Yksi pihapiirin myymälöistä oli ihana suklaapuoti. Puodissa myytiin käsintehtyjä suklaakonvehteja, suklaalevyjä ja muita makeisia. Olisin voinut ostaa (ja ahmia) koko kaupan tyhjäksi, mutta jätin ostokset kuitenkin tekemättä. Ehkä sieltä voisi hakea joululahjoja, jos sattuu ennen joulua Tampereella käymään.

Kävimme myös puistoilemassa useampaankin kertaan päivän aikana. Tuossa puistossa missä kävimme oli maahan upotettu pienet trampoliinit ja ne olivatkin koko ajan käytössä. Niissä pomppivat niin lapset kuin aikuiset. Parasta J:n mielestä taisi kuitenkin olla, että puistossa oli koko ajan useampi lure päällä ja pokémoneja virtasi puistoon mukavaan tahtiin.

Pokémonien perässä menimme myös Hatanpään Arboretum-puistoon. Siellä oli muutama muukin Pokémon Go-pelaaja ja saimmekin siellä kulumaan muutaman tunnin. Tuli sieltä niitä pokémonejakin ihan kivasti. Olimme yötä jonkin matkan päästä Tampereesta ja yritimmekin sitten keksiä koko päiväksi tekemistä, kunnes Lissu tulisi pois Särkänniemestä. Arboretum oli kiva puisto kävellä muutenkin kuin pokémonien perässä. Siellä oli katseltavaa vaikka kuinka ja näimmekin sorsia ihan lähietäisyydeltä. Ruusutarha oli kyllä hieman liian tuoksuva minun makuuni. Se tosin ehkä johtuu ruusuallergiastani. Alueella oli myös kiva kahvila, josta sai sekä suolaista että makeaa syötävää. Se olikin tupaten täynnä koko ajan. Kahvilan yhteydessä oli myös wc. Se olikin alueen ainut wc. Näin raskaana on pakko ottaa aina selvää missä on lähin wc, jos hätä iskee.

Lopuksi kävimme vielä Pyynikin näkötornilla, koska tiesin sieltä olevan hyvät näköalat ja Tampereen parhaat munkit. Ehkä jopa koko Suomen parhaat. Kahvila oli aivan täynnä ihmisiä. Istumapaikkoja oli sekä sisällä että ulkona ja porukka vaihtui aika tiheään tahtiin, joten istumapaikka löytyi helposti. Olihan ne munkit pakko syödä ja suosittelen kyllä käymään! Munkkeja saa myös Tampereen keskustassa olevasta munkkikahvilasta. Yritin googlettaa ennen tornille menoa onko pyynikin näkötornissa vessaa enkä löytänyt tietoa mistään. Vastaus on, että kyllä siellä oli. Kävimme tornissa myös ylhäällä ja maisemat olivat kyllä aivan mahtavat. Ylös näkötorniin pääsi hissillä, mutta ylätasanteelle, joka oli ulkona, piti kiivetä korkeat ja jyrkät puuportaat. Vähän ne hirvittivät, mutta pääsin kuin pääsinkin ne sekä ylös että alas ilman apua.