Mun esikoinen täytti 17 vuotta tällä viikolla
0Mun esikoinen täytti 17 vuotta tällä viikolla.
Tuntuu ihan hullulta ajatella, että itse tuon ikäisenä olin vain vajaan kaksi vuotta enää teini ja sitten minulla olikin jo tuo vauva, joka nyt täytti 17 vuotta. Ihan uskomatonta miten nopeasti aika kuluu.
Tässä minä omana 17-vuotissyntymäpäivänäni. Sain Anne Frankin päiväkirjan isovanhemmiltani lahjaksi ja sama kirja (ja tämä kuva sen sisässä) löytyy edelleen kirjahyllystä.
Huomaan 17-vuotiaassa paljon samoja asioita, joita muistan itsessäni samassa iässä. Häntä kiinnostaa kovasti musiikki ja vaatteet sekä kirppikset. Hän on sosiaalinen ja miettii välillä kuinka aika riittää kaikille kavereille.
Hän on myös tosi hyvä sisarus pienemmille sisaruksilleen.
Tottakai, koska teini-ikäisestä on kyse, hän nukkuu pitkään, unohtaa kotityöt välillä ja mököttää. Kukapa teini-ikäinen ei tekisi näin?
Toivon, että hän uskaltaa kasvaa juuri omaksi persoonakseen eikä koskaan mieti kelpaako jollekin.
Juhlimme synttäreitä pienellä porukalla jo aiemmin tällä viikolla ja söimme kakkua, jonka olin tehnyt. Kakussa oli mansikkaa ja suklaata, kuten teini toivoi. Kakku ei ollut mikään kaunein tekeleeni, mutta maku oli kuulemma oikein mainio.
Koska olen nyt yrittänyt viettää lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa yksi kerrallaan, odotan jo kovasti loppukuun Tukholman risteilyä, jolle olemme teinin kanssa lähdössä kahdestaan. Meidän risteily jo peruttiin, koska laiva ei liikennöikään, mutta onneksi saimme siirrettyä reissun helposti.
Me molemmat rakastetaan Tukholmaa. Aiemmin käytiin siellä risteilyillä pari kertaa vuodessa ja muutaman kerran ollaan oltu hotellireissuillakin, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi ei olla päästy Tukholmaan pariin vuoteen. Ihanaa päästä taas ihan vaan fiilistelemään Tukholmaa.
On myös parasta, kun pääsee juttelemaan ja vaan olemaan teinin kanssa, kun kotona yleensä on aina 5-vuotias keskeyttämässä. Teini-ikäinenkin selvästi kaipaa sitä kahdestaan vietettyä aikaa, kun ensimmäiset 9.5 vuotta hänen elämästään olimme kahdestaan. Meillä ei reissuun ole mitään kovin suuria suunnitelmia vaan ajateltiin mennä ihan sen mukaan miltä silloin tuntuu. Buffettiin ei ainakaan mennä, koska mulla ei ole makuaistia eikä luultavasti jaksettaisi edes syödä koko rahalla.
Minkä ikäinen sinun esikoisesi on tai muistatko millaista oli olla 17-vuotias?
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
LUE MYÖS:
Hiustuska ja mitä sille tein
Mulla on ollut kamala hiustuska viimeisen vuoden. Kävin reilu vuosi sitten kampaajalla värjäämässä ja leikkaamassa hiuksia, jonka jälkeen oon antanut hiusten vaan kasvaa itsekseen.
Ja se on näkynyt. Värjäsin hiukset reilu vuosi sitten punaiseksi ja kampaaja varoitti, että väri saattaa haalistua nopeasti. Korjailin väriä muutaman kerran suihkussa laitettavalla värihoitoaineella, mutta en sitten jaksanut (tai raaskinut) mennä värjäämään hiuksia uudelleen ja oikeastaan tykkäsin vaalennetuista latvoista.
Hiukset kuitenkin alkoivat viimeisen puolen vuoden aikana mennä niin huonoon kuntoon, että ne olivat koko ajan takussa. Varsinkin suihkussa niitä pestessä.
Ehkä olisi pitänyt mennä kampaajalle ja pyytää hiuslaadun mukaiset pesuaineet sekä vähän leikkaamaan latvoja. Mulla kun oli tarkoituksena kasvattaa hiuksia kesää varten, että niihin saisi jonkun kivan hääkampauksen.
Mä en kuitenkaan raaskinut menä kampaajalle. Hiuksille sopivat hoitoaineet ja leikkaaminen kun olisi maksaneet rahaa.
Niinpä yksi päivä otin sakset käteen ja napsaisin hiuksista pois aika pitkän pätkän. Nyt on taas pitkä polkka, joka ehkä tuntuu eniten siltä omalta. Tykkäsin kyllä pitkistäkin hiuksista, mutta huomasin pitäväni hiuksia koko ajan kiinni. Joskus harvoin pidin niitä töissä auki. Kuitenkin koska hiukset takkuuntui tosi herkästi, jouduin ne aina ennen töitä suoristamaan. Eikä se varmaan tehnyt jo valmiiksi kuiville hiuksille yhtään hyvää.
Eikä minua oikeastaan edes haittaa vaikka häissä hiukset eivät olisikaan kamalan pitkät. Koska tämä pitkä polkka on kuitenkin sitä ominta minua.
Nuorempana leikkasin hiuksiani enemmänkin itse enkä niinkään välittänyt siitä onko ne tasaisesti leikattu. Ehkä voisin sitä mielentilaa myös nyt hyödyntää ja säästää muutaman euron leikkaamalla hiukset aina itse.
Saatan kyllä silti ennen häitä ottaa yhteyttä kampaajaan, koska ehkä olisi kuitenkin kiva hääkuvissa, että hiukset olisi hyvässä kunnossa. Eikä ne hiukset ehkä myöskään aiheuttaisi niin suurta stressiä, kun olisi käynyt kampaajalla.
Mun omat hiukset on tummanruskeat ja kylä toisaalta tykkään niistä, mutta silti aina kyllästyn ja kaipaan vaihtelua vähintään vuoden välein.
Hiustuska on siis hetkeksi selätetty, mutta eiköhän se vielä palaa takaisin. Niin se aina tekee.