Viime aikoina…

Haaveillut matkasta lämpimään

En varmaan ole ainut, joka haaveilee lämmöstä, kun pakkasasteita on yli kaksikymmentä. Mun on astmaatikkona vaikea hengittää tuolla ulkona ja haaveilen matkasta jonnekin lämpimämpään paikkaan. Tänä vuonna se ei ole mahdollista, mutta ehkä me vielä jonakin vuonna matkataan kauas talvella. 

Oon nukkunut todella huonosti

Meidän yläkerran naapurilla soi joka ikinen aamu herätyskello 5.20 ja monena aamuna hän vielä torkuttaa. Kuulen herätyskellon lattian (tai siis meidän katon) läpi ja herään siihen joka aamu. Mun on vaikea uudelleen nukahtaa tämän jälkeen ja monesti olenkin sitten koko aamupäivän ihan tokkurassa, kun pitäisi oikeasti saada jotain aikaiseksi. 

Siivonnut kaappeja urakalla

Mulla iskee aina siivousvimma joulun jälkeen, kun on töitä vähemmän ja aikaa enemmän. Ollaankin siivottu oikein urakalla kaappeja ja lahjoitettu sekä myyty tavaraa todella paljon tässä viimeisen puolentoista kuukauden aikana. 

Yrittänyt säästää rahaa

Ollaan päätetty Janin kanssa vihdoin saada oma koti ensi vuonna ja siksi ollaankin nyt yritetty säästää vähän kaikessa mikä ei ole niin pakollista. Oon yrittänyt pitää ruokakulut mahdollisimman alhaalla ja laittanut säästöön kaiken mitä myydyistä tavaroista on tullut. Vielä on pitkä matka siihen, että koko oman kodin käsiraha on kasassa, mutta ollaan hyvällä matkalla sitä kohti. 

Lukenut kirjoja

Oon lukenut alkuvuoden aikana jo viisi kirjaa ja oon niin onnellinen, koska niiden maailmaan on ihana uppotua. Viimeisimpänä luin loppuun Lucy Vinen Seitsemän eksää, joka oli hauska ja liikuttava. Suosittelen etsimään sen kirjastosta tai äänikirjapalveluista. 

Ollaan myös nuorimman kanssa luettu iltasatuja melkeinpä joka ilta, joka on ollut ihanaa. Kun tein paljon iltavuoroja, oli sula mahdottomuus lukea iltasatuja, mutta nyt kun teen vaan aamuvuoroa, on iltasadut taas mahdollisia. Näitä hetkiä odottaa aina molemmat. 

Etsinyt uimapukua

Tarvitsisin sopivan kokouimapuvun, koska haluaisin alkaa käydä vesijumpassa. Omistan vaan bikinit ja ne valuu koko ajan liikkuessa, joten uimapuvun osto on oikeasti tarpeen. Vielä ei ole täydellistä (lue: istuvaa) uimapukua tullut vastaan, joten täytyy jatkaa etsintöjä. 

Mitä sä olet viime aikoina tehnyt? 

TULETHAN SEURAAMAAN MUA JA MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS:

Mitä meidän perhe söi tällä viikolla?

Tammikuun plussat ja miinukset

Benoit -pariisilaista asiakaspalvelua parhaimmillaan

Me oltiin Janin kanssa kaksin viime toukokuussa Pariisissa ja yksi meidän matkan haave oli syödä ravintolassa, jolla on Michelin-tähti. Valittiin Benoit ja oltiin kyllä jälkikäteen todella tyytyväisiä valintaan. 

Benoit on kävelyetäisyydellä Notre Damen katedraalista ja käytiinkin katsomassa katedraalin korjaustöitä sillä aikaa, kun odoteltiin meidän pöytävarauksen alkamista. Käytiin Benoitissa lounaalla ja pöytävaraus piti tehdä etukäteen. Varaukseen piti tehdä luottokorttivarmennus, koska jos ei oltais menty paikalle tai peruttu pöytää tarpeeksi aikaisin, olisivat he veloittaneet kortilta tietyn summan rahaa vastineeksi. 

Meidän yllätykseksi kolmen ruokalajin lounas maksoi 42€ per nenä, joten tämä ravintolakäynti ei edes ollut kovin kallis. Oltiin odotettu hinnaksi ainakin satasta per henkilö. 

Benoit oli helppo löytää ja sen punaisista viireistä tuli vähän mieleen Emily in Paris-sarjan ravintola, joka Gabrielilla on. 

