Me oltiin Janin kanssa kaksin viime toukokuussa Pariisissa ja yksi meidän matkan haave oli syödä ravintolassa, jolla on Michelin-tähti. Valittiin Benoit ja oltiin kyllä jälkikäteen todella tyytyväisiä valintaan. 

Benoit on kävelyetäisyydellä Notre Damen katedraalista ja käytiinkin katsomassa katedraalin korjaustöitä sillä aikaa, kun odoteltiin meidän pöytävarauksen alkamista. Käytiin Benoitissa lounaalla ja pöytävaraus piti tehdä etukäteen. Varaukseen piti tehdä luottokorttivarmennus, koska jos ei oltais menty paikalle tai peruttu pöytää tarpeeksi aikaisin, olisivat he veloittaneet kortilta tietyn summan rahaa vastineeksi. 

Meidän yllätykseksi kolmen ruokalajin lounas maksoi 42€ per nenä, joten tämä ravintolakäynti ei edes ollut kovin kallis. Oltiin odotettu hinnaksi ainakin satasta per henkilö. 

Benoit oli helppo löytää ja sen punaisista viireistä tuli vähän mieleen Emily in Paris-sarjan ravintola, joka Gabrielilla on. 

Meidät otettiin vastaan hymyillen ja laitettiin istumaan lähellä ulko-ovea olevaan pöytään. Meitä palveli alusta loppuun vanhempi mies, joka vaikutti olevan salipäällikkö. Ravintolassa oli aika paljon väkeä koko ajan ja jotkut piti selvästi työlounaita toisella puolella salia. 

Oltiin tutustuttu lounaslistaan ravintolan nettisivuilla jo jonkin verran, mutta kumpikaan ei oikeastaan ollut päättänyt mitä tilataan. Henkilökunta auttoi meitä tosi paljon, kuuntelivat allergiat ja varmistivat tuplasti, että olivat kuulleet kaikki oikein. 

Ravintolan sisustus oli aika perinteinen ranskalainen bistro ja astiat olivat mitä kauneimmat. Ravintola on ollut pystyssä vuodesta 1912, joten siellä oli kivasti esillä myös vanhoja esineitä. 

Tämä oli matkan ainut ravintola, josta sain gluteenitonta leipää ja vielä kaiken lisäksi ilman, että sitä pyysin. Olin ajatellut automaattisesti, etten tule saamaan minkäänlaista leipää ja kun tarjoilija toi leivän Janille, katselin sitä vain kaihoten. Tämä meidän vanhempi miestarjoilija toi mulle erikseen leipää ja pahoitteli kauheasti, että jouduin odottelemaan sitä kauemmin kuin Jani. 

Meillä oli hauska istumapaikka, kun istuttiin pöydässä vierekkäin ja saatiin katsella alkuruokakokkia, joka valmisti alkuruokia tilauksesta koko ajan. Meitä vastapäätä oli myös baaritiski, jonka takana tarjoilijat kävivät aina hakemassa juomia asiakkaille. 

Jani tilasi alkuruoaksi vasikkaa ja sydänsalaattia. Tämä oli kuulemma todella hyvää ja siltä se kyllä näyttikin. 

Itse tilasin valkoista parsaa, koska sitä harvemmin tulee tehtyä kotona tai edes tilattua. Se oli erittäin hyvää, tosin kastiketta olisi voinut olla annoksessa hieman vähemmän mun mielestä, koska ihan kaikkea kastiketta en syönyt. Kuvassa näyttää vähän siltä kuin parsojen päällä olisi kastikkeen sijasta uppomuna, mutta kastiketta se oikeasti vaan oli. 

Pääruoaksi Jani valitsi häränposkiravioleja. Ne oli niin hyviä, että hän olisi halunnut niitä toisenkin annoksen. Tässä vaiheessa mua taas vähän kismitti, etten voi syödä viljaa. 

Mä tilasin lihamurekkeen, joka oli kyllä hyvää, mutta se oli tosi tummaksi kypsytettyä. Tämän takia liha oli kyllä todella mureaa, mutta maku oli aika voimakas. Ruoka oli todella hyvää, mutta olen varma, että olisin tykännyt enemmän ravioleista, jos niitä olisin oikeasti voinut syödä. 

Jälkkäriksi Jani tilasi vaniljakreemillä täytetyn tuhatlehtisen, joka oli kuulemma taivaallista. Mä valitsin suklaamoussen, koska se oli oikeastaan ainoa mulle sopiva jälkiruoka lounaslistalla. Tarjoilija kertoi mulle sitä tilatessani, että siihen käytetään 70% tummaa suklaata ja se on lemmenrohtoa. 

Tarjoilija kävi jälkiruoan aikana Janille tarjoilemassa myös madeline-leivoksen suoraan pelliltä ja pahoitteli kauheasti, ettei minulle ollut sellaista. Kahvin kanssa Janille tuotiin vielä muutamat makeiset. 

