Viikonloppu Helsingissä
1Oltiin 7-vuotiaan kanssa viikonloppu Helsingissä esikoisen luona kylässä. Meidän oli tarkoitus tehdä tämä reissu jo hiihtolomalla, mutta silloin meille iski norovirus ja jouduttiin vaihtamaan junaliput eri kohtaan.
Perjantaina lähdettiin puoli yhden aikaan bussilla kotoa kohti keskustaa. Vietiin ensin kirjastoon kirjat, joissa oli menossa eräpäivä ja haettiin junaan eväitä. Koska aikaa oli vielä reilusti ennen junan saapumista, käytiin juna-asemalla kahvilassa, jossa 7-vuotias söi välipalaksi gluteenittoman leivän ja mä tilasin kaakaon. Kaakao tosin oli niin kuumaa eikä yhtään jäähtynyt yhtään, joten pyysin sen lopulta take away-mukiin ja join sen junassa.
Junamatka sujui nopeasti, kun meillä oli paikat leikkivaunussa. 7-vuotias leikki välillä ja välillä kävi istumassa paikallaan katsomassa elokuvaa tai piirtämässä. Mä tein ristikkolehteä suurimman osan matkasta. Ostettiin viime viikkoisella Lapin reissulla ristikkolehti, jota ratkottiin Janin kanssa kahdestaan ja se oli niin hauskaa puuhaa, että siksi ostin junamatkallekin ristikkolehden. En tosin osannut ratkoa niitä ristikoita loppuun asti yksinäni, joten nyt mulla on aika monta melkein loppuun tehtyä ristikkoa odottamassa Jania.
Syötiin junassa ravintolavaunussa lihapulla-annokset, koska ne on gluteenittomat ja sopivat hyvin meillekin. Ja ne on myös hyvän makuiset. Lasten lihapulla-annoksen sai tilattua myös ateriana, johon kuului ruoan lisäksi pillimehu, maito tai vesipullo sekä jäätelö.
Perjantaina oltiin perillä vaille seitsemän. Jäätiin pois Tikkurilassa ja mentiin siitä lähijunalla esikoisen luokse viemään tavarat. Käytiin vielä Triplassa syömässä iltapalaa ja hakemassa ruokakaupasta ruokaa. Meni vähän myöhään, mutta 7-vuotias oli onnellinen kun kerrankin sai valvoa pitkään.
Lauantaina nukuttiin pitkään, jonka jälkeen yritin pestä pyykkiä. Jostain syystä viemäri esikoisen kylppärissä ei kuitenkaan vetänyt kunnolla ja pyykkikone työnsi vedet ulos lavuaarin kautta, joten pyykinpesusta ei tullut yhtään mitään. Jätettiin pyykit odottamaan iltaa ja lähdettiin Helsingin keskustaan.
Mulla on ensi viikolla synttärit, joten oltiin suunniteltu mennä syömään johonkin ravintolaan reissullamme sen kunniaksi. Päädyttiin syömään Helsingin rautatieasemalla olevaan Olivia-ravintolaan ja se oli kyllä oikein mainio valinta. Palvelu pelasi, ruoka ja juomat oli hyviä ja lapsi otettiin hyvin huomioon.
Käytiin moikkaamassa Designkavereiden Essiä ja Ellaa heidän pop upissa Jätkäsaaressa ja päästiin samalla turisteina kulkemaan sekä metrolla että ratikalla. Tämän jälkeen esikoinen lähti kotiin ja me mentiin 7-vuotiaan kanssa kiertämään Stockmannilla sijaitseva Pieni lelukauppa, joka on kyllä kaikkea muuta kuin pieni. Löysin itselleni palapelin ja 7-vuotias löysi itselleen Disneyn Toive-elokuvan nuken, jolla hän innoissaan leikkikin koko loppureissun.
Syötiin esikoisen luona synttärikakuksi mutakakkua, marjoja ja kermavaahtoa esikoisen luona. Pirkan mutakakku on sekä gluteeniton/viljaton että maidoton ja kävikin meille kaikille, jotka yritetään vältellä eri ruoka-aineita!
Illalla käytiin vielä pesemässä pyykit Triplan itsepalvelupesulassa, koska ei voitu jättää märkiä ja likaisia pyykkejä koneeseenkaan. Olin siis aamulla yrittänyt pestä pyykkiä, kunnes tuo vesikatastrofi tapahtui. Itsepalvelupesula toimi oikein hyvin, mutta onhan se aika kallis, jos sitä viikottain käyttäisi. Pesukone pesi pyykit 30 minuutissa ja kuivari kuivasi 30 minuutissa.
Syötiin iltapalaa pyykkien kuivuessa kuivarissa ja löysin Triplan K-Supermarketista viljattoman focaccian ja se oli ihan taivaallista! Pitää kyllä opetella tekemään sellaista itsekin.
Tänään nukuttiin eilistä pidempään ja pakattiin tavarat. Ehdittiin vielä hetkeksi leikkimään Triplan Hoplopiin ennen junan lähtöä ja sinne on kyllä palattava uudelleenkin, koska eihän lapsi ehtinyt kiertää siitä puoliakaan. Huomattiin myös, että Triplassa on myös ilmainen leikkipaikka 2. kerroksessa, jota ei oltu ennen nähty, joten se jäi meillä myös to do-listalle.
Junamatka sujuu rattoisasti, 7-vuotiaalla elokuvia katsellen ja mulla blogia kirjoitellen ja ristikoita ratkoen. Käydään varmastikin taas lihapullilla päivällisaikaan, kun kotona ollaan vasta reilusti seitsemän jälkeen.
Aika väsyneitä ollaan, mutta oli ihanaa nähdä esikoista pitkästä aikaa. Onneksi mun seuraavaan reissuun on vaan vajaa kolme viikkoa. Ja onneksi mulla on huomenna vapaapäivä töistä niin voin vaikka nukkua lasten ollessa koulussa.
Sellainen oli meidän viikonloppu Helsingissä tällä reissulla!
TULETHAN SEURAAMAAN MEIDÄN ARKEA JA REISSUJA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Vihdoin päästään meidän peruuntuneelle hiihtolomareissulle
Kohdunpoistosta on mennyt kaksi vuotta aikaa
Mun kohdunkaulan syöpä diagnoosista on jo reilu kaksi vuotta aikaa ja kohdunpoistosta on mennyt kaksi vuotta aikaa. En oo kauheesti tänne blogin puolelle asiasta enää kirjoitellut, koska se on ollut mulle niin arkipäivää, mutta nyt ajattelin kirjoittaa pitkän postauksen siitä miten kohdunpoisto eteni, miten siitä toivuin ja miten nyt asian suhteen menee.
Miksi mulle tehtiin kohdunpoisto 35-vuotiaana?
Mä sain keväällä 2022 diagnoosin, joka muutti mun elämän. Mulla oli kohdunkaulan syöpä 35-vuotiaana. Mun syöpädiagnoosista voit lukea enemmän TÄÄLTÄ.
Tämän takia mulle tehtiin 6. huhtikuuta 2022 kohdunpoisto. Leikkausta edeltävänä päivänä piti käydä verikokeissa ja koska asun suht lähellä sairaalaa, oli se mulle ihan helposti toteutettavissa. En myöskään pelkää verta tai neuloja, joten tämä oli mulle ihan helppo juttu.
Leikkausta edeltävänä päivänä piti myös piikittää veritulppia estävää lääkettä. Tämä piikitys jatkui 30 päivää. En ehkä olis saanut itse tätä tehtyä, joten onneksi Jani hoiti piikityksen mun puolesta ja mä vaan kärsin. Se lääkeaine kirveli aivan sairaasti laitettaessa ja vähän sen jälkeen, joten se oli aika inhottavaa.
Ennen leikkausta piti myös paastota ja juoda kamalaa preop-litkua. Ennen nukkumaan menoa piti myös käydä suihkussa, käyttää puhdasta pyyhettä ja nukkua puhtaissa lakanoissa.
Seuraavana aamuna menin sairaalalle seitsemäksi, koska mulla oli aamun ensimmäinen leikkausaika. Joko lääkäri oli joutunut johonkin päivystyshommaan tai oli vaan myöhässä, koska mun leikkaus myöhästyi ainakin tunnilla.
Leikkausaika oli aamun ensimmäinen siksi, että kohdunpoistosta yleensä kotiutetaan saman päivän aikana ja minunkin oli tarkoitus päästä kotiin samana päivänä. Heräämössä mun oli kuitenkin tosi vaikeaa pysyä hereillä ja kävin muutamaan otteeseen koittamassa pystyssä olemista, liikkumista ja syömistä. Mikään niistä ei onnistunut ja minut päätettiin laittaa osastolle yöksi, joka oli kyllä paras päätös, koska olo oli aivan hirvittävän huono. Hoitajien lakko oli just tuolloin menossa ja mun leikkaus olisi voinut siirtyä, mutta olin kiirellisyysjonossa kai aika korkealla, joten pääsin leikkaukseen ja onneksi sain myös sen yöpaikan osastolta.
Osastolla jaksoin vähän syödä iltapalaa, mutta lähinnä vaan nukuin. Vessassa käynti ei meinannut onnistua millään, koska joka paikkaan sattui niin paljon ja pissaaminen tuntui ylivoimaisen vaikealta.
Osastolla oli ihana henkilökunta ja varsinkin se yöhoitaja, joka oli vuorossa, oli niin huolehtivainen ja sympaattinen. Hän kävi aina välillä tarkistamassa ovella, että oonko saanu unta ja kyseli tarviinko särkylääkkeitä. Oon tosi huono nukkumaan sairaalassa (tai oikeastaan missään uudessa paikassa) ja olinkin valveilla lähes koko yön.
Aamulla mulle ei tietenkään ollut aamupalaa, koska en ollut alunperin ollut menossa osastolle ja jostain hoitajat sai kuitenkin kaivettua mulle syötävää. Vihaan sairaaloita, mutta tämä oli aika eheyttävä kokemus osastolla olemisesta. Hammasharjan ja tahnankin sain, kun olin unohtanut omani kotiin (tai pikemminkin jättänyt, koska en kuvitellut olevani yötä).
Kotiin pääsin heti aamupäivällä ja sain hyvät kotiohjeet mukaan. Mitään ei saanut nostella, lääkkeitä piti syödä lyhyin väliajoin ja tarpeeksi, levätä piti tarpeeksi.
Lähdin sairaalasta viiden haavan ja monen mustelman kanssa. Mulla oli jopa poskissa mustelmat, kun leikkauksen aikana olin ollut jotenkin kiinni pöydässä ilmeisesti. Siinä tuli vähän kuin pidempään pysyvät contourit poskiin.
Mulle tulee muutenkin tosi herkästi mustelmia, mutta nuo mustelmat käsivarressa ja kämmenselässä oli kyllä ihan hullut. Ja aivan järkyttävän kipeät.
Vatsan alue oli tosi kipeä pitkän aikaa, mutta haavat arpeutui onneksi nätisti ja aika nopeasti. Niissä oli sulavat tikit, jotka irtosi parin viikon sisällä. Muistaakseni niiden piti irrota viikossa, mutta kyllä niissä vähän kauemmin kesti.
Kolme päivää leikkauksen jälkeen meidän nuorimmalla, silloin 5-vuotiaalla, oli tanssiesitys ja olin päättänyt mennä sinne vaikka pää kainalossa. Laitoin mekon päälle ja löysät housut sen alle, koska sukkahousut tuntui liian työläiltä.
Kävin tanssiesityksessä ja käytiin vielä ostoksilla, joiden ajan istuin kyllä pyörätuolissa, kun käveleminen oli niin vaivalloista ja hidasta. Mutta onneksi lähdin liikkeelle, koska jotenkin se paikoillaan makaaminen ei yhtään ollut mun juttu ja pienikin liikkuminen teki itselle hyvää. Seuraavana päivänä eli neljä päivää leikkauksen jälkeen pakottauduin mummon synttäreille hymy huulilla. En ollut halunnut huolestuttaa mummoa ennen leikkausta, joten hän ei tiennyt mun käyneen siellä eikä kyllä arvannutkaan mitään. Kerroin asiasta hänelle vasta vähän jälkikäteen.
Tuon vierailun jälkeen olin aivan poikki, mutta oli kiva vähän edes päästä ylös sohvalta.
Vaatteet tuntui pahalta, joten olin aika paljon kotona vaan lyhyellä paidalla ja alushousuilla. Housut ja paidat hankasi ja jäi kiinni tikkeihin ennen kuin ne sulivat pois, joten ne oli tosi hankalia.
Arvet oli vielä tikkien irrottua aika kipeitä, joten meni pitkään ennen kuin pystyin pitämään mitään tiukkaa päällä. Edelleen, näin kahden vuoden jälkeen, yksi arvista on hieman ärsyttävästi koholla ja hankautuu välillä vaatteista.
Arvet umpeutuivat nopeasti ja paranivatkin hyvin, mutta navassa syvällä oleva arpi jotenkin varmaan välillä hautuu tai en tiedä onko se jotenkin auennut, kun mun napa on välillä aivan tulipunainen ja vuotaa verta.
Pakotin itseni tekemään asioita ehkä vähän liiankin nopeasti ja henkinen puoli ei ehkä parantunut ihan niin nopeasti kuin fyysinen. Näin unta vauvoista ja raskaana olemisesta, joten ehkä jotenkin käsittelin asiaa unissani.
Missään vaiheessa mulle ei oikeastaan tarjottu minkäänlaista keskusteluapua. Sitä olisi pitänyt osata itse pyytää. Kaikissa papereissa lukee, että ”potilas ottaa asian hyvin” tai ”potilas vaikuttaa iloiselta”, mutta tottakai mä mieluummin käynnillä hymyilin kuin itkin. Itkin kyllä paljon kotona ja varsinkin suihkussa itku tuli usein. Diagnoosin jälkeen itkin useimmiten itseni uneen.
Olisin kaivannut apua asian käsittelemiseen ja ensimmäisen kerran multa siitä kysyttiin vuositarkastuksessa. Eli aika pitkä aika piti pärjätä yksinään. Siinä vaiheessa purskahdin melkein itkuun ja sanoin, että kaikki on nyt jo hyvin, mutta ehkä aiemmin olisin kaivannut sitä keskusteluapua. Nyt oon asian kanssa jo ihan sujut, mutta silloin en ehkä ollut.
Mulla ei oo yhtään ikävä kuukautisia tai niitä kamalia päänsärkyjä, jotka varmaan johtui hormoneista. Sokerinhimo ei oo hellittänyt kuten ajattelin käyvän.
Jälkivuoto leikkauksen jälkeen muuten kesti mulla alle 24h vaikka siitä varoiteltiin ja sanottiin, että saattaa kestää pitkäänkin.
Toivuin fyysisesti siis aika nopsaan ja kuukausi leikkauksen jälkeen oltiin Janin kanssa jo hotellilomalla kaksin.
Kohdunpoistosta on mennyt kaksi vuotta aikaa. Tässä ajassa oon hyväksynyt kohtaloni eli sen, etten enää pysty saamaan lisää lapsia. Kyllä se silti välillä kirpaisee, kun joku mun ikäinen on edelleen raskaana tai saanut just vauvan. Se olisin voinut olla myös minä.
Oon jollain tavalla aina uskonut sanontaan ”ihminen saa sen mitä jaksaa kantaa” ja toisaalta uskon tässäkin tapauksessa siihen. En olis jaksanut tätä diagnoosia ja ruljanssia ilman mun peruspositiivista elämänasennetta. Mä jaksoin tämän prosessin, kun joku muu olisi saattanut murtua sen alla. Ja sekin olisi ollut ihan yhtä ok.
Jos herää mitään kysymyksiä kohdunkaulan syövästä tai kohdunpoistosta, niin kysy kommenteissa tai tule kysymään Instagramin puolella @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MUN SYÖPÄMATKASTA LISÄÄ:
Kaikki syöpätekstit yhden otsikon alla
Mulla oli kohdunkaulan syövän vuositarkastus -mitkä oli tulokset?