Meidät otettiin vastaan hymyillen ja laitettiin istumaan lähellä ulko-ovea olevaan pöytään. Meitä palveli alusta loppuun vanhempi mies, joka vaikutti olevan salipäällikkö. Ravintolassa oli aika paljon väkeä koko ajan ja jotkut piti selvästi työlounaita toisella puolella salia. 

Oltiin tutustuttu lounaslistaan ravintolan nettisivuilla jo jonkin verran, mutta kumpikaan ei oikeastaan ollut päättänyt mitä tilataan. Henkilökunta auttoi meitä tosi paljon, kuuntelivat allergiat ja varmistivat tuplasti, että olivat kuulleet kaikki oikein. 

Ravintolan sisustus oli aika perinteinen ranskalainen bistro ja astiat olivat mitä kauneimmat. Ravintola on ollut pystyssä vuodesta 1912, joten siellä oli kivasti esillä myös vanhoja esineitä. 

Tämä oli matkan ainut ravintola, josta sain gluteenitonta leipää ja vielä kaiken lisäksi ilman, että sitä pyysin. Olin ajatellut automaattisesti, etten tule saamaan minkäänlaista leipää ja kun tarjoilija toi leivän Janille, katselin sitä vain kaihoten. Tämä meidän vanhempi miestarjoilija toi mulle erikseen leipää ja pahoitteli kauheasti, että jouduin odottelemaan sitä kauemmin kuin Jani. 

Meillä oli hauska istumapaikka, kun istuttiin pöydässä vierekkäin ja saatiin katsella alkuruokakokkia, joka valmisti alkuruokia tilauksesta koko ajan. Meitä vastapäätä oli myös baaritiski, jonka takana tarjoilijat kävivät aina hakemassa juomia asiakkaille. 

Jani tilasi alkuruoaksi vasikkaa ja sydänsalaattia. Tämä oli kuulemma todella hyvää ja siltä se kyllä näyttikin. 

Itse tilasin valkoista parsaa, koska sitä harvemmin tulee tehtyä kotona tai edes tilattua. Se oli erittäin hyvää, tosin kastiketta olisi voinut olla annoksessa hieman vähemmän mun mielestä, koska ihan kaikkea kastiketta en syönyt. Kuvassa näyttää vähän siltä kuin parsojen päällä olisi kastikkeen sijasta uppomuna, mutta kastiketta se oikeasti vaan oli. 

Pääruoaksi Jani valitsi häränposkiravioleja. Ne oli niin hyviä, että hän olisi halunnut niitä toisenkin annoksen. Tässä vaiheessa mua taas vähän kismitti, etten voi syödä viljaa. 

Mä tilasin lihamurekkeen, joka oli kyllä hyvää, mutta se oli tosi tummaksi kypsytettyä. Tämän takia liha oli kyllä todella mureaa, mutta maku oli aika voimakas. Ruoka oli todella hyvää, mutta olen varma, että olisin tykännyt enemmän ravioleista, jos niitä olisin oikeasti voinut syödä. 

Jälkkäriksi Jani tilasi vaniljakreemillä täytetyn tuhatlehtisen, joka oli kuulemma taivaallista. Mä valitsin suklaamoussen, koska se oli oikeastaan ainoa mulle sopiva jälkiruoka lounaslistalla. Tarjoilija kertoi mulle sitä tilatessani, että siihen käytetään 70% tummaa suklaata ja se on lemmenrohtoa. 

Tarjoilija kävi jälkiruoan aikana Janille tarjoilemassa myös madeline-leivoksen suoraan pelliltä ja pahoitteli kauheasti, ettei minulle ollut sellaista. Kahvin kanssa Janille tuotiin vielä muutamat makeiset. 

Mun suklaamousse oli ihan tajunnanräjäyttävän hyvää ja harmitti, kun en jaksanut syödä kaikkea. Annos oli ihan todella suuri siihen verrattuna mitä olin odottanut. 

Ravintola täytti ja ylitti meidän odotukset täysin. Kuultiin tämän jälkeen meidän ystävältä, että hän on avopuolisonsa kanssa käynyt myös syömässä tuolla ja tykännyt todella paljon.  

Voisin mennä hyvin syömään tänne myös uudestaan, jos Pariisiin vielä joskus eksymme. Ja lämmöllä suosittelen ravintolaa kaikille Pariisiin meneville. 

Vinkkaa joku muu Michelin-ravintola alle! 

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS:

Aamiainen Pariisissa – Au Chien Qui Fume

Mitä pakkasin mukaan Pariisiin viideksi päiväksi?

Pari kuvaa Pariisin reissulta