10 arkista kuvaa viime kuukausilta
0Täällä blogin puolella on ollut viime kuukaudet aika hiljaista, koska tein loka-joulukuun hullun lailla töitä. Nyt arkeen ollaan kuitenkin palattu ja oikeastaan meillä alkaa tänään uudenlainen arki, kun palasin vuoden tauon jälkeen opintojen pariin. Viime vuonnahan olin työttömänä sekä kevään että syksyn eli olin aika paljon kotona. Elämä on kuitenkin arkista vaikka arki muuttuukin hieman.
Otin loka-joulukuun aikana tosi vähän kuviakaan, koska tein niin paljon töitä, mutta tässä tulee 10 arkista kuvaa viime kuukausilta.
1. vessaselfie kipeänä
Oltiin joulukuussa kipeänä nuorimman kanssa. Eka hän oli kipeänä viikon ja sen jälkeen minä sairastin viikon. Mulla oli ääni ihan kummallinen vielä monta viikkoa tän jälkeen. Otin influenssarokotteen, mutta en sitten tiedä oliko mulla kuitenkin influenssa hieman miedompana versiona. Melkein hävettää julkaista tämä kuva, kun tuo vessan peilitaso näyttää niin likaiselta, mutta ei sitä kipeänä jaksanut siivota ja arki on välillä vähän sotkuista.
2. kirppikseltä löytyneet legot
Löysin marraskuussa kirppikseltä kaksi isoa Lego Friends-settiä todella edullisesti. Isompi maksoi 15€ ja pienempi 12€. Näiden alkuperäinen hinta on ollut yhteensä melkein 200€ eli oli tosi hyvä löytö.
Näitä lapset sitten kokosivatkin monta iltaa ja leikkivät vielä useamman. Mä myös iloitsin tuosta silloin vielä tulossa olevasta Firefly Lanen uudesta kaudesta (oli hyvä, suosittelen!).
3&4. Treffi-ilta
Käytiin Janin kanssa joulukuussa juhlimassa Janin synttäreitä treffien muodossa. Saatiin kesällä häälahjaksi lahjakortti Viikinkiravintola Haraldiin ja käytiin tuhlaamassa se pois.
Käytiin myös samalla katsomassa uusin Marvel-leffa eli Black Panther. Oli oikein viihdyttävä, mutta itse tykkään esimerkiksi Guardians of the Galaxy ja Thor-leffoista enemmän. Kaikissa Marvel-leffoissa on vähän erilainen fiilis ja jotenkin tuo Black Pantherin viba ei vaan iske muhun niin lujaa kuin vaikka se Thor. Jos muuten on vielä katsomatta Thor- Love and Thunder niin tsekkaa se Disney+ suoratoistosta!
5. Elf on the shelf eli kepposteleva tonttu
Ostettiin viime tai toissa vuonna tää kepposteleva tonttu ja lapset rakastaa joulukuussa nähdä aamuisin mihin se on mennyt. Ainut tietysti on se, että joka ikinen ilta se pitäisi muistaa laittaa jonnekin.
Otin aika monesta meidän tontun tekemisestä kuvan, joten voisin vaikka ensi joulun alla tehdä jonkun koosteen näistä kepposista.
6. puhtaat lakanat
Saatiin häälahjaksi nämä Marimekon lakanat ja otettiin ne ekaa kertaa joulun alla käyttöön. Meillä on siis neljät Marimekon pussilakanat Janin kanssa käytössä niin ei oltu vielä näitä kertaakaan laitettu meidän sänkyyn.
Haluaisin jonkun päiväpeiton, jolla makkari näyttäisi siistimmältä päivisin, mutta meillä ei ole oikein sille sitten muuten paikkaa. Koska kuka oikeasti jaksaa pedata sen pedin joka ikinen päivä?
7. Museokäynti
Meidän nuorimmaisella oli joulukuun lopussa 6-vuotisneuvolakäynti, koska jouduttiin siirtämään aikaa sairastelujen vuoksi. Koska hän sai neuvolassa rokotteen, oltiin luvattu sen jälkeen jotain kivaa minkä hän saisi itse päättää.
Hän halusi käydä eläinkaupassa katsomassa kameleonttia, ravintolassa syömässä ja Kuopion museossa. Tämähän kävi meille oikein hyvin, kun Jani ei ollut vielä museossa käynytkään sen remontin jälkeen.
8. kauppareissu
Mikä olisi enemmän arkista kuin kaupassa käynti? Välttelin kauppareissuja aika paljon töissä ollessani ja hyödynnettiin esimerkiksi ruoan kotiinkuljetusta Citymarketista.
Nyt kotona ollessani kuitenkin oon pyrkinyt käymään itse kaupassa. Kävin Cittarin euron päivillä, kun ne oli viimeksi ja ollaan vaan täydennetty maitoa ja leipää sen jälkeen. Nyt mulla on projektina käydä mahdollisimman vähän kaupassa, että saataisiin syötyä tyhjäksi sekä pakastimet että kuivakaapit.
9. VEssaselfie kaupassa
Onneksi kaupoissa on vessat (ainakin melkein kaikissa), koska kesken kauppareissun voi vaikka vatsanvääntö yllättää.
Mulla on siis todella helposti ärtyvä suoli ja mä olin edellispäivänä syönyt jotain mikä ei selvästikään käynyt mun vatsalle. Seuraavana aamuna sitten kaupassa se alkoi tuntua ja jouduin jättämään kärryn kassan läheisyyteen, että pääsin välissä vessaan.
Ja hei entisenä ruokakaupan kassan myyjänä voin kertoa, ettei siinä ole mitään hävettävää, jos joudut pyytämään, että kassa vahtii ostoksia hetken.
10. melkein pään kokoinen jäätelö
Lomailtiin nuorimman kanssa tammikuun eka viikko, kun eskari ei vielä alkanut. Käytiin Hoplopissa, uimassa ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, kun muut oli koulussa ja töissä.
Yhtenä päivänä mentiin bussilla ruokakauppaan. Ennen kauppaan menoa mä tilasin itselleni kaakaon ja lapselle jäätelöannoksen, jonka en odottanut olevan ihan noin iso. Onneksi Jani oli tulossa hakemaan meitä kaupasta ja söi tuon jätskin loppuun.
Sellaiset 10 arkista kuvaa tällä kertaa. Tämähän olikin itse asiassa ihan kiva tapa jakaa kuvia ja tapahtumia, joista ei ole sen enempää sanottavaa.
Mikä on ollut joku kiva juttu sun arjessa viime aikoina?
TULETHAN SEURAAMAAN MEIDÄN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS JOSSA JAAN FIILIKSIÄ ARJESTA REAALIAJASSA
LUE MYÖS:
Huomenna koittaa ammattikorkeakouluun paluu
Minua odottaa huomenna ammattikorkeakouluun paluu yli vuoden tauon jälkeen.
Olen aiemmin opiskellut kansainvälisen tradenomin tutkintoa (Bachelor in Business Administration) ja uuvuin täysin keksimättä siihen syytä. Viime tammikuussa kirjaimellisesti erosin koulusta jääden työttömäksi. Keväällä selvisikin väsymyksen syyksi kohdunkaulan syöpä, jonka takia olisin joutunut keskeyttämään opinnot joka tapauksessa.
Nyt kuitenkin sain työvoimatoimiston tukemaan opiskeluani. Minulla on jäljellä 60 opintopistettä eli noin vuoden verran opintoja ja aion selvitä niistä kunnialla läpi.
Hieman kuitenkin jo valmiiksi hirvittää lähteä taas koulun penkille. Täytän tänä vuonna 37 ja tunsin jo monta vuotta sitten aloittaessani opiskelut itseni todella vanhaksi muihin opiskelijoihin verrattuna. Nyt olen taas vanhempi ja koska minulla on noin kahdeksan kurssia tekemättä (ja joka kurssi vähän eri opiskeluvuosilta), poukkoilen jokaisen vuosiluokan kursseilla. En siis kulje vain yhtien opiskelijoiden mukana vaan monen eri ryhmän ja se ahdistaa.
Olen jo päättänyt laittaa koulukuraattorille viestiä ja käydä juttelemassa hänen kanssaan kevään aikana kouluun paluusta. En käynyt puhumassa syöpäasioista viime vuonna kenenkään kanssa, koska vaikka ehkä olisin sitä tarvinnut, ajattelin sen kuormittavan itseäni liikaa. Nyt kuitenkin olen päättänyt, etten anna minkään estää minua valmistumasta vuoden sisällä ja sen toteuttamiseen saatan kaivata ajoittain jonkun rohkaisevia sanoja.
Huomenna koulu alkaa inhokkiaineellani eli taulukkolaskennalla ja olen varma, että saan viimeistään kouluun kävellessäni pienen paniikkikohtauksen, jonka läpi joudun puhaltelemaan, etten vaan jätä menemättä tunnille. Ammattikorkeakoulussa on se ”huono” juttu, ettei tunneilla ole pakollista olla ja itselleni se näiden vaikeiden sekä inhoamieni aineiden kohdalla tarkoittaa sitä, etten myöskään opi mitään, kun tunnille ei ole pakollista mennä. Välttelen yleensä niitä tunteja kuin ruttoa.
Nyt aion kuitenkin parhaani mukaan istua koulussa joka ikisellä tunnilla. Tosin välillä kurssit menevät päällekkäin ja joinakin päivinä minulla olisi kolmen kurssin tunnit yhtä aikaa, mutta päätin meneväni sinne epämieluisimmalle tunnille kivoimman sijaan, että autan oppimistani parhaiten.
Koska opinto-oikeuteni palautuu vasta huomenna, en ole voinut vielä tehdä oikein mitään opiskeluiden edistämiseksi. Olen ilmoittautunut viidelle kurssille kevääksi sekä menen mukaan työpajaan, jossa edistetään opinnäytetyötä. Minähän olen jo aikaa sitten päättänyt opinnäytetyöni aiheen sekä tehnyt siitä suunnitelman, mutta oikeaa työskentelyä sen suhteen en ole vielä aloittanut.
Olen edistänyt kouluun lähtöä vain ostamalla itselleni uuden koululaukun, jonka mukana tuli myös söpö läppärikotelo. Ostin myös uuden penaalin ja pakkasin laukun valmiiksi. Olen sen verran old school, että vaikka muistiinpanot voisi tehdä koneella, haluan kirjoittaa ihan kynällä ja paperilla edes osa niistä, jolloin ne jäävät paremmin mieleen. Siksi pakkasin laukkuun myös vihkon ja kalenterin.
Vielä pitäisi keksiä mitä fiksua huomenna laittaisi päälle. Janikin aloitti opiskelut vuoden alusta, kun hän ilmoittautui ylempään ammattikorkeakouluun. Hän teki jo avoimessa viime vuonna kaksi kurssia ja nyt meillä onkin kisa kumpi valmistuu ensin vai valmistutaanko samaan aikaan. Luultavasti Jani valmistuu kuitenkin ensin.
Huominen ammattikorkeakouluun paluu hirvittää, mutta samalla jännittää hyvällä tavalla. On kiva saada taas päiviin jotain struktuuria ja tuntea itsensä hyödylliseksi Työttömänä kun kaikki päivät ovat niin samankaltaisia.
Yleisin fiilis on kuitenkin ”APUA” kuten 6-vuotias, lukutaidoton, lapseni oli kalenteriini kirjoittanut. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikki menee oikein hyvin ja ammattikorkeakouluun paluu on vaan positiivinen juttu. Toivon sen myös tuovan mulle paljon uusia mahdollisuuksia töiden osalta ja ehkä valmistuttuani ei tarvitse enää olla työttömänä.
Ootko sä opiskellut aikuisena ja millaisia fiiliksiä se sinussa herätti?
MUISTATHAN HYPÄTÄ MUKAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS JONNE JAAN FIILIKSIÄ AKTIIVISESTI IHAN REAALIAJASSA
LUE MYÖS:
OMISTAN PITKÄSTÄ AIKAA NAHKATAKIN