Mun ultimaattisesti lempparein piirretty elokuva on Pieni Merenneito ja kun kuulin musikaalin saapuvan Suomeen, olin innolla menossa sitä heti katsomaan. Me oltiin Janin kanssa suunniteltu mennä katsomaan musikaalia jo muutama vuosi sitten, mutta sitten tuli koronarajoitukset eikä me uskallettu mun astman takia matkustaa Helsinkiin. Musikaali myös jäi pitkälle tauolle aika pian tuon jälkeen ja luulin jo menettäneeni mahdollisuuteni.

Vihdoin viime syksynä mä kuitenkin pääsin katsomaan Pieni merenneito suurmusikaalia. Ostettiin liput jo keväällä, kun kuultiin suurmusikaalin palaavan ohjelmistoon ja hyvä niin, koska tällä hetkellä kaikki näytökset on loppuumyytyjä. Vapaita lippuja voi kuitenkin tiedustella asiakaspalvelusta.

Käytiin Helsingin kaupunginteatterissa lokakuun alussa katsomassa tämä paljon hehkutettu Pieni Merenneito suurmusikaali. Näytös oli tuolloinkin varmasti loppuumyyty, koska yleisössä ei näkynyt ainuttakaan tyhjää paikkaa. Katsomossa oli paljon kolmenkin sukupolven seurueita ja todella paljon lapsia.

Olisi ihanaa itsekin viedä lapsia enemmän teatteriin, mutta tällaisia produktioita varten meidän pitää tulla Kuopiosta asiakseen Helsinkiin ja harmillisesti se on niin kallista koko perheellä toteuttaa, ettei siihen useinkaan ole varaa. Tähän suurmusikaaliin Jani käytti hyödyksi töistä saatua kulttuurietua ja mä maksoin osan lipusta jouluna saamallani lahjakortilla.

Me ostettiin VIP-liput eli istuttiin salin ns parhailla paikoilla. Istuttiin aika keskellä vain muutaman rivin päässä näyttämöstä ja siitä olikin upeaa seurata näyttämöllä tapahtumia asioita. Ei ehkä olisi raaskittu ostaa VIP-lippuja ilman edellä mainittuja etuja, joka olisi toisaalta ollut harmi, koska paikat oli oikeasti ihan superhyvät.

Pieni Merenneito suurmusikaali oli U-P-E-A! En osaa edes kuvailla miten uskomaton kokemus se oli.

Lavasteet oli upeita ja välillä näyttämön edessä oli uskomaton kalvo, johon heijastettiin kaloja ja veden liikettä, joten näytti aivan siltä kuin näyttelijät olisivat oikeasti uineet meren alla. Näyttelijät myös koko ajan liikuttelivat vartaloaan ja käsiään siihen malliin kuin he kannattelisivat itseään vedessä.

Pärskyksi oli palkattu lapsinäyttelijä ja ainakin meidän näytöksessä ollut lapsi veti roolin ihan uskomattoman hyvin. Ilmeisesti Pärskyjä oli pari tai kolme, ettei musikaalin esittäminen käy liian rankaksi.

Me tilattiin väliajalle herkut jo etukäteen netin kautta ja hyvä niin, koska väliaika meni tosi nopeasti ja ihmisiä oli niin paljon, että olisi tullut kiire syödä. Jani tilasi poropiirakkaa ja kahvin. Mulla oli gluteeniton leivos, joka oli tämän musikaalin väliaikaa varten suunniteltu. Lisäksi tilasin jonkun drinkin, joka oli myös teemaan sopiva. Leivos oli oikein maukas eikä liian makea. Janikin tuntui tykkäävän piirakastaan.

Drinkki kuitenkin oli todella väkevä. Siis siinä oli jotain niin voimakkaan makuista ja ätäkkää viinaa, että mulla jäi yli puolet juomatta. Sama drinkki oli saatavilla myös alkoholittomana versiona ja hieman harmittaa, etten tilannut sitä tuon sijaan. Se olisi nimittäin varmasti tullut juotua loppuun.

Näytelmä vakuutti kyllä meidät ja aivan varmasti matkustetaan Helsinkiin katsomaan taas seuraavaa Disney-produktiota. Niitä oli ollut useampi, joten uskoisin jonkun tulevan taas jossain vaiheessa.

Tykkäsin jopa uusista lauluista, mutta hieman ihmetytti kun tiedättehän piirretyssä olevan Joonas-lokin, joka onkin sitten live action-leffassa Loiske? No, nyt linnun nimi olikin Skuutti. Kaikilla muilla oli kyllä samat, tutut nimet.

Puvustus oli aivan ihana! Olisin voinut ottaa vaikka heti kaikki Arielin päällä nähtävät asut. Ja muuten, Yasmine Yamajako, joka on Arielin äänenä myös live action-leffassa, vakuutti Arielina todellakin.

Jos sulla on mahdollisuus päästä näkemään tämä tai jokin tuleva Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaali, niin kannattaa mennä. Nautit esityksestä varmasti.

Kävitkö sä katsomassa Pieni merenneito suurmusikaalin?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA, REISSUJA JA KULTTUURIELÄMYKSIÄ MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Disneyn Toive tulee elokuvateattereihin huomenna

Aamiainen Pariisissa – Au Chien Qui Fume

Viisi vinkkiä Louvreen

Oltiin Janin kanssa kaksin Pariisissa viime toukokuussa, jonka jälkeen en oo yksinkertaisesti ehtinyt purkaa kaikkia kuvia puhelimesta, saatikka sitten kirjoittaa kaikesta tänne. Tänä keväänä korjaan sen vääryyden ja kirjoitan vähintään kerran viikossa meidän matkasta jotain. Eli jos joku suunnittelee matkaa Pariisiin keväällä tai kesällä, niin vinkkejä satelee tänne pitkin kevättä.

Me oltiin yötä hotellissa, mutta meidän huoneen hintaan ei kuulunut aamiaista. Aamiainen hotellissa olisi maksanut vajaan 25€ per nenä, joten päätimme skipata sen ja syödä aina muualla. Näin päästäisiin näkemään kahviloitakin paremmin.

Ekana aamuna Pariisissa me lähdettiin Les Hallesin ostoskeskukseen, koska siellä oli Lego Store ja Sephora. Lego Storessa me haluttiin käydä ja Sephorasta oltiin luvattu viedä esikoiselle tuliaisia. Meidän päästyä Les Hallesiin, Lego Storessa oli kuitenkin jonkinlainen maksupäätehäiriö menossa ja päätettiin sitten kävellä hetki siinä Les Hallesin ympäristössä, että saataisiin aika kulumaan. Ja nälkähän meidät yllätti, koska ei oltu syöty sitä aamupalaa vielä.

Meidän huomion herätti kauniisti koristeltu kulmaravintola, joten päätettiin mennä kurkkaamaan millainen aamiaislista heillä olisi.

Ravintola oli yhtä kauniisti sisustettu sisältäkin kuin ulkoa. Sisällä oli muitakin turisteja ja selvästi sisälle heidät kaikki ohjattiinkin. Ravintolassa oli myös katettu terassi, jossa istui jonkin verran paikallisia juomassa aamukahvejaan.

Meidät ohjattiin sisälle ja saatiin englannin kieliset listat, kun pyydettiin. Tarjoilijoista osa ei selvästikään puhunut ollenkaan englantia, koska ensimmäinen tarjoilija, joka meidät otti vastaan, haki toisen tarjoilijan meitä palvelemaan.

Paikka oli niin upean näköinen. Sisällä oli rauhallista, tosin meidän lähellä oli iso brittiperhe aamiaisella ja he olivat aika äänekkäitä. Saatiin kuitenkin pian rauhallisempi ympäristö, kun he poistuivat.

Jani tilasi aamiaisen, johon kuului patonkia, croissant, hilloa ja voita sekä tuoremehu. Mä tilasin tuoremehua ja omeletin, koska gluteenitonta vaihtoehtoa tuolle Janin aamiaiselle ei ollut. Ajattelinkin ja sanoin Janillekin ääneen, että onpa hyvä, kun omeletillahan mä pärjään kaikki aamiaiset. Voi miten väärässä olinkaan, koska tää oli ainut paikka meidän aamiaispaikoista, joista oikeasti sain kunnon aamiaista.

Jani tilasi näiden lisäksi kahvin. Vielä tässä vaiheessa me ei tajuttu, että jos tilaat vaan kahvin, sulle tuodaan espresso ja jos haluat kunnollisen kokoisen kahvin, täytyy tilata café americain. Opittiin se kyllä pian ja Jani sai kahvia vähän enemmän kuin pienen kupillisen kerrallaan.

Maksettiin aamiaisesta yhteensä vajaa 30€ eli se oli huomattavasti halvempi kuin meidän hotellin aamupala. Hotellin aamupala olisi ollut ilmeisesti aika lähellä tuota Janin aamiaista, joten mä en olisi siitä oikein saanut irti mitään näin vilja-allergisena.

Oltiin tosi tyytyväisiä ravintolaan ja pakko sanoa, että tämä oli paras aamiainen Pariisissa meidän reissulla. Suuri suositus siis tälle ravintolalle, jos satut olemaan joskus sen kulmilla.

Oletko sä koskaan syönyt aamiaista pariisissa?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA, AAMIAISIA JA REISSUJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Mitä pakkasin mukaan Pariisiin viideksi päiväksi?

Pari kuvaa Pariisin reissulta

Disneyland Pariisi teinin ja eskarilaisen kanssa