Mulla oli koronatartunta joulukuussa ja koska kerroin koronaoireet päivä päivältä myös Instagramin stoorien puolella, päätin listata ne myös tänne.

Meillä sairastui ekana lapsista keskimmäinen, joka oli altistunut koulussa. Tämän jälkeen meistä muutkin alkoi sairastella ja testeissä ravattiin useampaan kertaan. Lapset selvisi taudista tosi vähillä oireilla (teini ei saanut tartuntaa ollenkaan) ja Janillakin tauti meni selvästi nopeammin ohi kuin minulla. Kerron tässä postauksessa kuitenkin vain omista oireistani.

Käytin keskimmäistä testissä keskiviikkona 8.12, koska hän oli altistunut ja nuhainen. Kävin samalla itsekin testissä, kun minulla tuntui alkavan flunssan oireena nenän tukkoisuus. Lapsi sai positiivisen testituloksen, minä negatiivisen. Koska lapsella tuli positiivinen testitulos, jäin kotiin töistä, etten ainakaan altista ketään. Myös pienin lapsi määrättiin karanteeniin, joten jäin siksikin kotiin. Perjantaina Jani ja nuorin lapsista saivat positiiviset tulokset.

Minulla pieni nuha jatkui koko ajan ja kävinkin testissä seuraavana maanantaina 13.12. Mun pää tuntui sillon tosi kummalliselta ja silmiä oli vaikea pitää väsymykseltä auki. Testitulos oli kuitenkin edelleen negatiivinen.

Miten eteni mun koronaoireet päivä päivältä eristyksen ajan?

Keskiviikkona illalla minulla meni kurkku tosi kipeäksi ja olin tosi väsynyt. Tämä tapahtui siis viikko lapsen positiivisesta tuloksesta.

Torstaina oli jo vaikeuksia hengittää ja ääni hävisi melkein kokonaan. Mulla on astma ja siihen lääkitys. Jouduin nostamaan annoskokoa rutkasti ja pyytämään läheisiä käymään apteekissa, koska lääkkeet alkoivat olla vähissä.

Perjantaina meillä oli teinin kanssa jo aiemmin valmiiksi varattu testiaika, koska Vivian ja Janin eristys oli loppumassa. Mä olin testiin mennessä tosi kipeä. Olin ihan tukossa, aivastelin ja palelin. Arvasin siis tuloksen tulevan positiivisena takaisin, kuten kävikin. Ja siksi olinkin sitten joulun eristyksessä. Olo oli koko perjantain ihan kamala. Palelin, hikosin, palelin ja hikosin. Lämpö sahasi ylös ja alas, mutta korkeaksi kuume ei missään vaiheessa noussut. Syöminen oli tosi vaikeeta, koska kurkku oli niin kipeä. Aivastelin ja nenä oli ihan tukossa. Nukuin myös edellisen yön tosi huonosti. Väsytti, mutta oli vaikea nukkua. Pötköttelin ja hengittelin, koska oli niin kipeä olo.

Mulla myös meni selkä tosi kipeäksi jo ihan hengittämisestä. Luulen, että keuhkot oli niin huonossa hapessa tai sitten aivastellessa meni jotkut lihakset kipeeksi. Nauraminen sattui vielä monta päivää tän jälkeen tuonne selkään.

Lauantaina olo oli aika samanlainen kuin perjantaina. Makasin aikalailla sängyssä koko päivän. Yskää ei ollut edelleenkään. Kurkkua kutitti ja kihelmöi koko ajan inhottavasti. Nenä oli tukossa, ääni poissa ja silmiä oli vaikea pitää auki.

Sunnuntaina jaksoin jo olla hetkittäin pystyssä ja pesin pyykkiä. Huimasi kyllä aika paljon koko ajan. Nenä oli edelleen tukossa ja ääni oli edelleen poissa. Kurkkua kaiherti ja se yskitti. Selkä oli tosi kipee edelleen nauraessa ja yskiessä. Maku- ja hajuaisti katosi suunnilleen tässä kohtaa. Vaikea sanoa tuosta hajuaistista, kun nenä oli kuitenkin koko ajan niin tukossa, ettei olisi voinut senkään takia ollenkaan haistaa mitään.

Maanantaina pää oli tosi kipeä, huimasi ja väsytti tosi paljon. Selvästi oli huonompi päivä kuin sunnuntaina. Ääni oli edelleen aika poissa ja puhuminen oli vaikeaa, koska heti alkoi yskittää kun yritti puhua. Piti olla makuuasennossa koko ajan. Hiki tuli heti, kun käveli vaikka huoneesta toiseen. Nukuin sunnuntain ja maanantain välisen yön tosi huonosti ja silmien ympärillä alkoi olla mustat rinkulat. Maistoin tosi suolaisen ja tosi makean, mutta en mitään muuta.

