Mua on harmittanut tosi pitkään että kaikki valmiina myytävät kananugetit sisältävät viljaa.

Yleensä niissä on nimittäin aina vehnäjauhoja tai muita kotimaisia viljoja, joille meidän nuorimmainen on allerginen. Siltikään mulle ei oo koskaan tullut mieleen yrittää tehdä kananugetteja kotona.

Selasin tuossa kuitenkin yksi päivä Instagramia ja siellä tuli vastaan jonkun itse tekemät kanaugetit. Sen jälkeen jäi mieleen, että entä jos kuitenkin yrittäisin itsekin niitä tehdä?

Koska meillä tosiaan on kaksi viljaa karttavaa (nuorimmaisella on vilja-allergia ja mulla IBS) niin päätin tehdä nämä suoraan viljattomina. Ketoonkin sopivia jauhoja oli vielä kaapissa niin näistä tuli sitten samalla myös ketoon sopivat (tosin rypsiöljy olisi pitänyt mielellään olla kyllä oliiviöljyä, mutta sitä ei nyt meillä ollut valmiina).

Aloitin leikkaamalla kanan fileepihvit sopiviksi paloiksi. Paketissa oli kolme fileepihviä ja niistä tuli pellillinen nugetteja. Nämä voi latoa aika lähellekin toisiaan eli olisi mahtunut hyvin samalle pellille tarvittaessa enemmänkin.

Laitoin leikatut palat leivontakulhoon. Öljyä lorautin mukaan ehkä ruokalusikallisen ja lisäsin sekaan noin puolen desin verran pofiberiä, ruokalusikallisen mantelijauhoa tuomaan tekstuuria ja mausteita. Mulla oli käytössä kumihanskat (parhaat kaikessa sekoittelussa) ja sekoitin mausteet kanoihin käsin. Hieman jouduin lisäämään pofiberiä, että kaikki palat peittyivät, mutta tässä kannattaa käyttää omaa silmää kuinka paljon sitä laittaa.

Uunin lämmitin 225 asteeseen ja paistoin näitä noin 20 minuuttia.

(Siinä Instagramissa olleessa ohjeessa paloja oli pidetty jääkaapissa piimän seassa noin vuorokausi, jolloin nugeteista tuli tosi mureita, mutta meillä ei ollut piimää enkä jaksanut olla kaukaa viisas tai malttanut odottaa vuorokautta. Kokeilemisen arvoinen ohje kuitenkin, täytyy joskus testata!)

Näistä tuli tosi hyviä ja tarjoilinkin ne edellispäivänä yli jääneiden uunikasvisten ja ruohosipulilla maustetun creme fraichen kanssa. Jani tykkäsi näistä niin kovasti, ettei kuulemma halua enää koskaan syödä mitään muuta!

Kananugetit ( gluteeniton ja keto )

500g kanan fileepihvejä

1 rkl öljyä

0,5 dl pofiberiä (lisää tarvittaessa)

1 rkl mantelijauhetta

mausteita oman maun mukaan
(itse käytin chili-, valkosipuli- ja paprikajauhetta)

ripaus suolaa

• Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja ota valmiiksi pelti, jossa on leivinpaperi. 
• Pilko kanan fileepihvit sopiviksi paloiksi. Itse leikkasin ne aika pieniksi, mutta suuremmatkin olisi toimineet oikein hyvin. Laita kanapalat kulhoon. 
• Lorauta kulhoon noin ruokalusikallinen haluaamaasi öljyä. Laita kulhoon myös, pofiber, mantelijauho, suola ja mausteet. 
• Sekoita joko kauhalla tai käsillä. MUISTA PESTÄ KÄDET TODELLA HYVIN TÄMÄN JÄLKEEN! Mä tykkään sekoittaa käsin, joten laitoin käteen kertakäyttöhanskat. Jokaisen palan pinnassa pitäisi olla seosta. Lisää pofiberiä tarvittaessa.
• Lado maustetut palat leivinpaperilla vuoratulle pellille niin, etteivät palat kosketa toisiaan. 
• Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Pinta ruskettuu vähän, mutta ei saa kuitenkaan palaa. 
• (Leikkaa paksuin pala kahtia nähdäksesi ovatko kananugetit kypsiä.)
• Tarjoile haluamasi lisukkeen kanssa. 

Ruohosipulifraiche

1 prk Creme Fraichea

1 ruukku tuoretta ruohosipulia

ripaus Herbamarea

• Kaada creme fraiche sopivaan kippoon. 
• Pilko ruohosipuli. Itse käytän tähän aina saksia. Lisää pilkottu ruohosipuli creme fraichen kanssa samaan kippoon. 
• Lisää makusi mukaan herbamarea. Maista välillä. 
• Nauti kananugetit ja ruohosipulifraiche yhdessä. 

Nyt tulikin niin nälkä, että taidanpa tehdä näitä taas tänään. Nyt jätän kuitenkin chilijauheen pois, kun pienimmän mukaan ne oli viimeksi liian tulisia. Jania se ei kuitenkaan haitannut, koska hän sai muutamat kananugetit enemmän.

Oletko sä tehnyt kananugetteja kotona?

LUE MYÖS: 

KETOSUKLAAKEKSIT

KETONACHOT

PAAHDETTU MYSKIKURPITSAKEITTO

HELPPO KANTARELLIPIIRAKKA

LÄMMITTÄVÄ TOMAATTIKEITTO

TULETHAN SEURAAMAAN MEIDÄN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

https://www.instagram.com/p/CUif0IUgE_R/?utm_source=ig_web_copy_link

Me vietettiin nuorimmaisen 5-vuotissynttärit tänä viikonloppuna muutamien vieraiden kanssa.

Meidän nuorimmaisen synttäreillä on joka vuosi ollut joku teema. 1-vuotissynttäreitä vietettiin Star Wars-teemalla, 2-vuotissynttäreitä Mikki Hiiri-teemalla, 3-vuotissynttäreitä Ryhmä Hau-teemalla ja viime vuonna 4-vuotissynttäreitä vietettiin My Little Pony-teemalla ensin Joensuussa ja sitten vielä kotona.

Aiempina vuosina oon selvästi ottanut tosi paljon paineita siitä, että juhlat on pakko teemoittaa ja olla tosi kivan näköiset somessa. Tiedättekö mitä? Tänä vuonna meillä ei ollut teemaa enkä juhlista ottanut edes yhtään kuvaa!

Me vietettiin synttäreitä yhden kerran jo arkena, kun mun porukat kävi kylässä ja leivoinkin sillon kakun, jota me syötiin parina iltana, kun sitä jäi yli.

Yritin etsiä koristeeksi viiriä, mutta sellaista ei löytynyt ja piirsinkin vaan tussilla värilliselle paperille kirjaimet ja numeron. Tein paperit tuplana, että viiri näytti samalta molemmin puolin. Väliin liimasin paksua pahvia, jonka leikkasin pahvilaatikosta ja Jani laittoi kulmista läpi siimaa, jolla laitoimme viirin roikkumaan tuohon huoneiden väliin.

Ajattelin, etten ota mitään stressiä myöskään tarjottavista tänä vuonna, mutta kyllähän niiden tekemisessä silti meni tosi paljon aikaa. Tarjottiin keksejä, sipsejä ja juustonaksuja, kakkua, vaahtokarkkeja ja tein myös kinkkupiirakkaa ja leikkelin kasviksia.

Vivia oli innoissaan juhlista, koska hän on todella sosiaalinen ja rakastaa sitä, kun ollaan isolla porukalla koolla. Meillä kävi muutamia ystäviä, osa lapsineen, kylässä sekä sukulaisia.

Oli kyllä ihanaa, kun kävi vieraita, mutta huomasin kyllä omassa olossani, että heti vieraiden lähdettyä olin ihan poikki ja meninkin lepäilemään. Vivia taas oli tänään ihan poikki koko päivän, koska eilen oli niin jännittävää.

Mutta siis ihanaa, kun taas saa ihan luvan kanssa kokoontua ja palata siihen normaaliin, että voi pitää juhlia! Rakastan juhlien järjestämistä ja monta kertaa piti miettiä, että täytyykö meidän nämä 5-vuotissynttärit perua kokonaan, kun maailmalla tilanne on mikä on.

Onneksi ei tarvinnut vaan saatiin pitää ihanat juhlat.

Kerroinkin täällä jo aiemmin, että Vivia ei oikein yhtään tiedä mitä hän haluaa lahjaksi ja olikin tosi hankala vastata ihmisille kyselyihin mitä voisi tuoda lahjaksi.

Mitä 5-vuotias sitten sai lahjaksi?

– rahaa talvivaatteisiin ja elokuvakäyntiin
– Lego-paketin
– Kirjoja
– Maalaa vedellä-puuhakirjan
– Oppi&Ilo Eskari edessä-puuhakirjan
– Prinsessa asusteet
-Talvirukkaset
– Herkkuja
– Tulilatva-ruukkukukan
– Hama-helmiä  

Ja siis me yllätyttiin ihan urakalla, kun 5-vuotiaan lempilahja oli se mummin ja ukin tuoma tulilatva, jota hän esittelikin kaikille innoissaan ja jota hän haluaisi kastella joka päivä.

Toisaalta ymmärrän tämän, koska meillä on harvoin oikeita kasveja, mutta silti se innostus minkä se yksi ruukkukukka aiheutti, yllätti todella paljon! Joskus ne pienimmät lahjat on ne kaikista parhaat. Lapset ei oikeasti vaadi mitään huippuhienoja koristeita tai överikalliita lahjoja vaan usein me aikuiset itse luodaan itsellemme ne paineet niistä.

Meillä järjestetään kyllä jatkossakin teemajuhlia, jos lapsilla on niistä selkeä toive, mutta voidaan aivan hyvin juhlia myös ilman minkäänlaista teemaa!

Millaiset 5-vuotissynttärit teillä on vietetty?

LUE MYÖS: 

RAKAS 5-VUOTIAS

TULETHAN SEURAAMAAN MEIDÄN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA