Isänpäivä voi olla myös vaikea päivä monelle
0Vaikka isänpäivä on yleisesti juhlapäivä monessa perheessä, isänpäivä voi olla myös vaikea päivä monelle.
Tämä päivä on ollut meidänkin perheessä aina vähän hankala aihe. Sain mun esikoisen ollessani 18-vuotias ja olin yksin -osaksi koska lapsen biologinen isä ei halunnut olla osa lapsen elämää, kun lapsi syntyi ja osaksi, koska mä päätin katkaista välit kokonaan, ettei lapsi kärsisi ailahtelevasta isästä myöhemmin. Halusin lapselle mahdollisimman turvallisen ja ehjän lapsuuden vaikka oltiinkin kahden.
Lapsella oli kuitenkin ihana ukki eli mun isä sekä kaksi enoa mukana ihan päivittäisessä elämässä, koska asuttiin kaksi ekaa vuotta mun vanhempien luona ja mun veljet asuivat myös vielä kotona. Me juhlittiin aina isänpäivänä ukkia sekä lapsen kahta isoukkia, jotka olivat silloin vielä elossa. Lapsella riitti siis kyllä miehenmalleja elämässään ihan alusta asti, mutta mä silti kipuilin asian kanssa itse tosi paljon. Päiväkodissa ja koulussa lapsi teki aina kortin ukille ja joskus hän teki isänpäivänä kortin myös minulle.
Mua jäyti ja kalvoi syyllisyys sydämenpohjassa koko ajan, mutta varsinkin isänpäivänä, siitä etten voinut tarjota lapselle turvallista, rakastavaa ja vakaata isää. Sen sijaan tarjosin paljon sydänsurua, harmitusta ja hylkäämisen tunnetta. Koska sitähän lapsi lopulta tunsi tajutessaan, ettei biologinen isä häntä ollut halunnut. Ja se sattui meihin molempiin. Lapseen se todellisuus, jossa joku oli päättänyt olla rakastamatta häntä jo enne kuin hän edes syntyi ja minuun se fakta, että olin omilla valinnoillani aiheuttanut lapselle tällaista mielipahaa ja nyt jouduin näkemään kuinka paljon se lapseen sattui. Se särki sydämeni uudelleen ja uudelleen.
Meillä on molemmilla nykyään asiat onneksi hyvin. Muilla lapsilla on vakaa isä, joka on ottanut esikoisenkin omakseen (ihan adoption kautta) ja lapsi jo sanoo tätä isiksi, mutta biologisen isän haamu tulee varmasti kulkemaan hänen mukanaan aina. Olen kuitenkin yrittänyt opettaa hänelle, että hän on ihana juuri sellaisena kuin on ja se ei ole häneltä pois, että hän ei tunne ihmistä, joka ei häneen halua tutustua. Se on pois vaan jokaiselta, joka ei tunne mun ihanaa, sympaattista, iloista, elämänjanoista ja upeasti omanlaistaan esikoista. Hän tuo niin paljon rakkautta ja iloa niin monen elämään, että mua melkein harmittaa niiden puolesta, jotka ei halua häntä tuntea.
Isänpäivä on meillä kotona iloinen päivä vaikka esikoisen isänpäivää varmasti varjostaa aina ajatukset biologisesta isästään. Mä en edes kutsu häntä isäksi, vaan mulle hän on pelkkä spermanluovuttaja, aivan kuin olisin lapsen hankkinut itsellisesti, koska hän ei ole ollut mukana meidän elämässä ollenkaan mun raskausajan jälkeen.
Kuva: Bella Photo
Mun isänpäivän täyttää nykyään mun oman isän ja mun miehen juhlinta. Meidän kaksi muuta lasta tekivät nytkin isille monet kortit ja lahjat. 13-vuotias leipoi myös kääretorttua.
Lisäksi mun ajatuksissa on mun omat, jo edesmenneet, ukit. Toinen heistä vei minut aina kesäisin purjehtimaan ja söi mun kanssa mökin portailla kylmiä uusia perunoita voin kanssa. Hän kutsui tomaatteja lemmenomenoiksi ja mun mummoa puluksi. Hän myös sujautti aina lähtiessä rahaa mukaan ja heidän luonaan oli iso purkki aina täynnä pipareita tai karkkeja. Toisen ukin kanssa taas ei oltu ihan niin läheisiä, mutta hän oli kyllä superhuolissaan, kun mä sain esikoiseni miten pärjään. Hänen jalanjäljissään ajoin kuorma-autokortin ja osaan arvostaa mun juuria, koska hän tuli pakolaisena Karjalasta. Hän halusi aina jouluksi sekametelisoppaa ja kuskasi mua joka paikkaan lapsena, kun tarvitsin kyytiä. Muistan vieläkin miltä ukin auto tuoksui, kun istuin sen takapenkille. Ja ai, että sitä päivää kun täytin 12 vuotta ja vihdoin sain istua etupenkille! Vien kynttilät joku päivä haudalle, mutta tänään sytytän ne kotona.
Isänpäivän ei ole pakko olla kuin päivä muiden joukossa. Sitä ei ole pakko juhlia mitenkään, jos siltä ei tunnu vaikka some täyttyykin kaikenlaisista isänpäiväpostauksista ja isien arvostuksesta. Jos päivä on sulle vaikea, halauksia täältä!
Ihanaa päivää just sulle!💜
TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA!
LUE MYÖS:
La Famiglia -ravintola Helsingissä
Oltiin mun ystävän kanssa viettämässä viikonloppua Helsingissä lokakuun lopulla ja käytiin perjantai-iltana syömässä Helsingin keskustassa. Me oltiin yötä Kalliossa eikä muuten keskustaan edes tällä kertaa eksytty koko reissun aikana. Mukaan ravintolaan pyydettiin mun Helsingissä asuva 20-vuotias esikoinen.
Mietittiin pitkään minne mentäisiin syömään ja lopulta paikaksi valikoitui La Famiglia, jossa kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Mietittiin eka rautatieaseman Oliviaa, mutta meillä ei ollut pöytävarausta ja se näytti todella täydeltä (eikä ihmekään, koska klo oli 20.00 perjantai-iltana). Lisäksi oltiin katseltu paljon kehuttua Pincho Nationia, mutta harmillisesti me ollaan molemmat aika allergisia eikä ruokalista näyttänyt meille sopivalta.
En tiedä miten en ollut aiemmin edes tajunnut, että La Famigliasta saa s-bonusta vaikka ollaan kävelty ravintolan ohi monta kertaa!
Ei mahduttu La Famigliankaan pöytiin samantien, mutta ilmeisesti joku oli juuri pyytänyt laskua, koska meidät pyydettiin odottelemaan baarin puolelle ja saatiin pöytä noin viidessä minuutissa.
Ravintola oli tosi täysi ja koska tilat ei oo kovin suuret, oli siellä aikamoinen meteli. Meidän takana oli vielä noin 20 hengen seurue, jotka poistuivat juuri ennen meidän pääruoan saapumista ja ravintolaan tuli tosi paljon rauhallisempaa.
Tilattiin mun ystävän kanssa alkuruokaa, esikoinen ei sitä halunnut. Ystävä tilasi juustoa ja aprikoosihilloketta sekä talon focacciaa, tapenadea ja tomaattipestoa. Mä tilasin ilmakuivattua kinkkua ja tarjoilija oli hieman ihmeissään, kun en halunnut tilata leipää tai juustoa, mutta en olisi voinut syödä niistä kumpaakaan. Olin oikein tyytyväinen pelkkään kinkkuun.
Pääruoaksi esikoinen tilasi pasta carbonaran ja hän tilasi sen kaveriksi spritea limesiivulla. Annoksessa oli pancetta-pekonia, pippuria, kermaa, munankeltuaista, parmesaania ja linguinepastaa. Lisäksi kuvan oton jälkeen tarjoilija kävi raastamassa pasta-annosten päälle vielä kasan parmesan-juustoa.
Esikoinen tykkäsi pastasta tosi paljon! Annos oli myös tosi täyttävä.
Ystävä tilasi pappardelle con pollo e spinachi-annoksen. Se oli sitruunalla ja timjamilla marinoitua kanan rintafileetä, kermakastiketta al limone, pinaattia, ricottajuustoa ja pappardellepastaa. Lisäksi päälle raastettiin kasa parmesan-juustoa.
Annos oli kuulemma todella hyvä!
Meillä oli ihan superhauskaa, varsinkin kun tarjoilija toi mulle väärän pizzan. Tilasin Verduro-pizzan gluteenittomana ja tarjoilija kyllä selvästi tilatessa kuuli tämän. Kun hän sitten tuli pizzan kanssa pöytään, näytti pizzapohja liian kuohkealta ollakseen gluteeniton. Ennen kuin hän edes ehti laittaa pizzaa mun eteen, kysyin että olihan se gluteeniton ja alkoi hän pahoitella kamalasti ja kääntyi kannoillaan.
Hän jätti pizzan sivupöydälle (jossa se hengaili vielä kun me lähdettiin) ja tilasi mulle uuden pizzan. Mä tosiaan tilasin Verduro-pizzan, jossa oli tomaattikastiketta, tuoretomaattia, basilikaöljyä, marinoitua latva-artisokkaa ja kapriksia, portobelloa ja rucolaa. Se oli maidoton, vegaaninen ja gluteeniton. Olisin ehkä kaivannut jotain lihaa tähän ja mietinkin, että olisi pitänyt jättää alkuruoasta hieman ilmakuivattua kinkkua, mutta oli pizza oikein hyvää näinkin.
Tykättiin ruoasta ja ravintolan tunnelmasta tosi paljon, joten varmasti menen tänne uudelleenkin lasten kanssa joskus. Lasten listakin näytti kivalta ja pasta-annokset olisi saanut gluteenittomana, joten ravintolasta varmasti löytyy meille kaikille jotain syötävää! Jälkkäriä ei nyt tilattu, koska oltiin kaikki niin täynnä.
Ystävän ruoat maksoivat yhteensä 29,20€ (plus juoma muutaman euron). Mun ja esikoisen ruoat ja kaksi limua maksoi yhteensä 51,40€.
Tämä oli kiva uusi tuttavuus ja jos kaipaa ihan perushyvää italialaista ruokaa, niin suosittelen tämän harkitsemista!
Ihanaa päivää just sulle💜
TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA.
LUE MYÖS: