Tukholman Westfield Mall of Scandinavia on Pokémon Go pelaajan unelmien täyttymys
0Pokémon Go pelin pelaamiseen Tukholman Westfield Mall of Scandinavia-ostoskeskus on täydellinen paikka.
Miksikö? Ensinnäkin ostoskeskus on järjettömän suuri ja sen varrella on pokéstoppeja varmaan lähemmäs 50. Salejakin on todella monta.
Ruotsalaiset järjestävätkin usein Pokémon eventejä juuri tuolla siksi, että siellä on niin helppo pelata.
Koska pokéstoppeja on lukematon määrä, myös pokémoneja ilmestyy peliin koko ajan. Pelatessa kannattaa siis olla varavirtalähde, tai vähintään laturi, mukana. Ostoskeskuksessa on paljon istumapaikkoja, joissa on pistokkeet laturille eli puhelimen lataus onnistuu helposti.
Ostoskeskuksessa on myös ilmainen wifi, jos se ei satu kuulumaan puhelinliittymään eli edes netin puute ei estä pelaamista. Koska ostoskeskus on niin suuri, on siellä helppo pelata törmäilemättä muihin pelaajiin ja mikä parasta, on sateelta suojassa. Se pelaamisessa on välillä nimittäin ärsyttävintä, sateessa seisominen. Ostoskeskuksessa pelaamisessa ei tarvitse siitä huolehtia. Jos iskee vessahätä, on vessat lähellä. Jos taas on nälkä, voi mennä helposti ruokakauppaan, ravintolaan tai kahvilaan.
Tuolla ostoskeskuksessa Pokémon Go on myös helppo pitää päällä kahvilla istuessa. Kahviloita on useampia ja me ollaan pelattu sekä Starbucksilla että Espresso Housella. Ne ovat päällekkäin eri kerroksissa. Niiden lähellä on monta stoppia eli pelaaminen ei käy tylsäksi siinä kahvilla istuessa.
Me satuttiin viimeksi paikalle juuri, kun oli Community day ja koko ostoskeskus kuhisi pelaajia. Pokémon Go oli selvästi tuonut ihmiset yhteen varsinkin tuon suihkulähteen luokse.
Pelaaminen on hauskaa ja varsinkin, jos Tukholmassa on yötä, voi rauhassa viettää aikaa pelaamalla, kun sitä aikaa on eikä ole kiirettä takaisin laivaan.
Onko pokémon go sinulle tuttu peli?
LUE MYÖS:
KUINKA TUKHOLMAN MALL OF SCANDINAVIAAN PÄÄSEE?
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Osaatko sinä nauraa itsellesi?
Muistan, kun joskus teininä törmäsin koulussa pylvääseen (koska tuijotin kauempana kulkevaa poikaa) ja loppuviikon, tai ehkä jopa loppukuukauden, häpesin silmät päästäni, koska se oli niin noloa ja tottakai kuvittelin koko koulun nähneen minut.
Koska olen ollut koko ikäni todella kömpelö, on niitä noloja tilanteita riittänyt elämääni enemmän kuin jaksan laskea.
Joskus kävelin väärään suuntaan rullaportaita ja koska en enää kehdannut mennä niistä pois, kun asian tajusin, saattoi se olla aika typerän näköistä, kun yritin niitä kiivetä ylös.
Olen törmäillyt, kaatuillut ja punastunut varmaan tuhansia kertoja elämäni aikana, mutta olen huomannut, ettei kukaan tee siitä numeroa, jos osaa nauraa itselleen.
Kerron esimerkin viime syksyltä.
Lähdin ystäväni luo bussilla ja kävelin hieman pidemmän matkan bussipysäkille kuin normaalisti. Ennen tätä kävin lähikaupalla hakemassa ystävälleni viemiseksi jotain.
Huomasin matkalla, että monikin katsoi minua vähän kieroon, mutta en välittänyt siitä. Takanani kulki koko matkan bussipysäkille vanhempi pariskunta, mutta en kuullut mistä he juttelivat, koska he olivat kauempana ja kuuntelin musiikkia kuulokkeistani.
Pääsin bussipysäkille ja aloin ottamaan takkia pois, koska minulla oli kuuma. Samalla huomaan, että hameeni helma oli jäänyt ohuiden sukkahousujeni sisälle ja olin siis koko matkan kävellyt esitellen alushousujani takanani kävelevälle pariskunnalle.
Olisin voinut hävetä silmät päästäni, mutta aloin vain nauraa. Tämä oli vain yksi sattumus lisää pitkässä listassa enkä sentään ollut lähtenyt matkaan ilman alushousuja.
Nuorempana olisin hautautunut jonnekin piiloon enkä olisi halunnut tulla sieltä enää ikinä ulos.
Nyt vain nauroin asialle koko illan ja kerroin siitä Instagramin stoorissakin. Näin tein heikkoudesta vahvuuden, kun osasin nauraa itselleni.
Osaatko sinä nauraa itsellesi?
LUE MYÖS:
TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA