Arki palasi rytinällä
0*Sisältää mainoslinkkejä
Iloitsin pari viikkoa sitten postauksessani siitä. että arki palaa ihan kohta ja päästään taas normaaliin rytmiin.
Nyt arkea on jo viikko takana ja olen niin onnellinen tästä rauhasta, joka kotona vallitsee päivisin. Olen huomannut olevani sen verran introvertti, että jatkuva hälinä vie ihan hirvittävästi voimia. Kaipaan sitä, että saan aina hetken rauhaa kotonakin tai akkuni eivät kerkee yhtään latautua. Tämä ns. oma aika on selvästi verrannollinen siihen, että kävisin töissä, koska silloin saan sitä aikaa poissa perheeni luota. Nyt kun töitä ei ole, kaipaan kotonakin välillä hiljaisia hetkiä.
Jani käy töissä joka päivä kahdeksan tuntia ja kulkee työmatkat pyörällä, joten hän on poissa melkein kymmenen tuntia päivässä. Vanhin aloitti musiikkilukion eli häntäkään ei kauheammin kotona näy.
Keskimmäinen käy kolmatta luokkaa ja pelaa kolmesti viikossa salibandya. Nuorimmaisen kanssa vietän eniten aikaa, koska hän on tällä hetkellä päiväkodissa vain puolikkaalla sopimuksella ja käy päiväkodissa vain pari päivää viikossa. Nämä päivät yritän tehdä tehokkaasti omia juttujani ja muuten puuhailla hänen kanssaan. Eilen esimerkiksi meillä oli kotipäivä ja uppouduimme rakentamaan hamahelmiä yhdessä pariksi tunniksi.
Arki on selvästi palannut myös, kun tuli tarvetta ihan kunnolliselle paperikalenterille sekä itselleni että yhteiseen käyttöön. Ostinkin *perhekalenterin meille jääkaapin oveen, että saadaan merkattua kaikkien menot siihen ja pysytään kärryillä missä kenenkin pitää olla ja milloin.
Ostin itselleni ihan *perinteisen kalenterin, johon saan kaiken myös itselleni ylös, koska tykkään siitä, että kaikki on jäsennelty paperille. Saisihan kalenterin puhelimeenkin kätevästi ja sen saisi Janinkin puhelimeen synkronoitua, mutta itselleni on enemmän hyötyä tuosta ihan perinteisestä kalenterista.
Myös lasten harrastukset ovat jatkuneet. Keskimmäinen tosiaan pelaa sitä salibandya ja nuorin aloittaa lastentanssin muutaman viikon kuluttua. Sitä jo kovasti odotellaan.
Itse huomaan, että melkein jokainen viikonloppu täyttyy erilaisista menoista ja ollaankin saatu kutsuja myös synttärijuhliin. Meillä on nuorimman 5-vuotissynttärit myös tulossa ensi kuun lopussa ja niitäkin ollaan jo vähän alettu miettiä. Hän kuulemma haluaa teemaksi *Miraculous: Tales of Ladybug &Cat Noir, joka on yksi hänen lempparisarjoistaan (löytyy muuten Disney+ suomenkielisenä, kun taas Netflixistä vain englanniksi).
Arki palasi tosiaan rytinällä ja huomaan, että olen suorittanut koko kesän ihan liikaa. Siis ihan meidän normiarki on imenyt minusta kaikki mehut ja nyt kaipaisin vähän vain lepoa.
Irinan biisin sanoin:
Mä haluun olla yksin, haluun olla hiljaa
haluun että nukkuu kerrankin voin
Mä haluun olla yksin, lukee vaikka kirjaa
junamatka Turkuun ihana ois
Vaikka rakastankin yli kaiken meidän perhe-arkea, on se välillä oikeasti aika mehut vievää. Ehkä pitää joku viikonloppu repäistä ja lähteä vaikka ihan yksin hotellilomalle niin saa oikeasti nukkua vaikka kellon ympäri ilman, että kukaan vaatii minulta mitään.
Yritän kuitenkin pitää itseni positiivisena ja ajatella, että tämäkin rankka elämänvaihe on juurikin sitä eli vain VAIHE ja se menee kyllä pian ohi. Kymmenen vuoden päästä meillä ei ehkä asu enää kuin yksi lapsi kotona ja koska hän on silloin jo teini-ikäinen, häntäkään tuskin paljon kotona näkyy. Joten täytyy muistaa nauttia tästäkin vaiheesta täysin siemauksin että arki on näinkin hektistä.
Pusero: *Lindex
Hame: Luppaset
Kengät: Skopunkten
Laukku: Marimekko
Arki on ihanaa, kun siitä muistaa myös nauttia. Ja mikä parasta, arki jatkuu arkena, koska ollaan kaikki pysytty terveenä (koputtaa puuta).
joko sinun arki on alkanut rullaamaan?
LUE MYÖS:
PÄÄSTIIN KESÄLOMAREISSULLE KAKSIN MIEHEN KANSSA
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Mikä sinun unelma-ammattisi olisi, jos saisit tehdä ihan mitä vaan?
Meidän 9-vuotias kysyi minulta eilen
Jos saisit ihan minkä ammatin vaan, niin mikä sinun unelma-ammattisi olisi?