Tiistaina ääntä alkoi olla jo vähän enemmän vaikka edelleen puhuminen oli vähän vaikeaa, kun kurkkua kutitti. Nenä oli edelleen ihan tukossa. Pää tuntui vieläkin hassulta, ehkä oli myös pientä päänsärkyä.

Keskiviikkona alkoi olla jo ihan ok olo ja rakentelin lasten kanssa legoilla. Väsytti edelleen ja kävin välillä sohvalla pitkälläni.

Torstaina oli eka hetki, kun oikeasti sain nukuttua ja meninkin aamulla lastenhuoneeseen nukkumaan (lapset oli koulussa ja päiväkodissa, Jani teki meidän makkarissa töitä) moneksi tunniksi vielä yöunien päälle. Oon tottunut siihen, että nukun huonosti ja päivät oon tosi väsynyt, mutta tämä väsymys oli ihan maksimaalista ja tuntui, että ihan oli kaikki lihaksetkin väsyneitä eikä mitään olisi oikein jaksanut tehdä.

Torstaina mun piti videoida joulutervehdys töihin, kun he tekivät kollaasin kaikista työntekijöistä ja meikkasin sitä varten. Se oli jo aikamoinen suoritus itsessään ja mulla oli ihan hirvittävä hiki jo meikatessa. Mulle tuli torstaina uutena oireena myös hirvittävä korvakipu, johon puhelimitse pyysin terveyskeskuksesta ohjeita. Mun käskettiin syödä kuurina buranaa, koska se voi tehdä stopin alkavalle korvatulehdukselle. Pää oli täynnä räkää ja se lima tuntui jossain silmien takana eli silmiin koski tosi paljon. Hengittäminen oli tosi raskasta. Mun oli vaikea puhua, kun hengästyin ihan vaan puhumisesta.

Eristys luvattiin purkaa vaikka olisin limainen, mutta lima ei valu mistään ulos niin saan kulkea. Olo oli ihan ok, mutta väsyin supernopeasti.

Perjantaina oli jouluaatto ja muut lähti joulun viettoon mun porukoille. Mä olin yksin kotona ja pesin pyykkiä, sulatin pakastimen ja siivosin. Nukuin päikkärit ja katsoin joululeffan. Naama oli ihan turvoksissa, silmiä oli vaikea pitää auki ja huulten ympärys oli ihan rohtunut. Oli ihan pöhöttynyt ja kummallinen olo.

Lauantaina eli joulupäivänä mulla oli viimeinen eristyspäivä. Olo alkoi olla jo aika normaali, mutta olin edelleen ihan tosi väsynyt ja pää oli täynnä räkää, joka oli niin sitkeää, ettei liikkunut mihinkään. Onneksi oli vaan ihan rauhallinen päivä eikä tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Eristyksen loppumisesta meni yli viikko ennen kuin limaisuus katosi. Olin tosi väsynyt pitkään tai oikeastaan olen vieläkin. Nukun huonosti, näen painajaisia ja muita hulluja unia ja hengästyn edelleen helposti. En siis vieläkään (yli kuukausi eristyksen loppumisen jälkeen) ole ihan kunnossa.

Maku- ja hajuaisti on edelleen poissa. Maistan jotain, mutta tosi erilailla kuin ennen. Maistan suolan, sokerin ja esimerkiksi ketsupista pelkän etikan. Tuliset jutut ei maistu miltään, polttaa vaan kieltä. Ruokaa on kummallista syödä, kun se ei maistu miltään vaan tuntuu vaan eri tekstuureja suussa. Siksi olen syönyt aivan liikaa herkkuja viimeisen kuukauden aikana, koska ne on suunnilleen ainoat, jotka maistan.

Mulla ei oikeastaan missään vaiheessa ollut lihaskipuja, ne tuli ehkä enemmänkin vasta sen taudin sairastamisen jälkeen, kun lihaksia joutui vähän taas aktivoimaan. Myöskään pahoinvointia ei ollut eikä korkeaa kuumetta. Olen ottanut kaksi rokotetta, kolmatta en saa hetkeen, koska olen taudin sairastanut.

Oliko sulla samanlaiset koronaoireet päivä päivältä ?

Ajattelin palata blogin äärelle tämmöisellä kevyellä postauksella. Instagramissa kiertää haaste nimeltä 8 faktaa minusta ja päätin avata faktoja tänne hieman enemmänkin.

Instastooreissa kun ei viitsi ihan hirveästi kuvaa täyttää pelkällä tekstillä ja mulla sitä asiaa usein riittäisi liikaakin.

Jotkut faktat saattaa olla ihan tuttua huttua pidempään seuranneille, mutta yritän keksiä uusiakin.

1. Oon joissain asioissa superpihi

Ruokakauppaan käytän rahaa liiankin kanssa, mutta sitten pihistelen joissain asioissa ihan urakalla.

Varsinkin itseeni laitan rahaa tosi harvoin. En oikeastaan ikinä osta vaatteita normihinnalla vaan etsin omat vaatteeni aina kirppiksiltä tai alerekistä, jos edes raaskin itselleni mitään ostaa. Kengät kulutan puhki ennen kuin ostan uudet.

Hiuksia tykkäisin värjätä, mutta en raaski mennä kampaajalle. Ennen värjäsin itse, mutta nykyään en tee sitäkään. Viimeksi oon värjännyt hiukset yli vuosi sitten ja myös leikannut kampaajalla silloin. Oon venyttänyt ja venyttänyt kampaajalle menoa ja viime kuussa mulla meni hermot kuiviin latvoihin, joten napsaisin ne itse saksilla poikki. Ei ne mitenkään tasaiset ole, mutta ajaa asiansa.

Kyllä mä voisin maksaa siitä, että joku tekee hyvää työtä, mutta en oo löytänyt sellaista luottokampaajaa, jolla tykkäisin käydä ja sekin kasvattaa kynnystä mennä kampaajalle.

Ostan myös lähes kaikki lihat alehinnalla (-30% tai mielellään -60% tarroitettuja) ja esim lohta en oo tainnut ostaa koskaan täydellä hinnalla. Käyn kaupassa sellaiseen aikaan, että voin hyödyntää alet. Tottakai tämä vähentää myös ruokahävikkiä, joka ei oo yhtään huono juttu. Voisin hyvin ostaa lihat myös normihinnalla, mutta tykkään ostaa ne halvemmalla ja täyttää niillä pakastimen, josta sit pikkuhiljaa niitä käyttelen pois. Tälläkin hetkellä meillä on pakastimessa monta kiloa lohta, muut lihat alkaa olla aika lopussa.

2. mulla on nopea tahti lukea kirjoja

Pystyn lukemaan kirjan päivässä, jos haluan. Mulla on aika nopea tahti lukea ja saatan lukea parhaimmillaan neljä kirjaa viikossa.

Tämä kuitenkin vaatii oikeasti aikaa lukea ja jos on paljon häiriötekijöitä, ei se onnistu. Luen usein ruokaa laittaessa tai lasten mentyä nukkumaan. Ongelmana illalla lukemisessa on kuitenkin se, että jos kirja on hyvin kiinnostava, en malta mennä nukkumaan vaan luen vaikka koko yön. Vikan Potterin luin englanniksi ilmestymispäivänä. Hain kirjan kuudelta aamulla kirjakaupasta (oikeasti kuudelta aamulla, oli ennakkovaraus) ja ennen iltaa kirja oli ahmittu jo kertaalleen.

Nyt, lasten ollessa pieniä, ainainen väsymys on vähän rajoittanut lukemisharrastusta, mutta tiedän sen kyllä vielä palaavan. Kirjahylly on onneksi täynnä lukemista odottavia kirjoja.

3. rakastan yli kaiken joulua

Joulu on mun lempiaika vuodesta. Se odotus, jouluvalot, tunnelma, kaikki kauppojen joulukoristeet ja jouluherkut. Lahjojen antaminen, niiden pohdiskelu ja etsiminen. Siis oikeastaan kaikki joulussa on ihanaa.

Katson joululeffoja ympäri vuoden, luen joulukirjoja ja kun on ”lupa” fiilistellä joulua, oon ihan täpinöissäni. Viime jouluna mulla oli koronatartunta ja jouduin olemaan yksin joulun kotona, koska en halunnut viedä sitä perhejoulua muilta. Me kun yleensä juhlitaan joulua mun porukoiden luona isolla porukalla.

Onneksi joulu kuitenkin tulee joka vuosi ja ensi jouluun on enää alle 11 kuukautta aikaa.

Viime joulun alla (ennen koronatartuntaa) me käytiin Vivian kanssa Koiramäen joulussa ja se oli ihanaa! Oon monta vuotta haaveillut siellä käymisestä ja me oltiin Vivian kanssa molemmat ihan haltioissamme, koska paikka oli ihan kuin joulun ihmemaa.

4. leipominen ja kokkaaminen on mun intohimo, mut oon vähän sähläri keittiössä

Usein ne mun ruoat tai leipomukset ei ihan onnistu tai ainakaan näytä niin kauniilta kuin mitä oon aatellut. Mulla myös on tosi erilainen makuaisti kuin esimerkiksi mun miehellä ja hän lisää mun ruokiin aina suolaa. Tosin nyt mä maistan vielä huonommin, kun makuaisti ei ole vielä palautunut koronan jäljiltä.

Oon tänä vuonna yrittänyt leipoa leipää useamman kerran ja oon ollut niin ylpeä, kun ne on oikeasti onnistunut. Oon tehnyt riisipiirakoita, porkkanasämpylöitä ja jopa yhden gluteenittoman leivän.