Mun suklaamousse oli ihan tajunnanräjäyttävän hyvää ja harmitti, kun en jaksanut syödä kaikkea. Annos oli ihan todella suuri siihen verrattuna mitä olin odottanut. 

Ravintola täytti ja ylitti meidän odotukset täysin. Kuultiin tämän jälkeen meidän ystävältä, että hän on avopuolisonsa kanssa käynyt myös syömässä tuolla ja tykännyt todella paljon.  

Voisin mennä hyvin syömään tänne myös uudestaan, jos Pariisiin vielä joskus eksymme. Ja lämmöllä suosittelen ravintolaa kaikille Pariisiin meneville. 

Vinkkaa joku muu Michelin-ravintola alle! 

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS:

Aamiainen Pariisissa – Au Chien Qui Fume

Mitä pakkasin mukaan Pariisiin viideksi päiväksi?

Pari kuvaa Pariisin reissulta

Bridgerton-sarjan viides kirja Kirjeystävä jatkaa tuttua, Bridgertonin perheestä kertovaa, tarinaa. Tällä kertaa tarinan keskiössä on perheen toiseksi vanhimmainen tytär Eloise. Kirjan tapahtumat menevät jonkin verran limittäin neloskirjan kanssa ajallisesti, joten on hauska nähdä tuleeko näiden kahden kirjan tapahtumat myös Bridgertonin uudelle kaudelle, joka tulee Netflixiin katsottavaksi kesällä.

Eloise ei oikein ikinä ole muhun iskenyt sarjassa. En oikein osaa edes sanoa miksi, mutta jotenkin hän on mun mielestä sarjassa ollut hieman ehkä ärsyttävä hahmo enkä oikein odottanut tältä kirjalta suuria tunteita. Kirjassa selviää, että Eloise on kirjoitellut pitkän aikaa kirjeitä Sir Phillip Cranelle, nuorelle leskimiehelle. Sir Phillip asuu maaseudulla kahden rasavillin lapsensa kanssa.

Kirjoissa tarina menee hieman eri tavalla kuin sarjassa. Sarjassahan Sir Phillip Crane menee naimisiin ekalla kaudella skaandalimaisesti raskaana olevan Marinan kanssa ja on hauska nähdä, että tuodaanko tämä sama henkilö esille myöhemmillä kausilla Eloisen rakkauden kohteena kuten kirjoissa. Kirjassa Sir Phillip on siis jäänyt leskeksi ja hänen vaimonsa Marina on siis kuollut.

Kirjeenvaihdon seurauksena Sir Phillip kosii Eloisea, joka on jo vanhapiika ja Eloise lähtee Sir Phillipin luo maaseudulle kertomatta aikeistaan kenellekään. Kun kaksikko tapaa, he huomaavat olevansa kuin yö ja päivä. Sir Phillip viihtyy parhaiten kasvihuoneessaan yksin, kun taas Eloise kaipaa seikkailuita ja säpinää.

Kirja oli hieman hidastemoinen alkuun ja jotenkin välillä tuntui, että voiko näistä kahdesta edes oikeasti tulla paria. Kirjasta ehkä puuttui sellainen intohimo ja kaipaus mitä näissä kirjoissa yleensä on ollut ja näiden kahden päähenkilön rakkaus oli jotenkin paljon platonisempaa kuin muiden parien Bridgertoneissa. Luin kyllä tämänkin kirjan aika nopeaa tahtia ja nautin sen lukemisesta, mutta en voi sanoa sen olleen yksi lemppareistani.

Jos Eloise on sun lemppari niin tykkäät tästä kirjasta aivan varmasti. Tarina myös soljuu hyvin muiden kirjojen kanssa.

Bridgerton-kirjat

 Salainen sopimus
Yllättävä rakkaus
Naamiaisten kaunotar
Hurmurin valloitus
Kirjeystävä
Vastustamaton kiusaus
Kätketty perintö
Väärä sulhanen
Ikuisesti yhdessä

Bridgerton & Rokesby -sarja:

Neiti Bridgerton
Yllätysvaimo
Kaapparin morsian
Kunniallinen aviomies

Kuningatar Charlotten nuoruudesta kertova kirja, josta on myös Netflix-sarja:

Bridgerton: Kuningatar Charlotte

Smythe-Smith-sarja:

Rakkauden riitasointu
Kotiopettajattaren salaisuus
Suku on pahin
Petollinen kosija

Kirja äänikirjapalveluissa: *BOOKBEAT | *NEXTORY | *STORYTEL | *PODIMO

oletko sä jo lukenut bridgerton-kirjoja?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Julia Quinn: Bridgerton Hurmurin valloitus

Julia Quinn: Bridgerton Salainen sopimus

Julia Quinn: Bridgerton Naamiaisten kaunotar