Ja tiedättekö mitä? Mun oli pakko vastata, että en minä oikein edes tiedä.
Kuva: Mari Korhonen / @rakkauttajalontoorakeitaphotos
Nuorempana halusin muotisuunnittelijaksi ja joskus lukiossa mun tavoite oli päästä H&M:lle töihin. Se vaikutti niin siistiltä työpaikalta.
Ajauduin kuitenkin töihin ensin Lidliin ja sitten Citymarketiin kassamyyjäksi ja jotenkin vähän jo kyllästyin niihin isoihin ketjukauppoihin. En ole edes koskaan hakenut H&M-liikkeeseen töihin vaikka joskus sinne kovasti halusin.
Parina vuonna olen ollut töissä pop up-liikkeessä ja siitä olen tykännyt kovasti. Joku pienempi myymälä voisi siis olla kiva työpaikka, jos päätyisin jäämään kaupan alalle.
En kuitenkaan enää hirveämmin haaveile unelma-ammattina kaupan alasta vaikka rakastankin työskennellä vilkkaassa kaupassa, olla vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa ja oikeasti olla avuksi jollekin. Rakastan sitä kaupan vilinää ja nopeasti kuluvia työpäiviä. Mutta en siltikään voi sanoa sen olevan unelma-ammattini.
Olisin valmis tekemään töitä myymälässä vaikka heti, jos saisin siihen mahdollisuuden. Olen lähetellyt viimeisen puolen vuoden aikana kymmeniä hakemuksia, mutta yksikään ei ole napannut. Minusta tuntuu, että pitkä kokemukseni kaupan alalta on välillä myös haitaksi, koska olen niin kallis työntekijä, olenhan jo korkeimmalla palkkatasolla ja halvemmalla pääsee palkatessa jonkun vähemmän kokemusta omaavan.
Kuva: Mari Korhonen / @rakkauttajalontoorakeitaphotos
Mutta mikä sitten olisi se unelma-ammatti, jos oikeasti saisin valita ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä?
Tätä miettiessä on pakko miettiä kaikkia niitä ammatteja, joista olen jossain vaiheessa elämääni haaveillut. Lapsena halusin olla muotisuunnittelija, kuten jo aiemmin kerroinkin. Tämä haave kantoi koko lapsuuden ja ysiluokan jälkeen olisin hakenutkin vaatetusalalle, mutta minulla oli niin paha kangaspölyallergia, ettei se olisi ollut kannattavaa.
Sen jälkeen en oikein ole tiennyt mitä haluaisin tehdä, koska tuo haave oli niin vahvasti ja niin pitkään mukana.
Kun tutustuin Gilmoren tytöt tv-sarjaan, haaveilin pitkään omasta aamiaismajoituksesta ja sen pyörittämisestä. Oikeastaan se haave on jossain taka-alalla edelleen ja olenkin puoliksi vitsillä, puoliksi tosissani sanonut Janille muutamaan otteeseen, että voimme eläkkeellä ostaa vanhan kyläkoulun ja muuttaa sen aamiaismajoitukseksi. Hotellin respassakin työskentely voisi olla ihan mukavaa, mutta ei sekään ole sellainen ultimaattinen haaveammatti.
Kuva: Mari Korhonen / @rakkauttajalontoorakeitaphotos
Ehkä tällä hetkellä haaveilen eniten työstä sosiaalisen median parissa, oli se sitten työskentelyä jollekin muulle tai omien kanavieni kautta. Työ sosiaalisen median parissa olisi ihanaa ja varsinkin, jos sitä voisi tehdä yrittäjänä, se toisi paljon vapautta omien työaikojen päättämiseen.
Nimittäin kaupan alalla se ainut asia, jota en kaipaa, on työajat. Suurin osa työvuoroistani on aina osunut iltaan tai viikonloppuun, jolloin työaikojen ja perhe-elämän yhdistäminen on aika rankkaa.
Olisi ihanaa kasvattaa sosiaalisesta mediasta itselleen ura siihen mennessä, kun nuorin lapsemme menee kouluun. Siihen on kaksi vuotta aikaa eli ei ihan hirveästi enää.
Haluaisin olla kotona laittamassa hänet kouluun ja vastassa, kun hän palaa koulusta. Vaikka iltapäiväkerhoakin saattaisimme hyödyntää, en haluaisi hänen olevan siellä koko iltapäivää.
Kuva: Mari Korhonen / @rakkauttajalontoorakeitaphotos
Eli vastauksena lapsen kysymykseen ”Mikä sinun unelma-ammattisi olisi?”, annoin vastauksen, että jotain somessa.
Lapsi ei ollut ihan tyytyväinen vastaukseen, koska hänen mielestään teen jo unelma-ammattini mukaista työtä, mutta eihän hän ymmärrä, että työstä olisi hyvä saada palkkaakin.
Mikä sinun unelma-ammattisi olisi, jos voisit valita minkä vain?
LUE MYÖS:
MINULLA OLI TÄNÄÄN TYÖHAASTATTELU
TYÖHAASTATTELUSTA JÄI HYVÄ FIILIS
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA