Tämä mekko vilahti viime kesänä pari kertaa Iinan kuvissa sekä Instagramin että blogin puolella ja rakastuin mekkoon ihan täysillä. Se näytti Iinan päällä niin kivalta ja sekä raikas sitruunakuosi että mekon pirteät värit valloittivat minut täysin heti.

En kuitenkaan heti keksinyt mistä mekko oli ostettu enkä ikinä sitä muistanut Iinalta tiedustella. Kun mekko sitten tuli H&M:n verkkokaupassa vastaan ja vielä alehinnalla, oli minun pakko se ostaa.

Koska H&M:n vaatteet ovat usein aika naftia mitoitusta, tilasin mekon itselleni aika isossa koossa. Silloin mekkoa ei muussa koossa edes ollut saatavilla, joten oli vähän pakko tyytyä siihen mitä löysi. Mekko oli ihan ok kokoinen viime kesänä muuten, mutta mekossa on selässä tosi iso halkio, jossa ei ole nappia ja se oli silloin jo hieman väljä selästä. Hakaneulalla se pysyi päällä kuitenkin ihan hyvin.

Mekko on ihan paras ja lempparein edelleen, mutta ongelmaksi on nyt muodostunut se, että olen laihtunut viime kesästä melkein 10 kiloa, joten tottakai mekkokin on huomattavasti isompi päälläni kuin viime kesänä.

Se on taas kurottava kiinni takaa hakaneulalla ja se on myös vyötäröltä tosi löysä. Nyt olenkin miettinyt, että pitäisikö pyytää anoppia kaventamaan mekkoa, koska tykkäisin pitää tätä tosi paljon, jos mekko olisi vain sopivampi. Taakse voisi myös ommella joko nepparit tai jonkinlaiset napit, että takaosa pysyisi kiinni.

Taidan kuitenkin odottaa ensi kesään tämän projektin kanssa, koska tarkoitus olisi vielä laihtua ennen ensi vuoden elokuun häitä yli kymmenen kiloa, joten mekko jäisi taas isoksi vaikka se olisi tänä kesänä hyvän kokoinen.

Minulla ei täksi kesäksi ole oikein yhtään mekkoa, joka olisi oikeasti hyvän kokoinen. Kaikki viime vuoden kesävaatteet on liian isoja ja olenkin niitä jo laittanut eteenpäin.

Taidan joutua siis vaateostoksille ennen kesähelteitä. Suurimman osan yritän löytää second hand-löytöinä joko kierrätyskeskukselta, SPR:n Kontista tai kirppiksiltä. Näitä olen hyödyntänyt myös lapsille kesävaatteita ostaessani. Tarvitsisin itse myös jonkinlaisen kesätakin, koska minulla ei ole mitään ohutta takkia olemassa tällä hetkellä.

Yleensä ostan kesävaatteita myös alennusmyynneistä, koska kesän alennusmyynnithän alkavat nykyään jo hyvissä ajoin ennen juhannusta ja usein sieltä löytää hyviä kesävaatteita pienellä hinnalla.

Olen muutenkin yrittänyt nyt pärjätä pienellä määrällä vaatteita, koska laihduttaessa ärsyttää, kun ne kivat vaatteet sitten jäävät isoksi eikä niitä voi enää käyttää. Helpompaa, kun on aika kompakti vaatekaappi käytössä.

Mekko: H&M

Sukkahousut: Lidl

Kengät: dinsko

Tämä mekko ilahduttaa minua jo näissä kuvissakin niin paljon, että tämä on kyllä todellakin säästämisen arvoinen!

Onko sinulla lempparikesävaatetta?

LUE MYÖS: 

OSAATKO SINÄ NAURAA ITSELLESI?

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Mun esikoinen teki minusta äidin ja tämä onkin seitsemästoista äitienpäiväni.

Keskimmäiselle minusta tuli äitipuoli hänen ollessaan 2,5-vuotias.

Tämän jälkeen kävin syvissä vesissä. Ensin tuli kohdunulkoinen raskaus, joka vei toisen munanjohtimeni. Sen jälkeen yritimme raskautumista melkein vuoden, joka tuntui koko ajan kaukaisemmalta ajatukselta, koska mitä kauemmin raskautuminen kesti, sitä vähemmän sen mahdollisuuteen uskoin.

Kun tulin raskaaksi, sain varhaisen keskenmenon melkein heti raskauden alettua. Siinä vaiheessa olin varma, ettei kehoni enää tekisi kanssani yhteistyötä asiassa, joka tuntui minulle niin mahdottoman tärkeältä.

Mutta kuitenkin vain pari kuukautta keskenmenon jälkeen, tein positiivisen raskaustestin. Pelkäsin kuollakseni koko raskauden ajan, että jotain pahaa sattuu ja sylini jää taas tyhjäksi.

Raskausaika oli vaikea. Minulla oli koko ajan huono olo ja olin loppuvaiheessa pitkän aikaa myös vuodelevossa sekä totaalisessa nostokiellossa. Raskausviikoilla 37+0 meille syntyi pieni tytär ja minä jouduin suoraan synnytyksestä kaavintaan, koska istukka ei tullut kokonaan ulos. Se vahvisti menetyksen pelkoani, koska olin ihan varma, etten sieltä enää herää.

Heräsin kuitenkin ja pidin vauvaa koko ajan lähelläni. Menettämisen pelko oli läsnä koko vauvavuoden. Jotenkin se pelko oli jäänyt päälle ja olin ihan varma, etten saisi tätä ihanaa lasta pitää. Synnytyksen jälkeinen masennus pahensi tätä pelkoa.

Nyt masennus on kuitenkin onneksi vain muisto ja osaan nauttia äitiydestä täysin siemauksin.

Kaikki kolme lastani ovat omanlaisiaan, erilaisia persoonia ja rakastan heitä kaikkia täydestä sydämestäni.

Nuorin on kuitenkin se, joka sai sydämeni taas ehjäksi kaikkien huonojen kokemusten jälkeen. Me ollaan kasvettu tiiviiksi paketiksi ja meillä kerrotaan joka ikinen päivä monta kertaa miten rakas toinen on.

Nuorimmainen rakastaa halailla ja pussailla, nukkua vieressä ja olla sylissä.

Vaikka sydämeni ja sylini usein huutaa vielä useampaa lasta, tiedän olevani onnekas, kun olen saanut nämä kolme murua jo elämääni. Heistä jokainen on tehnyt minusta omalla tavallaan äidin.

Äitiys on minulle maailman ihanin ja luonnollisin asia ja olen onnellinen, että oon saanut kokea tätä jo niin pitkään. Äidiksi tuleminen 18-vuotiaana oli tosi erilaista kuin äidiksi tuleminen 30-vuotiaana, mutta molemmilla kerroilla olin todella onnellinen lapsistani. Ja olen edelleen joka ikinen päivä.

Hyvää äitienpäivää vielä kaikille!

LUE MYÖS: 

MITÄ EROA ON YKSINHUOLTAJALLA JA TOTAALIYKSINHUOLTAJALLA? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

https://www.instagram.com/p/COp-S05AbNM/?utm_source=ig_web_copy_link