Tänään se meillä kovasti odotettu päivä koitti, kun joulukalenterin ensimmäisen luukun sai aukaista.

Ostettiin tänäkin vuonna kaikille lapsille enemmän kuin yksi kalenteri.

Vivia sai Lego City-kalenterin, suklaakalenterin ja Prinsessa-lehden mukana tuli vielä kiva kuvakalenteri. Ensimmäisistä luukuista paljastui seuraavat asiat: Lego-kalenterista vene, suklaakalenterista joulupukin säkki ja kuvakalenterista Tiana ja sammakkoprinssi.

Bealle ostettiin hänen omasta toiveestaan Legon Harry Potter-kalenteri, suklaakalenteri ja Aku Ankan mukana tuli vielä kuvakalenteri. Luukuista ilmestyi Harry Potter juhlakaavussa, se samainen joulupukin säkki ja Aku Ankka-kalenterista kuva, jota en muistanut katsoa itse. Pitää huomenna pyytää Beaa esittelemään se minulle.

Melissalle ostettiin myös samanlainen suklaakalenteri ja tein hänelle itse joulukalenterin, johon täytän pieniä paperipusseja herkuilla ja muulla kivalla. Tämän päivän luukusta löytyi suklaatikkari ja pieni purukumipaketti.

Jani osti myös minulle oman Fazerin suklaakalenterin. Vaikka ollaankin edelleen ketolla (Jani kokonaan, minä olen välillä syönyt hiilareita), olen suonut itselleni sen nautinnon, että voin joka päivä aukaista yhden luukun joulukalenterista. Tänään sieltä vielä kaiken lisäksi paljastui lempikonvehtini Fazerilta, vadelmajogurttisuklaa. Olipa muuten outoa viiden viikon jälkeen syödä tavan maitosuklaata, kun ketoillessani olen syönyt vain ihan tosi tummaa suklaata pienissä määrin.

Meillä ensimmäinen joulukuuta ei tarkoita vain sitä, että joulua voi alkaa laittaa kotiin, joululauluja kuunnella mielin määrin ja leipoa pipareita. Meillä juhlitaan myös äitini synttäreitä, jotka on ensimmäinen joulukuuta. Onnea vaan äiti! Joulukuu on meillä muutenkin juhlien täyteinen, koska joulukuulle sattuu yli viiden sukulaisen synttärit. Janillakin on synttärit kohtapuoliin eikä minulla ole vielä mitään aavistustakaan mitä ostaisin hänelle lahjaksi.

Onneksi synttäreihin on vielä melkein kaksi viikkoa ja Jani ehkä ymmärtää, jos paketti ei saavu ihan just synttäripäivänä. Itse olen kyllä yrittänyt aina ostaa lahjan jo ennen synttäreitä ja antaa sen oikeana päivänä, koska tiedän että joulukuun lapsille jää traumoja yhdistetyistä joulu- ja synttärilahjoista.

Meillä on muuten vielä kalenterikynttilä, jonka ostin jo aiemmin Tigerista. Pitääkin mennä sytyttämään se nyt heti!

Ihanaa joulun odotusta ihan jokaiselle!

OLIKO TEIDÄN ENSIMMÄINEN JOULUKUUTA IHANA?  

LUE MYÖS: 

MUISTOJA MENNEILTÄ JOULUAATOILTA

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Otin eilen yhteyttä opettajaan, kun aiemmin mainitsemani ryhmätyödraama vain jatkui ja jatkui.

Lopulta teimme päätöksen, että jään pois ryhmästä ja teen yksin korvaavan tehtävän, jolla saan kurssin suoritettua. Sain tälle tehtävälle aikaa tammikuun loppuun asti eli voin ruksia sen pois parin seuraavan viikon työlistaltani.

Opettaja oli hyvin ihmeissään kaikesta siitä tappelusta, jonka ryhmäni oli saanut aikaiseksi. Hän oli tehnyt ryhmän siinä toivossa, että tulisimme hyvin toimeen ja tämä ns drama queen oli vähiten se, jolta hän tällaista käytöstä odotti.

Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa tulla kenenkään kanssa toimeen missään työpaikassa tai koulussa aiemmin. Jos saan rakentavaa palautetta, teen tarvittavat toimepiteet parantaakseni suoritustani.

Tässä oli kuitenkin kyse ihan jostain muusta kuin rakentavasta palautteesta. Edellisen myrskyn loputtua alkoi joka kerta uusi. Ja aina se kohdistui minuun. En tiedä olinko helppo kohde vai mikä siinä oli ongelmana, mutta minua vastaan hyökättiin ihan huolella.

Eilen tämä ryhmätyödraama eskaloitui niin, että yksi ryhmäläinen jatkoi hyökkäystään uudelleen ja uudelleen vaikka muut olivat jo sitä mieltä, että olen tehnyt osani ja voimme palauttaa työn sellaisenaan. Lopulta poistuin itse keskustelusta, koska en vain enää jaksanut kuunnella.

Tänään iso kivi putosi harteilta, kun pääsin eroon tuosta ryhmätyöstä ja kaikesta sen aiheuttamasta stressistä ja mielipihasta.

Tein eilen toista ryhmätyötä vietnamilaisen opiskelijan kanssa ja se sujui todella hyvin. Menimme kampuksen kirjastoon tekemään sitä illalla ja teimme omaa osiotamme rauhassa ja hiljaisuudessa. Kuitenkin jos oli jotain kysyttävää tai pohdittavaa, mietimme niitä yhdessä. Meidän työskentely yhdessä siis sujui mainiosti.

Sellaisia ryhmä- ja paritöiden pitäisikin olla. Mukavia yhdessä tehtyjä projekteja, joissa kumpikin helpottaa toisen työtaakkaa. Ei sellaisia, että yhdestä tehdään syntipukki ja kaikki paha olo työnnetään hänen niskaan.

Keväällä en ota vapaaehtoisesti kyllä yhtään ryhmätyötä vaan kysyn aina voisinko tehdä työn yksin. Tässä on ollut minulle ryhmätyötä jo ihan tarpeeksi.

OLETKO SINÄ HUOMANNUT RYHMÄTÖISSÄ ERIARVOISUUTTA?

LUE MYÖS: 

Ryhmätyöt ammattikorkeakoulussa, voiko ne toimia?

Ryhmätyön tekeminen eskaloitui nopeasti

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA