Halusin tänään kehua kehoani ja siksi tässä tulee muutama kaunis ajatus keholleni.

Mun keho on kestänyt paljon.

• Kaksiviikkoisena minulta leikattiin nivustyrä.
• 7-vuotiaana leikattiin nivustyrä toiselta puolelta.
• 14-vuotiaana jouduin leikkaukseen, kun umpisuoleni tulehtui.
• 18-vuotiaana odotin esikoistani ja synnytin hänet päivälleen täysiaikaisena.
• 26-vuotiaana kilpirauhaseni toiminta muuttui niin pahaksi liikatoiminnaksi, että se piti leikata kokonaan pois.
• 28-vuotiaana jouduin hätäverillä leikkaukseen, koska munanjohtimeni repesi. Kohdunulkoinen raskaus huomattiin vasta ambulanssissa ja silloin oli jo kiire.
• 29-vuotiaana sain keskenmenon.
• 30-vuotiaana olin taas raskaana ja synnytin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Sitä ennen olin monta viikkoa vuodelevossa.
• Näiden lisäksi olen ollut monesti tiputuksessa, hengitellyt lisähappea astmani takia, kärsinyt masennuksesta ja kipuillut fibromyalgiani takia.

Olen laihtunut ja lihonut useita kertoja. Oikeastaan koko aikuiselämäni olen jojoillut painoni kanssa ja se näkyy varsinkin vatsassani.

Tänään kuitenkin haluan sanoa keholleni kiitos ja anteeksi. 

Kehoni on kulkenut mukanani koko elämäni. Se on nähnyt niin hyvät kuin huonot päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Ja se on edelleen tässä.

Vatsani ei ehkä ole sileä tai litteä, jalkani ovat täynnä selluliittia ja käsivarsissani on allit, mutta rakastan kehoani, koska se on kestänyt kaiken.

Minä olen edelleen minä vaikka näyttäisin erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten tai vaikka en näyttäisi enää tältä kymmenen vuoden päästä. Olen edelleen se sama ihminen ja tämä sama keho kantaa minua edelleen silloin.

Kehoni on kaunis tällaisena ja vaikka haluankin muokata sitä, ei se tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi itseäni tällaisenakin.

Minun kehoni on minun temppelini, kuten sanotaan. Minä olen vihdoin tarpeeksi vanha ja tarpeeksi viisas rakastamaan kehoani ehdoitta.

Kehoni yllättää minut usein sillä kuinka paljon jaksan. Vaikka tuntuu, että olen jo fyysisesti ihan loppu, jaksan silti vielä pitkälle.

Ja ehkä se onkin juuri se ajatus, joka usein estää meitä tekemästä sitä mitä haluaisimme. Se, ettemme usko pystyvämme johonkin, pitää meidät kaukana niistä tavoitteista joita meillä ehkä olisi ilman rajoitteita.

Minä sanon tänään, ja myös huomenna, keholleni rakastavani sitä. Sano sinäkin. Muutama kaunis ajatus keholleni pitää sen käynnissä.

Rakastathan sinäkin kehoasi? 

LUE MYÖS: 

TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI

MIKSEN OSAA USKOA ITSEENI TARPEEKSI? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Kevät on täällä! Sen voi kuulla ulkona lintujen sirkutuksena ja lämpimänä iholla tuntuvana auringonpaisteena. Mielikin ihan virkistyy, kun ulkona on päivä päivältä enemmän valoa.

Me käytiin ystävien kanssa ulkona syömässä viime sunnuntaina, kun Kuopion maltillisen koronatilanteen vuoksi niin uskallettiin tehdä. Ulkona oli ihanan lämmin ja kaivoin jopa villakangastakin kaapista päälle. Nyt se on kyllä taas takaisin kaapissa, koska tänä aamuna oli pakkasta seitsemän astetta. Eilen satoi jopa rakeita!

Tuo villakangastakki oli muuten alelöytö talvella. Ostin sen -70% Vero Modasta ja sille jäi hintaa vähän päälle kaksikymmentä euroa. Takki on kokoa L ja se on mulle hartioista just passeli, mutta mahan kohdalta nappi on vielä vähän tiukka. Ehkä se ensi syksynä on juuri passeli.

Kevät ja kärpäset saa minut aina jotenkin hereille myös sen suhteen, että on taas kiva käyttää hameita. Käytän niitä kyllä paljon talvellakin paksujen sukkahousujen kanssa, mutta ai miten ihanaa, kun kohta saa taas viilettää ilman sukkahousuja, hameen helmat hulmuten tuolla pihamaalla.

Huomasin myös tarvitsevani kevätkenkiä, koska en lenkkareiden lisäksi omista kuin nämä Zalandolta tilatut kultaiset maiharit. Talvikenkien vuori alkaa olla kevätsäällä jo aika hiostava.

Käyn tosi harvoin Kuopion keskustassa, koska ei vaan nyt korona-aikana ole oikein tullut liikuttua esimerkiksi bussilla ja joka kerta siellä käydessäni mietin, että olisi kiva käydä useammin. Kuopion tori on jotenkin ihanan rauhallinen, ainakin näin keväällä. Kesällä sen täyttää terassit, torikauppiaat ja jäätelökioskit (joita muuten on torin joka nurkalla).

Ja tuo Kuopion kaupungintalo on mun mielestä tosi kaunis niin ulkoa kuin sisältä. Ihanaa, että vanhojakin rakennuksia säilytetään eikä vain kaikkien tilalle rakenneta uutta. Kuopiossa on aikalailla revitty keskusta auki ja rakennettu tosi paljon uusia kerrostaloja, mutta kaupungintaloon ei ole onneksi koskettu.

Takki ja huivi: Only/Vero Moda

Hame, laukku ja paita: H&M

Sukkahousut: Lidl

Kengät: Even&Odd/Zalando

Nautitko sinä siitä, että kevät tulee? 

LUE MYÖS:

MITÄ MINULLA OLI PÄÄLLÄ ESIKOISENI RIPPIJUHLISSA? 

MITÄ MINULLA OLI PÄÄLLÄ GLORIAN FASHION SHOWSSA? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA