Le B’art – tunnelmallinen pieni bistro Sacre Couerin juurella
0Käytiin Janin kanssa kaksin Pariisissa viime toukokuussa ja mulla on vielä niin monta vinkkiä teille kerrottavana Pariisin matkalta. Yksi tärkeä osa meidän matkaa oli ruoka, koska jos on Pariisissa niin siellä on pakko syödä hyvin. Vikana iltana me käveltiin ylös kukkukalle, jonka päällä on Sacre Couer ja ihailtiin maisemia. Nälkähän siinä yllätti, joten haluttiin syödään johonkin lähelle.
Minut yllätti myös pissahätä, joten tämänkin takia haluttiin syömään johonkin tosi lähelle. Oltiin ensin suunniteltu menevämme syömään lähelle Eiffel-tornia ja oltiin katseltukin ravintoloita, mutta oltiin käyty siellä suunnalla jo edellispäivänä ja päätettiin, ettei tarvita päästä sinne enää uudestaan. Eiffel-tornin läheisyys kun on oikeasti niin vilkas iltaisinkin.
Tultiin alas köysiradalla (funikulaarilla) ja törmättiin tähän ravintolaan melkeinpä saman tien. Le B’art Sacre Couerin juurella näytti houkuttelevalta niin ruokalistan kuin ulkonäkönsä perusteella ja päätettiin pysähtyä siihen.
Palvelu oli nopeaa ja pelasi hyvin. Bistrossa oli pieni yläkerta ja terassi. Ilta oli aika viileä, joten me päätimme istua sisällä. Jani tilasi alkoholittoman drinkin, minä valkoviiniä.
Mä olin koko reissun ajan halunnut tilata jossain ankkaa, mutta aiemmin siihen ei ollut vielä ollut mahdollisuutta. Tilasin siis ankkaa ja Jani tilasi hampurilaisen. Olin ennen reissua haaveillut ankasta ja ehkä mieluummin olisin tilannut ankkaa fileenä jossain, mutta tämäkin annos oli oikein maistuva. Ankka ei ollut yhtään kuivaa vaan liha oli mureaa ja irtosi luusta helposti.
Meidän lisäksemme sisällä ravintolassa oli vain muutama asiakas. Terassilla oli ilmeisesti joku isompi seurue, koska tarjoilija kantoi sinne jatkuvasti juotavaa. Tiskiltä olisi saanut ostaa juotavaa ja syötävää myös mukaan ja mennä istuskelemaan esimerkiksi tuonne Montmartren mäelle (ja näin moni oli tehnytkin, kun lähdimme ravintolasta pois).
Päätimme tilata vielä jälkiruokaa, koska ilta oli vasta aluillaan. Jani tilasi suklaamoussen ja minä creme bruleen, mutta söimme ne puoliksi. Teemme jälkiruoan kanssa aika usein näin, koska silloin molemmat pääsee maistamaan kahta eri jälkiruokaa. Tosin usein mulle ei käy ruokalistalta kuin yksi jälkiruoka. Pariisissa jälkiruoat oli kuitenkin ihanasti sopivia enkä jäänyt kertaakaan ilman jälkiruokaa.
Ravintola oli kyllä ihan upea löytö ja ihan sattumalta. Luin ravintolasta useita arvosteluja tämän jälkeen ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä että ravintolan palvelu ja ruoan laatu on erinomaista. Tarjolla oli niin pientä purtavaa kuin ihan isoja annoksiakin.
Pääsin vessaankin ennen ruokien saapumista, mutta vessa oli ehkä huonoin koko reissulla. Pariisissa on kyllä hyvää ruokaa, ihania ostoksia ja kauniita nähtävyyksiä, mutta yleinen hygieniataso on ihan erilaista kuin meillä Suomessa.
Monessa vessassa ei ollut käsisaippuaa ollenkaan ja vessat oli useimmiten aika likaisia. Tästä vessasta puuttui kokonaan wc:n rengas. Siis se, jonka päällä istutaan eli pöntöllä joutui istumaan pelkällä posliinilla. Ei mitenkään miellyttävä kokemus, sen voin sanoa.
Olin onneksi ennen matkaa varautunut sekä puhdistuspyyhkeillä että käsidesillä enkä kärsinyt saippuan puutteesta niin paljon. Varoituksen sana kuitenkin, jos menette Pariisin, ettei wc:t välttämättä ole kovinkaan miellyttäviä.
Koska ravintola sijaitsi aivan Sacre Couerin juurella, pääsimme näkemään Sacre Couerin vielä uudelleen eri perspektiivistä. Ja miten upea se olikaan hämärtyvässä illassa.
Oletko sä käynyt Pariisissa?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Muutama kysymys ja vastaus
Jos sinulla on lempinimi, mikä se on?
Aika helppo ehkä arvata, että käytetyin lempinimeni on Sussu, koska nimeni on Susanna. Äiti vastaa kyllä aika usein puhelimeen ”mitäs Sussumussu” ja välillä hän käyttää myös lempinimeä Sussukka. Kai se menee niin, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Osaatko viheltää?
Aika huonosti. Oon yrittänyt opetella viheltämään lapsena tosi monesti, mutta ikinä minusta ei tullut siinä mikään mestari. En myöskään saa kieltä rullalle.
Nukutko yövalon kanssa?
En osaa oikein nukkua, jos on tosi valoisaa. Mun pitää olla todella väsynyt, että nukahdan ylipäätään esimerkiksi sohvalle, jos vaikka telkkari on päällä. Oon muutenkin nykyään aika huono nukkumaan ja saatan herätä keskellä yötä saamatta moneen tuntiin uudestaan unta.
Kuinka monta kertaa olet ollut sairaalahoidossa?
Tämä onkin aika vaikea kysymys. Minut on nukutettu ainakin seitsemän kertaa, mutta oon aika varma, että oon ollut myös astmani takia tosi monta kertaa sairaalassa yötä. En yhtään tämän takia tykkää sairaaloista ja nukunkin siellä vielä huonommin kuin kotona.
Viimeksi olin sairaalassa yötä, kun mulla oli kohdunkaulan syövän takia kohdunpoisto ja tarkoitus oli kotiutua samana päivänä, mutta jotenkin se nukutusaine ei ehkä sopinut mulle ja olin tosi tokkurainen ihan hirveän pitkään. Niin pitkään, ettei lääkäri enää ollut kotiuttamassa sinä päivänä ja muutenkin heräämön hoitajat oli sitä mieltä, että olisi parempi varmaan jäädä yöksi. Olin mennyt leikkaukseen aamulla ja ekan kerran olin illalla vasta siinä kunnossa, että pystyin syömään jotain.
Paras piirretty leffa?
Pidempään blogia seuranneet ei varmasti ylläty, kun sanon Pieni merenneito. Mä oon rakastanut leffaa ihan pienestä asti ja pelkäsin tosi paljon, että live action-versio on pilattu, mutta se olikin ihana!
Mitä biisiä kuuntelet kajareista yksin ollessasi?
Oon aika tylsä ja kuuntelen melkeinpä aina samoja listoja. Mun kulutetuimmat soittolistat on Jonas Brothers, Mamma Mia-leffan soundtrack ja ysärilistat. Aika usein nykyään kuuntelen myös Spice Girlsejä tai Taylor Swiftiä. Jos koko perhe on kotona, kuunnellaan usein Antti Tuiskua tai Vain Elämää-biisejä.
Siinä oli muutama kysymys ja vastaus. Osa saattoi olla ihan tuttua huttua, mutta ehkä jokin tuli uutena!
Mikä biisi sun kajareista soi?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Nyt olen kohduton – kuinka kohdunpoisto onnistui?