaan ja jos meillä olisi vauva, ei sekään olisi ihan niin helppoa. Kun nuorin on täysi-ikäinen, mä en ole vielä eläkeikäinen ja saadaankin Janin kanssa olla kahdestaan ekaa kertaa elämässämme. Uusperheessä kun on lapsia ollut koko meidän suhteen ajan, joten ajatus tuntuu tosi oudolta.

Koska tämä ajatus lapsiluvun täynnä olemisesta on ollut mukana jo puoli vuotta, alkaa sen kanssa olla jo helpompi hengittää vaikka se edelleen sattuu sydämeen. Onneksi meidän kavereilla on pieniä lapsia ja voin käydä leikittämässä heitä, jolloin saan ehkä hieman korjattua sitä huutavaa sydäntäni.

Onko teidän lapsiluku jo täynnä?

LUE MYÖS: 

ONKO MEIDÄN LAPSILUKU TÄYNNÄ? 

KÄRSIN KROONISESTA VAUVAKUUMEESTA 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

* Karkkitehtaan kummitus kirja saatu arvostelukappaleena Kumma Kustannus.

Meidän 9-vuotiaan mielestä *Karkkitehtaan kummitus oli ihana ja tosi kiehtova. Hänen mielestään oli parasta, kun piti miettiä seuraavia vihjeitä.

Kumma-kustannuksen verkkosivuilla kirjaa kuvaillaan seuraavalla tavalla:

Archie McArkki tietää, että tänään hänen onnea tuovat housunsa ovat todella toimineet. Archie saa selville, että hän on perinyt isosedältään sekä valtavan kartanon että koko maailmankuulun McArkin karkki ja konvehti -yrityksen. Uusi koti, mieletön omaisuus ja loputtomasti makeisia — melkoinen lottovoitto!

Mutta uusi elämä ei tuokaan mukanaan pelkkiä purkkapalloja ja nallekarkkeja. Kun Archie lukee isosetänsä jättämän salaperäisen kirjeen, hän päätyy ratkomaan mysteeriä, jonka tarkoituksena on pelastaa perheyritys tuholta. Jos Archie ystävineen ei onnistu selvittämään kartanon kätkemää arvoitusta, hänen makea tulevaisuutensa uhkaa sulaa pois kuin aurinkoon jäänyt mehujää!

Karkkitehtaan kummitus on ensimmäinen kirja kirjasarjassa, johon on tulossa vielä kaksi kirjaa lisää ja itse asiassa kirjasarjan toinen kirja, Hammastohtori ja hämärä juoni, on jo julkaistu.

Lukija: Bea 9 vuotta

Tästä pidin kirjassa eniten:
Siitä, kun se yks Archie sai sen isosedän koko omaisuuden. Rahat ja kartanon ja karkkitehtaan. 

Tästä pidin kirjassa vähiten: No siitä, kun se ihme tohtori (tai se karkkitehtaan työntekijö) halus sen ihme toffeen salajutun niin sitten se halus varastaa sen siltä Archielta. Niin siitä mä en tykännyt. 

Jos olisin kirjan hahmo, olisin: Fliss

Kirjaa parhaiten kuvaava sana: Mysteerinen. 

Toivotko, että tälle kirjalle tulisi jatko-osa? Joo!

Katsoisitko tästä kirjasta tehdyn elokuvan? Kyllä! Koska haluun nähdä miten ne oikein tekis silleen, että en lukis vaan näkisin. 

Suositteletko tätä kirjaa muille? Joo.

Karkkitehtaan kummitus innosti 9-vuotiasta lukemaan, joten voimme suositella tätä lämpimästi muillekin!

Tykkääkö lapsesi lukea?

LUE MYÖS: 

POMENIA-KIRJASARJA SAA MIELIKUVITUKSEN LENTÄMÄÄN

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA