Viime vuonna COVID iski Suomeen juuri hiihtolomien jälkeen. Me ehdittiin käydä sukuloimassa serkkuni luona ennen kuin Suomi meni kiinni ja jäätiin kotiin kuudeksi viikoksi.

Tänä vuonna hiihtoloma vietetään kotona. Bea menee äidilleen, mutta me Vivian ja Melissan kanssa tehdään vaan kotijuttuja. Ei mennä HopLopiin, ei leffaan, ei ravintolaan eikä minnekään mitä Vivia suunnitteli aiemmin lomalla tehtävän. Tehdään esterata olohuoneeseen, popcorneja mikrossa ja ravintolaruokaa keittiössä.

Ihan varmasti hiihtolomasta tulee silti hauska ja Vivia muistaa vielä pitkään mitä kaikkea kivaa tehtiin. Koska ei pienet lapset edes kaipaa niitä kaikkia huvituksia mitä me heille keksitään.

Vivia odottaa, että me pestään lattiat ja se me meinataankin tehdä. Me meinataan siivota koko asunto hyvin perusteellisesti huone huoneelta, koska hiihtolomalla siihen on hyvin aikaa. Ajattelin samalla karsia lasten pieniä vaatteita (ja omia isoja) kirppikselle, kun kunnolla kerran siivotaan.

Suunniteltiin käyvämme mummilassa Joensuussa päiväreissulla, mutta koska tämä tilanne ja COVID tuntuu vaan pahenevan päivä päivältä, ei taideta uskaltaa Joensuuhun lähteä, vaikka käytäisiinkin vain mummilassa. Sen sijaan me soitellaan sitten mummille vain videopuheluita.

Meillä on myös Vivian kanssa katsomatta vielä hurjan monta Disney-elokuvaa, että hän olisi nähnyt kaikki klassikot ja katsotaankin ihan varmasti joka päivä yksi leffa yhdessä. Viimeisimpänä rakkautena on olleet Coco ja Soul, molemmat suosituksen arvoisia!

Kesälomalle ei edes uskalleta tehdä vielä minkäänlaisia suunnitelmia, koska COVID ei varmasti hellitä yhtään ennen sitä. Itse en ainakaan usko, että rokotetilanne olisi niin hyvä, että jo kesällä päästäisiin takaisin normaaliin elämään.

Meillä on Melissan ja Janin siskon kanssa golden circle-liput Antti Tuiskun Bailantaihin, joka siirtyi viime elokuulta kesäkuulle, mutta eipä tuo konsertti taida vielä silloinkaan toteutua. Eiköhän se siirry vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Särkänniemeä, Muumimuseota ja muutenkin Tamperetta ollaan Janin kanssa mietitty, koska olisi kiva viedä lapset edes jonnekin, mutta ei olla varattu edes hotellia, kun ei olla ihan niin optimistisia vielä eikä Jani ole tainnut edes vielä päättää kesälomien ajankohtaa.

Vivia haaveilee Disneylandista, mutta se ei ole edes auki ainakaan tällä hetkellä ja taitaa olla, että sinne uskaltaa matkustaa vasta muutaman vuoden kuluttua.

Vielä pitää jaksaa kolme yötä, että hiihtoloma alkaa. Onneksi ei sen enempää, koska itse alan ainakin olla jo ihan poikki ja niin on Viviakin.

Muuttiko COVID teidän lomasuunnitelmia? 

LUE MYÖS: 

EN OSAA SÄÄSTÄÄ JA MUUTA PUHETTA RAHASTA

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Meidän 4-vuotiaan pienessä päässä jyllää nyt suuret tunteet ja se aiheuttaa meillä tahtojen taistoja joka päivä. Hän on sitä mieltä, että aikuiset on ihan tyhmiä eikä hän haluaisi kotiinsa määräileviä aikuisia ollenkaan. 

Normaalisti meillä asuu ulkoilua rakastava pieni ihminen, mutta tämä talvi ja ulkovaatteiden päälle laittaminen on tehnyt sen, että meille on muuttanut lapsi, joka vihaa ulos lähtemistä. Ulkovaatteiden pukeminen on yhtä taistelua JOKA IKINEN AAMU ja pari päivää sitten päiväkodissakin oli ollut sama homma ja lapsi oli itkenyt vaatteiden pukemista niin paljon, että hoitaja oli lopulta pukenut vaatteet ja menin hakemaan Viviaa juuri, kun he tulivat ulos. Sama itku jatkui tultuani ja Vivia istui hangessa itkemässä sen aikaa, kun kuuntelin päivän kuulumiset. 

Siis näin ei ole ikinä käynyt. Hänelle ei kelvannut syli eikä halaukset vaan ainut keino lopettaa se huuto oli luvata, että mennään kotona suoraan sisälle eikä jäädä ulos. Talvi ei siis selvästikään ole Vivian juttu. 

Kyse kun ei ole edes siitä, että meillä olisi jotenkin väärän kokoiset tai epämukavat ulkovaatteet vaan Vivia vaan vihaa pukea niitä päälle. Onhan niillä toppavaatteilla varmasti aika tönkköä ulkoilu, kun vaatteita on niin paljon päällä enkä nyt itsekään niin kovasti niiden päälle laittamisesta nauti. Meillä oli jo viime talvena havaittavissa haalarin vihaamista, mutta haalari nyt vaan sattuu olemaan se helpoin ja nopein puettava tuon ikäiselle eikä ulkona vaatteiden väliin mene niin herkästi lunta, kun 4-vuotias vielä rymyää maassa. 

4-vuotiaan suuret tunteet on havaittavissa muissakin asioissa. Hän haluaisi itse päättää aivan kaikesta ja esimerkiksi housut ja paita on ihan tyhmiä eikä ollenkaan hyviä vaatevaihtoehtoja päiväkotiin tai minnekään muuallekaan. Olen antanut Vivian nyt päättää tästä asiasta ja hän saakin pukea päälleen joka päivä mekon ja sukkahousut, jos siltä tuntuu. 

Kun suuret tunteet alkavat haitata ruokailua tai muuta elämää, otamme pienen jäähytauon. Joko laitan Vivian rauhoittumaan hetkeksi omaan huoneeseen tai halimme hetken sohvalla ja kysyn onko hänen pienessä päässään liian suuria tunteita. Vivia on jo muutaman kerran sanonutkin minulle, että suuret tunteet ei mahdu hänen pieneen päähänsä.  

Tämä vaihe on varmaan jotain 4-vuotiaan itsenäistymistä, koska nyt on myös tärkeää saada tehdä kaikki itse ja viimeksi Vivia suuttui siitä, ettei saanut parkkipaikalla aukaista itse auton ovea. Usein tämä hänelle sallitaan, mutta kun vieressä on auto, on turvallisempaa, jos me avaamme sen hänelle valmiiksi, ettei satu vahinkoja. Kuulemma tämä on merkki siitä, että hän on pieni eikä iso tyttö, kun ovea ei saa itse aukaista. 

Onneksi päiväkodissa on yleensä hyvä päivä ja nämä kiukkupäivät siellä ovat hyvin harvassa. Kotona suuret tunteet ovat enemmän valloillaan ja Vivia osoittaakin mieltään milloin mistäkin. 

Meillä ei kuitenkaan anneta periksi noin vain ja olen iltaisin ihan poikki siitä taistelusta mitä lapsen kanssa usein käyn. Ihanaa, että lapsella on voimakas tahto ja hän tietää mitä haluaa, mutta kyllä se on välillä aika rankkaa. 

Muistan hyvin tämän vaiheen myös kahden isomman kohdalla. Ja lohduttaudunkin ajatukselle, että tämä on juurikin sitä –vain vaihe.

ONKO TEIDÄN 4-VUOTIAILLA LIIAN SUURET TUNTEET PIENESSÄ PÄÄSSÄ?

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS: 

4-VUOTIAAN HAASTATTELU