Olen kaivannut jo pitkään someen avoimempaa puhetta rahasta ja onkin ihanaa huomata, että muutkin ihmiset ovat selvästi alkaneet kaivata sitä. Useampi vaikuttaja ohjaa puhetta rahasta avoimesti ja kertoo oikeasti omat tulot ja menot niitä silottematta. Usein esimerkiksi rakennusprojektien todellisia hintoja on vaikea löytää ja tuntuu, että taloja rakentavilla ihmisillä on pohjaton lompakko.

Minä olen itse ollut koko ikäni aika huoleton rahankäyttäjä. Aiemmin kaikki mitä on tullut, on myös mennyt. Koskaan minulla ei ole ollut mitenkään isot tulot, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi voinut kartuttaa omaisuutta, kun olisin vain laittanut joka kuukausi vähän rahaa sivuun.

Voin ihan suoraan myöntää, että olen kohta 35-vuotias eikä minulla ole minkäänlaisia säästöjä. Olen tehnyt 10 vuotta töitä ja tienannut parhaimmillaan kuukaudessa noin 2000 euroa minimaalisilla pakollisilla menoilla. Olisin voinut varmaan parhaimmillaan laittaa siitä summasta kolmasosan säästöön, jos olisin vain karsinut turhat menot minimiin ja ollut järkevä.

Mutta tiedättekö, kun on kasvanut katsoen Sinkkuelämää ja muita sarjoja, jotka olivat pelkkää kulutusjuhlaa? Ei silloin ollut Instagramia tai podcasteja, jossa olisi ollut puhetta rahasta niin, että se olisi kuulostanut houkuttelevalta. Opin siihen kulutuskulttuuriin ihan vain seuraamalla tv:tä ja muotilehtiä.

Vanhempani eivät ole koskaan olleetmitenkään tuhlailevia ihmisiä, mutta en muista saaneeni oikein rahakasvatuskaan kotona. Meillä oli rahaa jonkin verran, että tulimme toimeen, mutta ei minulle ikinä opetettu esimerkiksi säästämistä.

Tein töitä jo teininä, että sain vähän taskurahaa ja koska sain aika harvoin uusia vaatteita, yleensä käytin kaikki omat rahani niiden ostamiseen. Varsinkin sen jälkeen, kun Kuopioon avattiin H&M. Muistan, kun joskus yläasteella en mennyt H&M-liikkeeseen, jos minulla ei ollut varaa ostaa sieltä mitään enkä suostunut kävelemään sieltä ulos ostamatta mitään. Näin jälkikäteenhän se kuulostaa ihan hullulta, mutta niin minä silloin toimin.

Nyt olemme Janin kanssa kuitenkin heränneet siihen todellisuuteen, että meillä ei ole säästöjä ollenkaan. Suunnittelemme häitä ensi vuodelle ja aloimmekin nyt säästää niiden maksamiseksi. Pankit tuntuvat nyt vaativan asuntolainaankin viiden prosentin käsirahan eli häiden jälkeen alamme säästää siihen. Silloin, kun olimme juuri aikuisuuden kynnyksellä, olisi asuntolainan voinut saada jopa ilman käsirahaa.

Vaikka meidän rahatilanne ei ole tälläkään hetkellä mikään kehuttava, koska vain Jani käy palkkatöissä ja minä olen opintotuella ilman tietoa valmistumisen jälkeisestä työpaikasta, olemme silti aloittaneet nyt säästämisen. Jokaisesta tilille tulevasta rahasta jokin prosentti menee säästöön. Esimerkiksi minulle tulee tukia kuukaudessa yhteensä 880€ ja niistä säästötilille suoraan menee 350€. Tämän tietysti mahdollistaa se, että Jani maksaa meillä laskut ja minä vain lasten vaatteet sekä ruokakauppakäynnit. Meillä on omat tilit, mutta yhteinen talous. Kaikki rahat on yhteisiä ja siirrellään (ei lainata) toisillemme tarvittaessa rahaa. Kumpikaan ei ole kummallekaan velkaa.

Kun jossain vaiheessa pääsen töihin, meinaamme jatkaa samaa elintasoa kuin nyt, jolloin pystymme säästämään entistä enemmän rahaa. Näin käsiraha kertyy varmasti nopeassakin ajassa.

Olemme edelleen halukkaita jäämään Kuopioon asumaan, jos töiden perässä ei ole pakko jonnekin muuttaa. Meille sopivat omakotitalot maksaa noin 200-300 tonnia ja yleensä ne on hieman vanhempia kohteita eli myös rempparahaa pitäisi olla sivuun laitettuna. Tarvitsemme siis vähintään 10 000 euroa käsirahaa lainan saamiseksi.

Jos saisimme säästöjä noin tonnin kasaan kuussa häiden jälkeen, niin käsiraha olisi vuodessa säästetty. Ehkä siis jopa saisimme ostettua oman kodin ennen kuin täytän 40 vuotta. Se on siis seuraavan viiden vuoden tavoite.

Osaatko sinä säästää? Jos osaat, kaikki vinkit ovat tervetulleita!

SEURAATHAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS:

HÄÄPAIKKA VARATTUNA, HÄÄSUUNNITTELU VOI ALKAA

Vaikka ystävänpäivä menikin jo, niin tässä tulee blogeissa pyörivä ystäväkirjahaaste. Rakastan täyttää tällaisia haasteita ja itse lukijana tykkään näistä, kun pääsee vähän tutustumaan siihen kirjoittajaan.

Me ei sitä oikeastaan mitenkään juhlittu ystävänpäivää. Käytiin Matkuksessa lasten kanssa kahvilassa ja illalla käytiin mun vanhempien luona kylässä, mutta molemmat visiitit olisi tehty myös ilman ystävänpäivää.

Nimi: Susanna / Sussu / Äiti

Lempiväri: Pinkki. Siis sellainen ihan kunnon kirkas pinkki eikä baby pink.

Lempikukkani: Neilikka. Sinkkuelämässä Charlotte selittää, että neilikat on vain kimpun täytekukkia eikä ymmärrä miten Carrie voi tykätä kimpullisesta neilikoita. Mä oon tosi allerginen monille kukille, mutta neilikoista ei oireita tule. Plus ne on nättejä.

Lempiruoka: Tämä vähän vaihtelee. Joskus se oli makaronilaatikko ja nyt varmaankin nachot (voiko ne luokitella ruoaksi?).

Ikävin kouluaine: Hmmm. Varmaan liikunta. Ala-asteella rakastin matikkaa, kun vielä osasin sitä, mutta nykyään se on kyllä yksi inhokkeja, koska en osaa sitä. Ja ammattikorkeakoulussa vihaan kirjanpitoa, koska se on ihan täyttä hepreaa.

Minusta tulee isona eli toiveammattini: En tiedä. Siis pakko vastata näin, koska vaikka olen jo aika iso 34-vuotias nainen, en osaa sanoa vieläkään mikä haluaisin olla isona. Ehkä jotain markkinointiin liittyvää. Mutta mitä, sitä en osaa sanoa.

Eläin, josta pidän: Haaveilen koirasta vaikka tiedänkin siinä olevan paljon työtä. Se olisi kuitenkin niin lojaali ystävä, että jotenkin kaipaa sellaista lemmikkiä.

Harrastukseni: Blogi ja Instagram. Tykkään myös lukea, mutta se jää usein liian vähälle huomiolle. Netflix ja muut suoratoistopalvelutkin voi kai laskea harrastukseksi?

Ihailemani henkilö: Just nyt ihailen monia bloggaajia ja Instagramia työkseen päivittäviä äitejä. Mietin mistä he saa voimavarat ja ideat niiden päivittämiseen, kun itsellä arki tuntuu imevän kaikki mehut.

Harras toiveeni: Päästä Floridassa sijaitsevaan Walt Disney Worldiin lomalle. Suunnittelimme sinne häämatkaa, mutta se on ihan mahdoton haave toteuttaa tämän hetkisen maailmantilanteen ja meidän rahallisen tilanteen vuoksi.

Nukutko sukat jalassa? En. Joskus tosi harvoin kyllä, jos koko asunto on ihan jäässä, mutta muuten en tykkää siitä tunteesta, että sukat osuu peittoon.

Oletko koskaan hyppinyt 3 metrin trampoliinilla? Minkähän kokoisia ne Hoplopin trampoliinit on? Niillä oon kyllä hyppinyt. Ei ne varmaan niin isoja ole. Kuopiossa on myös trampoliinisisäpuisto, mutta siellä en ole käynyt.

Oletko joskus heittänyt popcornia elokuvateatterissa? En. En ymmärrä sen ideaa.

Muumi-suosikkini: Pikku Myy. Tunnistan itseni ja lapseni hänessä.

Pystytkö koskettamaan nenää kielelläsi? En, enkä myöskään saa kieltä rullalle. Tai sormia niin kuin Star Trek-tervehdyksessä.

Tanssitko koskaan yksin kotonasi? Useinkin.

Laulatko mukana kovaan ääneen kuunnellessasi musiikkia? Kyllä, jos ajan yksin autoa tai kuuntelen musiikkia kotona yksin ollessani.

Terveiseni tämän tekstin lukijalle: Kivaa maanantaita!

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA 

LUE MYÖS:

Bloggaaja esittäytyy!