Fazer vierailukeskus Vantaalla on elämys kaikille aisteille
0Yksi suklaan rakastajien ehdottomista vierailupaikoista pääkaupunkiseudulla on Fazerin vierailukeskus. Olemme Katjan kanssa haaveilleet siellä käymisestä sen avauksesta asti ja vihdoinkin syksyllä pääsimme sinne.
Paikalle on helppo mennä niin omalla autolla kuin julkisilla. Koska olimme menneet Helsinkiin junalla, valitsimme julkiset. Ensin piti hypätä metroon, joka meni Mellunmäkeen. Pois jäädään siis Mellunmäessä eli päätepysäkillä, joten asemasta ei voi ajaa ohi.
Aina reissussa yksi elämyksistä on julkinen liikenne, koska Kuopiossa on vain bussi. Jo metro tuntuu tosi ihmeelliselle tällaiselle maalaiselle. Tosin itse olen kulkenut niin paljon metrolla niin Helsingissä kuin Tukholmassakin, ettei sillä kulkeminen enää jännitä. Katjaa taisi hiukan jännittää, ainakin ne korkeat rullaportaat.
Mellunmäessä metrolaiturilta kävellään portaat alas, jolloin näkyy bussilaiturit. Sieltä pitää valita sopiva bussi, joka vie Fazerilaan. Bussit 587 ja 572K vievät suoraan sinne. Ajoaika on ruuhkasta riippuen vajaa 10 minuuttia. Helsingissä bussilla on helppo liikkua, koska pysäkkien nimet näkyvät näytöllä bussin etuosassa. Fazerilaa ei voi siis missata, kun seuraa näyttöä.
Fazerin pyöreä rakennus näkyy pysäkiltä. Rakennuksen on suunnitellut Mikko Summanen, jonka käsialaa on myös Hiljaisuuden kappeli.
Tien ylityksen jälkeen kävellään parkkipaikan läpi etuovelle, josta pääsee suoraan lipputiskille. Paikalle on siis hyvin helppo löytää.
Liput maksavat 15,50€ aikuisilta, 10,50€ lapsilta (5-17v) ja 13.50€ opiskelijoilta, eläkeläisiltä, varusmiehiltä ja työttömiltä.
Heti aulaan astuessa näkyy Mignon-munista tehty pupu. Se on näyttävä näky. Pupuun on käytetty yli 9300 munaa. Aulassa on myös wc:t, naulakot ja ilmaiset säilytyslokerot.
Kierrokselle tulee aina mukaan opas, jonka kanssa vierailukeskusta kierretään. Kierros alkaa luennolla Fazerin historiasta. Luennon aikana opimme muun muassa, sen että Fazer on edelleen perheyritys, jonka osakkeita ei myydä perheen ulkopuolisille. Osakkeen omistajia on tällä hetkellä noin 90.
Kuulimme myös Fazerin työntekijöistä, joita alueella on noin 1600. Alueella toimii työntekijöiden lapsille oma päiväkoti. Tästä voisi useampikin yritys Suomessa ottaa kopin!
Vierailukeskuksessa on oma trooppinen kasvihuone, jossa kasvaa mitä eksoottisempia kasveja, kuten sitruunaa, chiliä ja kaakaopapuja. Ilmasto oli todellakin trooppinen, lämmin ja kostea. Ryhmässämme oli noin 7 henkeä ja mahduimme juuri ja juuri oppaan kanssa väljästi kasvihuoneeseen. Ymmärrän siis hyvin miksi kierrosryhmät pidetään aika pienenä.
Vierailukeskuksessa oli hauska simulaattori. Jokainen sai oman tarjottimen, johon kerättiin 9 omaa eniten päivässä nautittua elintarviketta, jonka jälkeen tarjotin laitettiin koneeseen, joka kertoi saako kaikkia ravintoaineita tarpeeksi. Minulle ei tullut yllätyksenä, etten saa tarpeeksi vettä.
Vierailukeskuksessa oli meidän kanssamme yhtä aikaa lapsiryhmä viettämässä jonkun syntymäpäiviä. He kiersivät erillään meistä ja pääsivät ilmeisesti koristelemaan munkkeja, jotka sitten saivat mukaansa kotiin. Aika hauska synttärien viettopaikka!
Vierailukeskuksessa on esillä vanhoja pakkauksia, käärepapereita, julisteita ja muita muistoesineitä. Opimme, että Tove Jansson oli Carl Fazerin entinen vuokralainen, joka maksoi kerran vuokrarästinsä tekemällä seinämaalauksia Fazerin omistajaan Kalastajatorpan ravintolaan, joka on nykyään Hilton hotelli. Esillä oli myös Tove Janssonin Fazerille piirtämä juliste, jossa oli varhainen Muumi-hahmo.
Paikalla pääsi kurkistamaan tehtaisiin virtuaalisesti. Tarjolla oli kurkistuspalloja kuin VR-lasitkin. Samalla opas koko ajan kertoi meille faktoja Fazerista, kuten esimerkiksi sen, että Martti Ahtisaari vie aina valtiovierailuilla tuliaisina PAX-pastilleja, koska Pax on latinaksi rauha. Opimme myös, että Dumle oli alunperin ruotsalainen tikkari, jonka Carl Fazerin poika Sven osti ja muutti karkiksi.
Mignon-munia myydään vuosittain 1,5 miljoonaa kappaletta vaikka ne ovat kausituotteita ja myynnissä vain hetken. Ihan hullua! Mignon on muuten Fazerin toiseksi vanhin tuote. Se lanseerattiin vuonna 1896.
Vuotta aiemmin tuli myyntiin Fazerin vanhin tuote, joka on tietenkin kettukarkki.
Fazerin kolmanneksi vanhin tuote on KisKis-karkki, joka on muuten Suomen ensimmäinen rekisteröity tavaramerkki.
Kierroksen lopussa pääsimme vetämään sokeriöverit. Tarjolla oli kaikenlaisia Fazerin makeisia, joista osa oli sellaisia, joita emme olleet ennen edes maistaneet.
Olen joskus nuorempana käynyt Leafin tehtaalla ja muistan kuinka pettyneitä lapsina olimme, kun emme saaneet karkkia kuin kourallisen. Se oli vielä epäreilua, kun kaikilla oli erikokoinen koura. Täällä tuollaista ei tarvinnut kokea vaan sai vetää suklaata niin paljon kuin napa vetää.
Kierroksen aikana sai jättää Fazerin koekeittiöön ehdotuksia uusista tuotteista. Itse pyysin laktoositonta maitosuklaata, koska Fazerin maitosuklaassa on 3 lasia oikeaa maitoa joka levyssä. Ei siis maitojauhetta vaan oikeaa maitoa.
Kierroksen jälkeen pääsimme vielä Fazer-myymälään, josta sai ostettua tuliaisia. Myynnissä oli kaikkea makeisista t-paitoihin. Ostin kotiin magneetin ja Janille maistiaisiksi Sirkkaleipää. Katja taisi ostaa mignoneita. Kauppaan pääsee menemättä kierrokselle. Sieltä saattaa löytyä tuotteita, joita ei juuri siihen vuoden aikaan ole kauppojen valikoimissa, kuten nuo Mignonit.
Kierrokselta sai vielä mukaansa kassillisen herkkuja, jotta sokeritasapaino pysyy varmasti sopivana.
Kävimme vielä nopeasti kurkkaamassa kahvilan, joka vierailukeskuksen yhteydessä oli. Olimme paikalla sunnuntaina, jolloin kahvilassa tarjoiltiin brunssia ja kahvila oli tupaten täynnä. Siellä oli useampi perhe juhlimassa selvästi jonkun syntymäpäivää ja olipa siellä menossa yhdet baby showeritkin.
Oikeastaan menimme kahvilaan katsomaan Kluuvikadun Fazer-myymälän alkuperäistä kassakonetta, joka oli kahvilassa näytillä.
Ulkona oli vielä kaunis puutarha, jossa kasvoi kauniita kasveja. Auringonkukat olivat vierailumme aikaan juuri kauneimmillaan ja pakkohan niiden kanssa oli kuva saada.
Onko Fazer vierailukeskus sinulle tuttu paikka?
LUE MYÖS:
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Särkänniemessä viihtyy kaiken ikäiset huvittelijat
*Kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa.
”Tämä on kesän ääni.”
Näin sanoi serkkuni Jenni, kun kävelimme mäkeä Näsinneulalta alas kohti Särkänniemen huvilaitteita ja ohitimme tukkijoen. Tukkien noustessa ylös ennen viimeistä pudotusta laitteesta kuuluu klonk, klonk, klonk, klonk. Jokainen joskus Särkänniemessä käynyt tietää tuon tarkoittamani äänen.
Kun olimme Jennin kanssa lapsia, kuului käynti Särkänniemessä meidän jokaiseen kesään. Pienempänä vanhemmat kiersivät kanssamme, vähän isompana meidät vietiin aamulla portille ja haettiin samasta kohdasta illalla. En muista, että lapsuudessa olisi koskaan sattunut sateinen ilma huvipuistopäivälle eikä näin käynyt vieläkään. Oikeastaan ilma oli juuri päinvastainen.
Satuimme puistoon varmaan yhtenä kesän kuumimmista päivistä. Ilma oli oikeasti tuskaisen kuuma. Onneksi olimme varautuneet pillimehuilla ja vesipulloilla. Omia vesipulloja sai myös täyttää ilmaiseksi kaikissa Särkänniemen kioskeissa, ettei nestehukka vain yllättäisi.
Minusta on ihanaa, että osa vanhoista laitteista on säilytetty vaikka uusia on tullut huimasti lisää. Joku pariskunta kaipasi vanhaa lemmenjokea, joka oli kuitenkin poistettu uuden Hypen tieltä. Itsekin muistan sen olleen yksi lempilaitteistani kaikkien niiden hurjien vuoristoratojen rinnalla, kun kaipasi jotain rauhallista.
Possujunaan Vivia oli vielä hieman pieni, koska hän ei osaa istua laitteessa yksin vaan kaipaa jonkun viereensä ja Bea taas oli tuohon nostalgiseen laitteeseen liian suuri. Beaa ihmetytti puhuva puu, jonka muistan omasta lapsuudestanikin.
Yksi molempien lempilaitteista oli ehdottomasti nostalginen karuselli. Siinä Viviakin viihtyi hyvin laitteen pyörimisen ajan. Tosin Vivia ei jaksanut istua hevosen selässä yksin koko aikaa. Plussaa penkistä. joka laitteessa oli sisäreunalla ja jolla pystyimme ihmettelemään pyörimistä yhdessä.Bea olisi voinut pyöriä tuossa karusellissa vaikka koko päivän vaikka yleensä hän haluaisi jo hurjempiin laitteisiin. Ehkä tuo laitteen kaunis ulkonäkö viehätti häntä niin paljon.
Muistan, kun kävimme jokunen vuosi sitten Särkänniemessä Melissan ollessa pienempi ja minua ärsytti suunnattomasti, koska sinne oli tullut Angry Birds-alue. Silloin oli Angry Birdsin kulta-aika menossa ja joka paikkaan tuli nopealla syötöllä Angry Birdsiä.Nyt kuitenkin osasin ihan erilailla arvostaa tuota Angry Birds-aluetta. Pääsimme leikkimään Viviankin kanssa, joka ei suurimpaan osaan laitteista vielä päässyt. Leikkipaikalla oli myös laite, josta tuli vesihöyryä ja se oli todella tervetullutta hellepäivänä.Alueella oli myös yksi Angry Birds-laite, jossa kävimme Vivian kanssa ainakin kolmesti. Hän huusi joka kerta monta kertaa ”huiiiiiii” laitteen liikkuessa ja aina laitteesta poistuessamme, hän olisi halunnut siihen uudelleen.Pelasimme myös muutaman kojun pelejä, jotka olivat ihan hauskoja. Ehkä vähän rahan tuhlausta, mutta lapsille niistä jäi kiva mieli.
Bealla oli kaverina pikkuserkku L, jonka kanssa oli hyvä juosta laitteesta toiseen. Ihan kaikkiin emme me aikuiset ja Vivia päässeet mukaan, joten he kävivät kahdestaan niissä.Helle kyllä helli meitä ja muuten emme ehkä olisi ihan niin pitkään puistossa viihtyneetkään. Onneksi iltaa kohden ilma hieman viileni ja minäkin aloin jo olostani nauttia enemmän. Jotenkin kävi kunnonkin päälle tuo kova helle.
Välillä kävimme tankkaamassa popcorneja ja vettä. Kävimme lounaalla myös uudessa Riemu-ravintolassa, joka oli tunnelmaltaan kiva ja kodikas. Ravintolassa oli hieman huono ilmastointi, mutta tämän kesän helteillä sama ongelma oli vähän joka paikassa ja aina oli hiki. Ravintolassa oli buffet-ruoka, josta jokainen sai valita mieleistään. Kaikki meistä saivat mahansa täyteen. Hieman tosin olisimme kaivanneet pienemmille lapsille sopivaa ruokaa, koska kaikki oli aika mausteista.Niin ja se klonk, klonk, klonk, klonk. Lapset kävivät Tukkijoessa kolmesti tai neljästi ja kerrankin ei yhtään haitannut vaikka vaatteet kastuivat, koska ne kuivuivat viidessä minuutissa. Vivia nukkui päiväunet rattaissa ja vaihtelimme Jennin kanssa vuoroa muiden lasten kanssa laitteissa käymisessä.
Olemme käyneet aika monessa Suomen huvipuistossa ja Särkänniemi pitää edelleen paikkansa meidän kaikkien lempihuvipuistona. Puisto on iso ja siellä on kaiken ikäisille jotain. Lapsuuden kesien muistoissa on tietenkin myös Delfinaario, jota ei enää ole, mutta ei meillä olisi kyllä sille aikaakaan tällä reissulla riittänyt vaikka olimme puistossa avauksesta sulkemiseen.Päivä kului kuin siivillä ja lapset olisivat halunneet seuraavana päivänä takaisin. Seuraavan päivän rannekkeen olisikin voinut lippuluukulta ostaa edullisesti, mutta meillä oli suuntana jo koti ja seuraavan päivän puistoilut jäivät välistä. Ensi kesänä sitten taas uudelleen!
Särkänniemen kesäkausi on jo ohi, mutta vielä ehtii huvittelemaan Särkänniemen Karmivaan karnevaaliin, joka on auki ti-la 16.-20.10.2018 klo:13-21.