Mikä on mielestäsi paras aika päivästä?

Mä rakastan aamuja, jos saan nukkua pitkään ja varsinkin nyt arkena, kun muut lähtee töihin/kouluun/päiväkotiin, niin nautin, kun kotona on hiljaista. Se on ihan parasta, koska meillä on tosi harvoin hiljaista. 

Kuitenkin paras hetki päivästä on se, kun kaikki tulee kotiin ja tehdään vaan niitä arkijuttuja. Mä yleensä teen ruokaa, Vivia katsoo Pikku Kakkosta, muut milloin mitäkin ja sit syödään kaikki yhdessä. Me ollaan nyt vähän lipsuttu tästä yhdessä syömisestä, joten pitäisi ottaa se taas paremmin tavaksi. 

Mikä on isoin heikkoutesi?

Suklaa ja ylipäänsä sokeri. Mähän voin siis syödä sokeria suoraan lusikalla purkista, jos iskee paha sokerihimo (tätä en tosin oo tehnyt moneen vuoteen, onneksi). 

Mut kyllä mä oikeasti sanoisin, että herkut on mun iso heikkous. Ja se, että asutaan ihan K-Marketin nurkalla, ei auta tähän himoon, koska vielä viisi minuuttia ennen kaupan sulkemista kerkeää ihan hyvin kauppaan, jos tekee mieli jotain. Mun on myös tosi vaikea hillitä mun herkkuhimoa. 

Mikä on isoin vahvuutesi?

Positiivisuus. En mäkään jaksa aina olla ihan yltiöpositiivinen, mutta yritän kuitenkin aina ajatella asiat positiivisen kautta. 

Esimerkkinä nyt tämä mun syöpädiagnoosi. Mä kyllä velloin siinä huonossa olossa muutaman päivän ja tottakai niitä epävarmuuksia nousee pintaan välillä, mutta oon kuitenkin nyt yrittänyt nauttia elämästä normaalisti ja olla mieluummin positiivinen kuin vain velloa surussa. 

Mikä on opettanut sinua elämässä eniten?

Äitiys. Minusta tuli äiti 18-vuotiaana yksin ja se opetti kyllä enemmän kuin mikään. Mun ei onneksi tarvinnut selvitä kokonaan yksin, koska mulla oli vahva turvaverkosto ja saatiin asua mun vanhempien luona ekat pari vuotta. Olin siis tosi onnekas siinä mielessä, mutta kyllä se pienestä ihmisestä huolehtiminen kasvatti ihan omalla tavallaan minua.

Mun esikoinen täyttää ensi vuoden alussa 18 vuotta ja hän on nyt monesti miettinyt, että miten ihmeessä mä selvisin, kun hän ei olisi ikimaailmassa vielä valmis hankkimaan lapsia. Mutta niin me vaan ollaan ihmiset erilaisia ja kai siinä se suomalainen sisu tuli esille. 

Mikä saa sinut vihaiseksi?

Ihmisten välinpitämättömyys. En avaa tätä nyt tän enempää, mutta se raivostuttaa usein. Onneksi minä tiedän, että jos ihmisiä ei kiinnosta olla osa mun elämää, niin mun elämä on parempi ilman heitä. 

Mistä paheestasi haluaisit luopua?

Laiskuudesta. Siis mä oon ihan superlaiska. Tiedän, että liikunnasta tulisi hyvä olo, mutta jotenkin se sohva vetää aina liikaa puoleensa. Meillähän on kotona crosstrainer, trampoliini ja nyt uusimpana myös kuntopyörä, mutta oon silti tosi laiska tekemään niillä mitään. 

Kuulemma kohdunpoistoleikkauksen jälkeen on tärkeää lähteä liikkeelle, joten toivon löytäväni liikunnan ilon leikkauksen ja kevään myötä. 

Mistä innostut eniten nykyään?

Siisteistä kaapeista. Siis niin hullulta kuin se kuulostaakin, mutta siisti koti on parasta mitä on. Mä oon karsinut meiltä tavaraa nyt useamman vuoden ja koko ajan myös ostetaan sitä hyvin paljon harkitummin, joten kotona on vihdoin aina suunnilleen siistiä. Meillä oli niin pitkään liikaa tavaraa ja aina sekaista, että se alkoi jo ahdistaa. 

Siis mähän näen sotkuisessa kodissa myös unia, joissa keräilen niitä tavaroita kassiin eikä ne vaan ikinä lopu. Tämänkin takia mä oon halunnut hävittää tavaraa. Nyt kun meillä ei ole edes sitä häkkivarastoa, niin tavaroista on pakko myös osata luopua. Ja se on muuten aika ihanaa, kun ei omista niin paljon kaikkea turhaa! 

Miten sinä vastaisit näihin random haastekysymyksiin? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA. SIELLÄ KERRON REAALIAJASSA MYÖS KOHDUNKAULAN SYÖPÄÄN LIITTYVISTÄ ASIOISTA.

LUE MYÖS: 

Mulla on kohdunkaulan syöpä

Mulla oli eilen LOOP-hoito eli sähkösilmukkahoito.

Kävin jo kerran helmikuun lopulla LOOP-hoidossa, koska kolposkopian löydökset olivat huonoja. LOOPissa löytyi kuitenkin syöpäsoluja ja sain tietää, että mulla on kohdunkaulan syöpä. Tämän johdosta joudun vähintään kohdunpoistoon.

Tämä käynti, jolla kävin eilen, oli alunperin varattu preoperatiiviseksi käynniksi, jolla mun kanssa käytiin leikkaukseen valmistautumista läpi. Lääkärit kuitenkin halusivat ottaa LOOPilla vielä uusia näytteitä, että tiedetään menenkö normaaliin kohdunpoistoon vai radikaaliin kohdunpoistoon, jossa poistetaan myös esimerkiksi lantion alueen imusolmukkeita.

Edellinen loop tehtiin paikallispuudutuksessa ja se ei oikeastaan sen kummemmin sattunut tai oikeastaan tuntunut miltään. Eilen lääkäri kuitenkin puudutti kolmesta eri kohdasta ja joutui vielä kerran lisäämään puudutusta ja silti sekä puuduttaminen että näytteiden ottaminen sattui todella paljon.

Kaikista kamalinta oli kuitenkin se, kun hän alkoi polttaa niitä näytekohtia kiinni ja yksi suoni ei halunnut millään tyrehtyä. Se vaan vuoti ja vuoti, joten sitä jouduttiin polttamaan kiinni pitkän aikaa. Se sattui niin paljon, että itkin ja hengittäminen oli itkun läpi vaikeaa. Asennoiduin kuitenkin tähän (kuten kaikkiin aiempiinkin tutkimuksiin) niin, että mieluummin kärsin sen kivun kerralla kuin tauon jälkeen uudelleen.

Ja siis paljon mieluummin kärsin tällaisesta kivuliaasta toimenpiteestä hetken kuin makaan kolmekymmentä minuuttia magneettiputkessa ilman mitään havaintoa paljonko aikaa on vielä jäljellä. Tämän kerroinkin myös lääkärille ja hoitajalle eilisessä toimenpiteessä. Magneettiputkessa kun ei voi puhua eikä liikkua ja siellä iskee helposti paniikki. Tuossa sain kyllä huutaa ja itkeä, karjua ja jutella kun vaan pysyin paikallani. Ja hei on muuten yllättävän hankala rentouttaa takapuoli siinä tutkimuspöydällä, kun sattuu. Nyt onkin sitten lihakset ihan jumissa.

Näytteet lähetettiin viikon kiireellisyydellä tutkittavaksi ja jos niistä löytyy lisää syöpäsoluja, niin tehdään radikaali kohdunpoisto.

Leikkaus tehdään luultavasti robottiavusteisena tähystysleikkauksena ja sen aikana tutkitaan vartijaimusolmukkeet (luulin aiemmin, että ne tutkitaan loopilla). Patologi tutkii näytteet heti leikkauksen aikana ja jos niissä on syöpäsoluja, niin leikkaus keskeytetään eikä kohdunpoistoa tehdä vaan seuraavaksi mennään solunsalpaaja-ja sädehoitoon.

Lääkäri kuitenkin painotti mulle monesti, että syöpä ollaan löydetty niin varhaisessa vaiheessa, että on hyvin epätodennäköistä, että syöpä olisi levinnyt vartijaimusolmukkeisiin.

Yritän nyt kuitenkin pysyä positiivisena tämän koko prosessin läpi ja toivoa parasta. Muuta en oikein voi tehdä. Leikkaus on parin-kolmen lähiviikon aikana ja koko kevään suunnitelmat menee uusiksi. Toipumisaika leikkauksesta kun on lähemmäs neljä viikkoa.

Sellaisia terveisiä viimeisimmästä lääkärikäynnistä.

Onko sinulle tehty loop-hoito
ja onko siinä ollut muutoksia?

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS. SIELLÄ PÄÄSET SEURAAMAAN SYÖPÄMATKAA REAALIAJASSA. 

LUE MYÖS: 

Mulla on kohdunkaulan syöpä