Mitä me aiotaan tehdä lasten hiihtolomalla?
2Pikku hiljaa alkaa mietityttämään, että mitä me aiotaan tehdä lasten hiihtolomalla tänä vuonna. Lapsillahan on koulusta viikko lomaa keväällä. Kuopiossa hiihtoloma on perinteisesti viikolla 10 ja niin se on tänäkin vuonna.
Viime vuonna olin nuorimman kanssa kaksin reissussa hiihtolomalla. Oltiin Helsingissä yötä Omena-hotellissa ja käytiin Tukholman risteilyllä. Silloin opiskelin ansiosidonnaisella, joten olin itsekin lomalla tuon viikon. Tänä vuonna mulla tai Janilla ei kuitenkaan ole lomaa vaan ajateltiin, että hiihtoloma täytyy miettiä niin, että toinen tekee osan päivistä etänä. Luultavasti se on Jani, koska mulla on töitä vaan kolme päivää viikossa eli oon jo kaksi niistä arkipäivistä lasten kanssa kotona joka tapauksessa.
Koska ei lähdetä reissuun, täytyy keksiä lapsille muuta viihdykettä. 12-vuotias on äidillään osan lomasta, joten lähinnä täytyi keksiä nuorimmalle viihdykettä. Tähän ratkaisun tarjosi harrastustoiminnan leiri, jolle ilmoitettiin 7-vuotias kolmeksi päiväksi. Hän on siellä meidän työpäivien ajan ja mä oon hänen kanssaan kotona sitten loppuloman.
Niille kahdelle lomapäivälle pitää kuitenkin vielä keksiä tekemistä, koska tulee pitkät päivät, kun ei olekaan koulua ja iltapäiväkerhoa. Mitenhän se kesäloma sitten sumplitaan?
palapelit
Meidän lapset tykkää tosi paljon palapeleistä, joka on kiva, koska niin tykätään me aikuisetkin. Palapelit on myös kiva yhteinen aktiviteetti, joten olen suunnitellut ostavani hiihtolomaksi muutaman uuden palapelin meille kotiin. Ehkä joku 7-vuotiaalle yksin tehtäväksi (sekä tietty 12-vuotiaalle oma, jos on kotona) ja joku vähän isompi, jota voitaisiin tehdä vaikka koko perheen voimin yhdessä.
7-vuotias rakastaa kuunnella palapelejä tehdessään äänikirjoja. Juuri nyt kuuntelussa on Harry Potterit.
Visiitti esikoisen luokse Helsinkiin ?
Tämä on vielä iso kysymysmerkki, koska junamatkat hiihtolomalle oli aika kalliita ja esikoinen oli just meillä kaksi viikkoa. Voi olla, että menen käymään siellä sitten yksin myöhemmin. Luultavasti ei mennä Helsinkiin, koska reissu kokonaisuudessaan tulisi maksamaan aika paljon ja lomaa luultavasti yritetään viettää aika pienellä budjetilla.
kirjasto
Meidän koko perhe rakastaa lukea, joten käytetään kirjaston palveluita todella paljon. Hiihtolomalle ajattelin suunnitella meille kirjastokäynnin jossain kirjastossa, jossa ei olla lasten kanssa vielä vierailtu.
Kuopiossa kirjastoja riittää ja koska mulla on kirjastokortti myös Helsinkiin, voidaan siellä ollessa käyttää myös kirjastojen palveluita.
leffassa käynti
Elokuviin on tullut monta kivaa lasten leffaa ja ajattelinkin viedä lapset elokuviin hiihtolomalla. Saatiin jouluna iso kasa leffalippuja lahjaksi, joten hiihtolomalla olisi hyvä aika tuhlata niitä pois. Heinähattu, Vilttitossu ja Kana me jo käytiin katsomassa ja tykättiin siitä kovasti. Täytyy tutkia hiihtoloman tarjontaa ja katsoa mitä siellä olisi.
Tässä oli jo monta hyvää aktiviteettia ja näiden lisäksi mieleen tulee ainakin laskettelu (lapset olivat juuri laskettelukoulussa), uimahalli ja pulkkamäki. Eiköhän me näistä jo keksitä kivasti puuhaa ja saada loma sujumaan ilman sen suurempia tylsistymisiä.
Mitä te puuhaatte lasten hiihtolomalla?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Paljonko me käytettiin rahaa yhteensä hiihtolomareissuun 6-vuotiaan kanssa?
Parisuhde narsistin kanssa teini-ikäisenä jätti elinikäiset arvet
16-vuotiaana olin täynnä elämää ja mulla oli poikaystävä, jonka kanssa oli ihanaa.
En osannut vielä aavistaa, että tästä ihmisestä tulee mun pahin painajainen.
Poikaystävä oli hyvä puhumaan aina asiat niin, että uskoin kaiken olevan mun syytä. Mä olin aina se, joka teki väärin ja hän oli puhdas pulmunen. Ja tottakai mä nuorena ja tyhmänä uskoin kaiken ja rikkoa minut kokonaan.
Poikaystävä petti, jätti ja anoi mua aina seuraavana päivänä takaisin. Tätä kierrettä jatkui kolme vuotta.
Tulin raskaaksi miehen toiveesta, mutta pelkäsin sekä minun että lapsen puolesta. Miehestä oli tullut arvaamaton ja väkivaltainen, Minuun hän ei uskaltanut koskea, mutta esimerkiksi huonekalut saivat kokea hänen raivoaan. Mies vaati aborttia heti, kun tein posiivisen testin. Siihen en suostunut.
Jälkeenpäin oon kuullut, että miehen suku uskoo mun lopettaneen e-pillereiden syömisen salaa ja hankkiutuneen raskaaksi tahallaan. Ilmeisesti olin vain rahaa vailla vaikka itse tulin selvästi parempituloisesta perheestä. Kun olin raskaana, mies kertoili mun kavereille ja kaikille tutuille, että olin pettänyt häntä enkä mitenkään voinut odottaa hänen lastaan tämän takia. Hän valehteli siis kaikille ihmisille, jotka tunsin vaikka mä olin ollut koko meidän suhteen ajan uskollinen ja hän uskoton.
On-off suhde loppui vasta, kun mä sanoin vastaan ja lopetin yhteydenpidon. Siltikin hän soitteli kännissä mulle ja anoi mua takaisin. Kertaakaan hän ei kysellyt lapsesta mitään. Vaikka kaukana pysyminen oli mun elämän vaikein asia jonka olin siihen mennessä tehnyt, en antanut periksi.
Elämä kaksin ei ollut aina helppoa, mutta se oli turvallista ja ihanaa. Ja mitään muuta mä en lapselleni halunnut.
Olin itse enemmän kuin rikki 10 vuotta. Itkin usein itseni uneen, mutta lapselle en sitä koskaan näyttänyt. Lapsi usein tokaisi ”mulla ei ole isää, on vaan ihana äiti”, jos joku kysyi perherakenteestamme häneltä jotain. Onnellinen ja turvallinen lapsuus niin henkisesti kuin fyysisesti oli se mitä mä hänelle halusin ja sen hän sai. Hän onkin monesti kertonut, että hänellä oli maailman paras lapsuus, joka lämmittää mun sydäntä.
Matkusteltiin paljon, käytiin konserteissa ja oltiin muutenkin aktiivisia. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman mun irtaantumista ihmisestä, jonka pyhin tarkoitus oli tehdä mun elämästä surkeaa.
Nuorempana uskoin, että vielä joku päivä joko karma tekee tehtävänsä tai mies alkaa katua. Karma voitti, mies ei katunut tekojaan edes kuolemansairaana. Mun sydän särkyi miljoonaan palaseen lapsen takia, jonka biologinen isä ei halunnut ottaa yhteyttä edes siinä vaiheessa kun tiesi kuolevansa.
Helppoa meidän elämä ei ole ollut, koska henkiset arvet on mullakin niin syvällä. Yhdessä ollaan kuitenkin selvitty ja oon edelleen sitä mieltä, että tein meidän molempien kannalta oikean ja kaikista parhaan päätöksen katkaisemalla välit ihmiseen, joka ei olisi ollut meille kummallekaan hyväksi.
Lapsi on onneksi saanut miehen kuoleman jälkeen yhteyden pikkuveljeensä, joka syntyi miehen seuraavasta suhteesta hyvin lyhyen ajan mun esikoisen jälkeen. Muuten välit eivät ole vieläkään korjaantuneet ja olenkin juteltu lapsen kanssa siitä, että menetys on heidän, kun eivät halua tutustua. He siinä eniten menettävät.
Haluan kertoa sulle, että vaikka elämä saattaa välillä tuntua siltä, ettei ulospääsyä ole tai ettei elämä voi helpottaa, voi tunnelin päässä olla oikeasti valoa. Mulla kesti 10 vuotta parannella haavat niin hyvin, että olin valmis uuteen suhteeseen, joka korjasi minut loppuun. Tottakai asia tulee sattumaan aina, mutta nykyään elän ihan onnellista ja tasapainoista elämää avioliitossa ihanan ja hellän miehen kanssa. Ja mikä tärkeintä, koskaan mun tai lapsien ei tarvitse pelätä miehen kilahtavan tai satuttavan meitä.
Muista, ettet oo yksin ❤
TULETHAN SEURAAMAAN MUA JA MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Miksi hankin lapsen 18-vuotiaana yksin?