Quality Hotel Friends Tukholma
0Oltiin Janin kanssa muutama vuosi sitten maaliskuussa kahdestaan Tukholmassa. Mentiin laivalla yli, yövyttiin Quality Hotel Friends -hotellissa pari yötä ja lennettiin takaisin.
Mä olin ollut muutamia kertoja aiemmin yötä hotellissa Tukholman puolella, mutta Jani oli käynyt siellä vain muutaman kerran risteilyllä eli viettänyt Tukholmassa muutamia tunteja kerrallaan. Valitsimme Tukholman matkakohteeksi, koska olimme vuotta aiemmin olleet Tallinnassa kahdestaan ja Tukholma tuntui siitä turvalliselta, että mä olen käynyt siellä niin useasti, ettei julkisilla liikkuminen enää hirvitä. Oltiin tän reissun jälkeen suunniteltu käyvämme seuraavaksi jossain muussa Euroopan maassa viikonloppulomalla parin vuoden sisällä, mutta sitten tuli pandemia. Ehkä tänä vuonna päästään reissuun kahdestaan ulkomaille.
Tukholma valikoitui matkakohteeksi osaksi myös siksi, että halusimme käydä Tekniska Museetin pelikonsolinäyttelyssä, joka siellä oli rajoitetun ajan. Näyttely olikin mahtava ja varsinkin meidän nörtti tykkäsi siitä. Olimme museossa noin nelisen tuntia!
Yövyimme Solnassa, joka on noin kymmenen minuutin junamatkan päässä Tukholman keskustasta. Solnassa sijaitsee Tukholman (ja Pohjoismaiden) suurin ostoskeskus Westfield Mall of Scandinavia, jonka vieressä on Friends Arena. Friends Arenan yhteydessä on myös Quality Hotel Friends joka on helppo nähdä jo kaukaa. Hotellilta kävelee kahdessa minuutissa ostoskeskukseen ja sen läpi onkin helpoin kävellä Solnan juna-asemalle.
Hotelli on suuri ja modernisti sisustettu. Hauskat pyöreät muodot hotellin ulkoseinässä on huoneiden ja käytävien ikkunoita.
Vastaanottotiskillä meidät otettiin vastaan iloisesti. Olin varannut hotellihuoneen netissä ja maksoin sen tiskillä, mutta tämä hotelli ei vaatinut varmennukseksi luottokorttia tai käteistalletusta kuten osa Tukholman hotelleista tekee. Nykyään hotelli ei ilmeisesti edes ota vastaan käteistä.
Eteisaulasta löytyi pieni kahviotiski, jonka ostokset olisi voinut maksaa vastaanottotiskille, pelejä ja paikkoja, joissa sai hengailla. Hotellilla oli koko ajan sellainen kiva fiilis ja aina vastaanottotiskillä oli vastassa hymyileviä ihmisiä.
Jokaisessa hississä oli erilainen hauska teema. Kertaakaan ei jouduttu odottelemaan hissiä mitenkään kovin kauan, en sitten tiedä oliko hotellissa jotenkin erikoisen tyhjää meidän vierailun aikana.
Huone sijaitsi todella korkealla ja ikkunasta oli upeat näkymät. Meidän huone oli 23. kerroksessa oleva kahden hengen Superior-huone, jossa olisi ollut mahdollisuus myös kahteen lisävuoteeseen eli seinästä ulos vedettäviin kerrossänkyihin (kuten laivalla). Huone oli moderni, siellä oli mukava sänky ja upea kylpyhuone. Juuri sitä mitä toivottiin meidän huoneelta kahdestaan matkustaessa.
Hotelli oli todella rauhallinen ja saimme nukkua rauhassa niin pitkään kuin halusimme, tosin aamiaisella oli pakko käydä tiettyyn aikaan.
Aamupala tarjoiltiin hotellissa olleessa erillisessä aamiassalissa ja siellä oli todella hyvin tarjolla kaikkea mitä teki mieli. Myös gluteenittomia vaihtoehtoja oli hyvin ja kysymällä olisi varmasti saanut muitakin allergiatuotteita. Mulle aamupalalla on aina tärkeää, että itsekin saan viljattomana syötyä edes jotain ja siitä ei ollut kyllä kysymystäkään, että olisi jäänyt nälkä. Viljaton ja gluteeniton ei ole sama asia, mutta onneksi allergeenit oli hyvin näkyvissä ja minäkin ne ymmärsin vaikken ruotsia kovin hyvin osaakaan.
Vähän kyllä harmitti, kun Jani veti aamupalalla lettuja eikä niitä tietenkään ollut mulle käypäisenä versiona.