5. Olen koukussa sokeriin

Siis mulla on ihan hirvittävä addiktio sokeriin. Varsinkin nyt, kun en maista oikein muuta kuin sokerin, etikan ja suolan, huomaan vetäväni sokeria ihan liikaa. Pahimmillaan oon joskus nuorempana (menkkakivuissani) vetänyt sokeria suoraan purkista lusikalla.

Oon yrittänyt opetella sokerikoukusta pois monta kertaa, mutta aina se on palannut. Mulla on niin huono itsekuri, että en oikeasti vaan pysy erossa sokerista. Tai suklaasta.

Yritän kuitenkin koko ajan olla enemmän aikuinen ja hillitä itseni (nimimerkillä paistoin just pannukakun).

6. halusin nuorempana muuttaa ulkomaille

Muistan suunnitelleeni lukiossa, että lähden au pairiksi lukion jälkeen, koska halusin muuttaa ulkomaille. En tietenkään lähtenyt, koska jäin kotiin hoitamaan omaa vauvaa (joka täytti tiistaina 17 vuotta, mihin tää aika häviää!). Ulkomaille muuttohaaveet väistyivät ja tykkään edelleen asua Kuopiossa.

Huomaan kuitenkin haaveilevani aika ajoin siitä, että lasten kasvettua voitaisiin Janin kanssa asua osa vuodesta ulkomailla. Olisi ihana asua jossain Italian tai Ranskan maaseudulla, jonkun pikkukylän lähettyvillä ja olla siellä ihan omassa rauhassa. En tiedä onko se vaan tämä elämänvaihe, kun kotona ei ole ikinä hiljaista ja haaveilen rauhallisesta paikasta. Olisi kuitenkin oikeasti aika kiva asua joskus edes hetki ulkomailla.

Tykkään kuitenkin tosi paljon Suomesta ja Suomen neljästä vuodenajasta, joten en usko, että koskaan haluaisin täältä kokonaan pois. Aivan hyvin voisin kuitenkin olla poissa aina pahimman siitepölyajan.

7. mun vatsa ei kestä enää vehnää tai muuta viljaa

Jostain syystä mun vatsa ei enää kestää vehnää tai muutakaan viljaa kuin gluteenittomana. Oon käynyt lääkärissäkin tän takia, mutta oikeaa syytä ei olla keksitty.

Mahdollisesti taustalla on ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) tai sitten ei. Oon nyt sit syönyt monta vuotta jo pelkästään gluteenittomia tuotteita ja jos syön vehnää, tunnen seuraukset vatsassani pari seuraavaa päivää.

8. Oon luvannut itselleni, että ostan vähemmän  mustia vaatteita

Mua on alkanut itseäni ärsyttämään, että vaikka rakastan yli kaiken värikkäitä vaatteita, mun vaatekaappi koostuu nykyään tosi tummista vaatteista.

Siksi oon tehnyt tänä vuonna itselleni lupauksen, etten osta enää mustia vaatteita -ainakaan montaa. Ostin mustan takin, mutta yritän olla nyt ostamatta oikeasti pelkästään mustaa.

Vaatteilla voi tuoda niin kivasti omaa persoonaa esiin ja mä haluan tulla esiin värikkäämpänä persoonana kuin mitä mun vaatekaappi antaa ymmärtää.

+bonus

Mun kaikkien aikojen lempparein sarja on Siskoni on noita (Charmed, tehtiin vuosina 1998-2006) ja oon katsonut nuorempana joitain jaksoja niin monesti, että muistan edelleen vuorosanat ulkoa. Mulla oli sarjan useampi kausi videokasetilla nuorempana ja katsoin ne videot suunnilleen puhki.

Ollaankin nyt katsottu sarjaa alusta uudestaan Janin kanssa, koska se löytyy vihdoin taas suoratoistopalvelusta (Amazon Prime video). Sarja on edelleen yhtä hyvä kuin aina ennenkin! Huomaan myös, että tykkään edelleen samoista hahmoista ja vihaan samoja kuin nuorempanakin. Useammassa sarjassa tämä on muuttunut sen mukaan minkä ikäisenä tai missä elämäntilanteessa oon sarjaa uudelleen katsonut, mutta ei näköjään tän kohdalla.

Hyvänä kakkosena suosikkisarjoista tulee Gilmoren tytöt, jonka oon nähnyt vähintään kymmenen kertaa ja rakastan sitä edelleen. Voisinkin muuten tehdä postauksen mun lempparisarjoista, jotka ei ikinä vanhene!

Oliko mitään uutta vai oliko kaikki 8 faktaa minusta ihan tuttuja?

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS: 

20 kysymystä- blogihaaste

Milloin viimeksi-haaste

20 asiaa, joita et ehkä tiennyt minusta