Vaikka ystävänpäivä menikin jo, niin tässä tulee blogeissa pyörivä ystäväkirjahaaste. Rakastan täyttää tällaisia haasteita ja itse lukijana tykkään näistä, kun pääsee vähän tutustumaan siihen kirjoittajaan.

Me ei sitä oikeastaan mitenkään juhlittu ystävänpäivää. Käytiin Matkuksessa lasten kanssa kahvilassa ja illalla käytiin mun vanhempien luona kylässä, mutta molemmat visiitit olisi tehty myös ilman ystävänpäivää.

Nimi: Susanna / Sussu / Äiti

Lempiväri: Pinkki. Siis sellainen ihan kunnon kirkas pinkki eikä baby pink.

Lempikukkani: Neilikka. Sinkkuelämässä Charlotte selittää, että neilikat on vain kimpun täytekukkia eikä ymmärrä miten Carrie voi tykätä kimpullisesta neilikoita. Mä oon tosi allerginen monille kukille, mutta neilikoista ei oireita tule. Plus ne on nättejä.

Lempiruoka: Tämä vähän vaihtelee. Joskus se oli makaronilaatikko ja nyt varmaankin nachot (voiko ne luokitella ruoaksi?).

Ikävin kouluaine: Hmmm. Varmaan liikunta. Ala-asteella rakastin matikkaa, kun vielä osasin sitä, mutta nykyään se on kyllä yksi inhokkeja, koska en osaa sitä. Ja ammattikorkeakoulussa vihaan kirjanpitoa, koska se on ihan täyttä hepreaa.

Minusta tulee isona eli toiveammattini: En tiedä. Siis pakko vastata näin, koska vaikka olen jo aika iso 34-vuotias nainen, en osaa sanoa vieläkään mikä haluaisin olla isona. Ehkä jotain markkinointiin liittyvää. Mutta mitä, sitä en osaa sanoa.

Eläin, josta pidän: Haaveilen koirasta vaikka tiedänkin siinä olevan paljon työtä. Se olisi kuitenkin niin lojaali ystävä, että jotenkin kaipaa sellaista lemmikkiä.

Harrastukseni: Blogi ja Instagram. Tykkään myös lukea, mutta se jää usein liian vähälle huomiolle. Netflix ja muut suoratoistopalvelutkin voi kai laskea harrastukseksi?

Ihailemani henkilö: Just nyt ihailen monia bloggaajia ja Instagramia työkseen päivittäviä äitejä. Mietin mistä he saa voimavarat ja ideat niiden päivittämiseen, kun itsellä arki tuntuu imevän kaikki mehut.

Harras toiveeni: Päästä Floridassa sijaitsevaan Walt Disney Worldiin lomalle. Suunnittelimme sinne häämatkaa, mutta se on ihan mahdoton haave toteuttaa tämän hetkisen maailmantilanteen ja meidän rahallisen tilanteen vuoksi.

Nukutko sukat jalassa? En. Joskus tosi harvoin kyllä, jos koko asunto on ihan jäässä, mutta muuten en tykkää siitä tunteesta, että sukat osuu peittoon.

Oletko koskaan hyppinyt 3 metrin trampoliinilla? Minkähän kokoisia ne Hoplopin trampoliinit on? Niillä oon kyllä hyppinyt. Ei ne varmaan niin isoja ole. Kuopiossa on myös trampoliinisisäpuisto, mutta siellä en ole käynyt.

Oletko joskus heittänyt popcornia elokuvateatterissa? En. En ymmärrä sen ideaa.

Muumi-suosikkini: Pikku Myy. Tunnistan itseni ja lapseni hänessä.

Pystytkö koskettamaan nenää kielelläsi? En, enkä myöskään saa kieltä rullalle. Tai sormia niin kuin Star Trek-tervehdyksessä.

Tanssitko koskaan yksin kotonasi? Useinkin.

Laulatko mukana kovaan ääneen kuunnellessasi musiikkia? Kyllä, jos ajan yksin autoa tai kuuntelen musiikkia kotona yksin ollessani.

Terveiseni tämän tekstin lukijalle: Kivaa maanantaita!

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA 

LUE MYÖS:

Bloggaaja esittäytyy!

Me aloitettiin jouluaattoaamu kotona. Melissa meni mummilaan yöksi jo edellisenä päivänä ja me muut katsottiin sitten aamulla ihan rauhassa Joulupukin kuumaa linjaa, koska mitä olisi jouluaatto ilman sitä?

Päätin aloittaa uuden jouluaattoaamuperinteen ja paketoin edellisenä iltana kuusen alle Vivialle ja Bealle joulumekot ja puuhakirjat. Keksin tämän idean Iinan blogista jo monta vuotta sitten, mutta en ole aiemmin saanut tätä aikaiseksi toteutettua. Lahjat oli kiva aamuylläri ja puuhakirjat olivatkin kovassa käytössä koko päivän.

Melissalle kuusen alla ei ollut pakettia, koska kerroin hänelle tästä jo edellisenä päivänä, kun vein hänet mummilaan eikä hän halunnut mekkoa (tai muutakaan). Teinillehän olisi helppo ollut paketoida tuonne esimerkiksi uusi pyjama.

Tämä on perinne, jota aion jatkaa joka joulu, koska se riemu lasten kasvoilla oli kyllä ihanaa. Vivia oli koko joulukuun kysellyt milloin kuusen alle tulee lahjoja ja koska me ei muuten koskaan niitä sinne laiteta, niin tämä oli täydellinen tapa toteuttaa se.

Lähdettiin sitten aamupalalle mummilaan syömään joulupuuroa. Ollaan perinteisesti aina jouluna mun vanhempien luona ja joka toinen joulu Bea on äidillään. Nyt oli meidän joulun vuoro. Joulua tuli mummilaan viettämään myös pikkuveljeni avovaimonsa kanssa.

Mietin kyllä jo tänä jouluna sitäkin vaihtoehtoa, että entäs jos joululahjoihin ja ruokaan laittettavat rahat laitettaisiinkin ulkomaan matkaan ja lähdettäisiin jouluksi koko perheellä jonnekin reissuun. Voi olla, että kunhan lapset on vähän isompia niin tämä voisikin toimia. Tai ainakin niin, että säästettäisiin niitä joulurahoja reissuun ja lähdettäisiin sinne sitten keväällä. Meillä kun joululahjojen hankinta lähtee AINA lapasesta. Kun lapset on isompia. he varmasti ymmärtäisivät paremmin, että mihin ne rahat menee.

Jouluksi tuli kuin tulikin lunta ja Jani veikin sitten tytöt rakentamaan lumiukkoa ulos. Mummi antoi lumiukolle vielä porkkananenän ja lumiukko hauskuuttikin meitä koko jouluaaton pihalla.

Tuo ulkoilu oli hyvä välitoiminto ennen ruokaa ja lahjoja, koska tällä tavalla lapset malttoi odottaa iltaa ja aika kului nopeasti.

Käytiin saunassa ulkoilun jälkeen ja sillä aikaa lahjat oli kannettu olohuoneeseen. Meillä käy yleensä aina Joulupukki, mutta nyt koronan takia Joulupukkia ei uskallettu ottaa (eikä meidän perinteinen pukki päässyt paikalle), joten ajateltiin, että tämä on helpoin tapa.

Tytöt jakoivat lahjat innoissaaan ja me katsottiin sitä riemua. Välillä meinasi iskeä lahjakateus toisen kasasta, mutta kyllä he sitten onneksi muistivat katsoa omaa kasaansa ja kateus unohtui. Kaikki lapset saivat toivomiaan lahjoja ja paljon muutakin.

Kyllä tuota kasaa katsoessa tuli mieleen, että ehkä voisi ensi vuonna hieman hillitä itseään lahjoja ostaessa. Me ostetaan yleensä lahjoja syksyn mittaan (myös käytettynä) ja siksi niitä aina kertyykin niin hirveästi.

Itse sain lahjaksi lämpöpetarin sänkyyn (joka on ihana!) ja pienen voimistelitrampoliinin, josta olen pitkään puhunut. Luulen, että se on hitti myös meidän lasten keskuudessa.

Me syötiin tänä vuonna jouluruoka vähän erilailla kuin ennen. Syötiin karjalanpiirakoita eri päällisillä (esimerkiksi kinkulla, lohella ja munavoilla) iltapäivällä ja tarjoiltiin sitten jouluruoka illalla lahjojen jaon jälkeen. Tämä oli ihan hyvä järjestys, koska useimmiten lahjojen jako on ollut heti ruoan jälkeen ja silloin meidän lapset ei ole ikinä malttaneet syödä mitään.

Mentiin jouluaattoiltana vielä kotiin ja loppu joululoma vietettiinkin ihan kotosalla.

Hyvää joulun aikaa kaikille!