Quality Friends Hotel oli sijainniltaan aivan täydellinen. Tuolta ostarilta löytyi ruokakaupat, kahviloita ja ravintoloita, joten aina oli helppo hakea syötävää ja pääsi shoppailemaan silloin kun halusi. Me pelattiin molemmat tuolloin aktiivisesti Pokemon Go:ta ja sitä pääsikin pelaamaan ihan toden teolla ostarilla, joka oli täynnä stoppeja ja saleja.
Juna-aseman läheisyyden vuoksi myös Tukholman keskustaan meno oli todella helppoa.
Meidän matkaan tuli montakin kömmähdystä, kun ensin meidän lentoa siirrettiin yli kahdeksan tunti ja tämän takiahan me myöhästyttiin myös junasta. Ostettiin yöbussiin liput ja koska meidän lento oli niin myöhässä, meinattiin myöhästyä myös bussista. Mulla oli loppunut astmalääke just hotellilla ja olin heittänyt sen roskiin, joten matkustin sitten sen bussimatkan hengitellen syvään ja hankalasti. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta eikös nämä ole niitä juttuja mitä muistellaan sitten vanhana?
Hotelli oli kuitenkin ihana ja sen suhteen ei ollut mitään ongelmia. Mennään aivan varmasti samaiseen hotelliin uudelleenkin yöksi joskus ja otetaan lapsetkin mukaan.
Oletko sä yöpynyt Tukholmassa?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKUSTELUA MYÖS INSTAGRAMISSA@SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Tukholman Westfield Mall of Scandinavia on Pokémon Go pelaajan unelmien täyttymys
Aikuista opiskelijaa saattaa kohdata yksinäisyys
Mä palasin ammattikorkeakouluun tammikuussa ja muistin melkein heti yhden syyn miksi mun opiskelut on junnanneet paikallaan. Tuo syy on yksinäisyys ja jotenkin nyt se vielä korostuu enemmän kuin aiemmin.
Oon aloittanut ammattikorkeakouluopinnot polkuopiskelijana 2015, mutta tulin raskaaksi kesken vuoden ja kärsin todella pahasta pahoinvoinnista läpi raskauden. Useimpina päivinä en pystynyt edes nousemaan sängystä ylös. Tämän takia en saanut tehtyä 60 opintopistettä, joka olisi varmistanut minulle oikean opiskelupaikan tuon vuoden päätteeksi.
Polkuopintojen aikana ryhmäydyin opiskelijoiden kanssa ja tutustuin heihin ihan hyvin. Tulin toimeen ryhmäni ihmisten kanssa ja kouluun oli mukava mennä.
Hain ammattikorkeakouluun lisähaun kautta 2017 ja yllätyksekseni pääsin sisälle. Koulu alkoi parin viikon päästä. Syksyn opinnot oli mulla melkein kokonaan suoritettuna, joten en hirveästi käynyt silloin koulussa.
Koska en ollut syksyllä paikalla oikeastaan ollenkaan, en tuntenut keväällä ketään ryhmästäni. Kaikilla oli jo ne omat klikit ja kävin syömässäkin yksin. Olin osa ryhmää, mutta silti minua kalvoi yksinäisyys ja se vaikutti myös opiskelumotivaatioon.
En saanut kaikkia opintopisteitä kasaan, että olisin valmistunut ajallaan ja viime vuonna lopetin koulun kesken. Ajattelin, että pieni etäisyys tekee hyvää ja kasvattaa motivaatiota suorittaa tutkinto loppuun.
Tänä vuonna palasin takaisin tutkinto-opiskelijaksi. Jo parin viikon kokemuksella voin sanoa, että yksinäisyys tulee kalvamaan myös tätä koulukokemusta. Olen istunut joka tunnilla yksin ja ainoastaan puhunut opettajille. Kaikilla on omat ryhmät enkä oikein kuulu kenenkään ryhmään, kun minulla on opintoja niin ekalta, tokalta kuin kolmanneltakin vuodelta. Ainut oppilas, jolle olen puhunut, on ruotsin kurssilla ja vain siksi, koska opettaja päätti laittaa meidät pariksi suulliseen tehtävään.
Toisaalta yksinäisyys syö sitä motivaatiota käydä koulussa, mutta toisaalta haluan ajatella sen ajavan minut tekemään enemmän töitä valmistumiseni eteen.
Ja pakko vielä lisätä, että mulla ei ole esimerkiksi töissä mitään ongelmaa saada ystäviä tai tulla toimeen ihmisten kanssa, mutta ammattikorkeakoulussa olen ihan eri viivalla opiskelijoiden kanssa, kun suurin osa on niitä kaikki opiskelijabileet kiertäviä nuoria, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä.
Oletko sä löytänyt ystäviä helposti uusissa paikoissa?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA OPISKELUA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS: