Halusin tänään kehua kehoani ja siksi tässä tulee muutama kaunis ajatus keholleni.

Mun keho on kestänyt paljon.

• Kaksiviikkoisena minulta leikattiin nivustyrä.
• 7-vuotiaana leikattiin nivustyrä toiselta puolelta.
• 14-vuotiaana jouduin leikkaukseen, kun umpisuoleni tulehtui.
• 18-vuotiaana odotin esikoistani ja synnytin hänet päivälleen täysiaikaisena.
• 26-vuotiaana kilpirauhaseni toiminta muuttui niin pahaksi liikatoiminnaksi, että se piti leikata kokonaan pois.
• 28-vuotiaana jouduin hätäverillä leikkaukseen, koska munanjohtimeni repesi. Kohdunulkoinen raskaus huomattiin vasta ambulanssissa ja silloin oli jo kiire.
• 29-vuotiaana sain keskenmenon.
• 30-vuotiaana olin taas raskaana ja synnytin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Sitä ennen olin monta viikkoa vuodelevossa.
• Näiden lisäksi olen ollut monesti tiputuksessa, hengitellyt lisähappea astmani takia, kärsinyt masennuksesta ja kipuillut fibromyalgiani takia.

Olen laihtunut ja lihonut useita kertoja. Oikeastaan koko aikuiselämäni olen jojoillut painoni kanssa ja se näkyy varsinkin vatsassani.

Tänään kuitenkin haluan sanoa keholleni kiitos ja anteeksi. 

Kehoni on kulkenut mukanani koko elämäni. Se on nähnyt niin hyvät kuin huonot päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Ja se on edelleen tässä.

Vatsani ei ehkä ole sileä tai litteä, jalkani ovat täynnä selluliittia ja käsivarsissani on allit, mutta rakastan kehoani, koska se on kestänyt kaiken.

Minä olen edelleen minä vaikka näyttäisin erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten tai vaikka en näyttäisi enää tältä kymmenen vuoden päästä. Olen edelleen se sama ihminen ja tämä sama keho kantaa minua edelleen silloin.

Kehoni on kaunis tällaisena ja vaikka haluankin muokata sitä, ei se tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi itseäni tällaisenakin.

Minun kehoni on minun temppelini, kuten sanotaan. Minä olen vihdoin tarpeeksi vanha ja tarpeeksi viisas rakastamaan kehoani ehdoitta.

Kehoni yllättää minut usein sillä kuinka paljon jaksan. Vaikka tuntuu, että olen jo fyysisesti ihan loppu, jaksan silti vielä pitkälle.

Ja ehkä se onkin juuri se ajatus, joka usein estää meitä tekemästä sitä mitä haluaisimme. Se, ettemme usko pystyvämme johonkin, pitää meidät kaukana niistä tavoitteista joita meillä ehkä olisi ilman rajoitteita.

Minä sanon tänään, ja myös huomenna, keholleni rakastavani sitä. Sano sinäkin. Muutama kaunis ajatus keholleni pitää sen käynnissä.

Rakastathan sinäkin kehoasi? 

LUE MYÖS: 

TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI

MIKSEN OSAA USKOA ITSEENI TARPEEKSI? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Minulla oli tänään työhaastattelu puhelimitse.

Hain viime viikolla markkinointiin liittyvää työpaikkaa. Tiedän, ettei minulla ole paikkaan tarpeeksi koulutusta eikä tarpeeksi työkokemusta, mutta päätin hakea paikkaa silti. Hakemalla ei häviä mitään ja eihän sitä koskaan voi saada uusia kokemuksia, jos aina pelkää hakea uusiin paikkoihin.

Rekrytointi työpaikkaan tehdään henkilöstöfirman kautta. Minulle soitti maanantaina eli toissapäivänä joku tuolta henkilöstöfirmasta ja kyseli vähän hakemukseen tarkennuksia. Hän sitten halusi sopia oikean haastattelupäivän ja sovittiin, että hän soittaa keskiviikkona aamulla eli tänään. Työhaastattelu oli heille helpoin hoitaa puhelimitse.

Tämä kyseinen henkilö oli sitten joutunutkin yllättäen palaveriin ja minulle soitti joku muu sieltä. Hän kyseli aiempaa työkokemusta ja minun sisällöntuotantokokemusta. Työnantajalle oli tärkeää löytää paikkaan joku jollaon aiempaa kokemusta sisällöntuotannosta. Kerroin avoimesti blogistani ja siitä, että olen kasvatellut kanavia hitaasti mutta varmasti varsinkin tänä keväänä.

Tämä kertoi haastattelijalle paljon kokemuksestani, koska kyllähän minä osaan tuottaa laadukasta sisältöä somekanaviin. Työnkuvaan kuuluisi kuitenkin huomattavasti paljon muutakin ja sellaisia tehtäviä, joiden hoitamisesta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta.

Kerroin kuitenkin koko ajan avoimesti, ettei minulla ole kokemusta kuin kaupan alalta ja haluaisin kovasti vaihtaa alaa, kun kuitenkin kohta olen tradenomiksi valmistumassa. Kerroin myös olevani valmis koulututtautumaan lisää tarpeen niin vaatiessa.

Haastattelija oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoi itsekin, että joskus on kyllä vaikea työllistyä, jos ei sitä jalkaa saa ensin oven väliin. Koska miten sitä vaadittavaa kokemusta voi saada muutenkaan kuin töitä tekemällä?

Olen kyllä tässä jo miettinyt, että jos en millään työllisty valmistuttuani niin ehkä sitten mietin vaikka jotain avoimen yliopiston kursseja aikani kuluksi. Aion myös panostaa entistä enemmän aikaa tähän omaan sosiaaliseen mediaan eli blogiin ja Instagramiin, jos ne alkaisivat sitten vaikka poikia töitäkin jossain vaiheessa.

Haastattelija lupasi laittaa hakemukseni vielä työnantajalle arvioitavaksi ja he sitten päättäävät haluavatko ottaa minut vielä uudelle haastattelukierrokselle.

Itse en usko pääseväni seuraavalle kierrokselle paitsi jos heitä kiinnostaa pieni palkkapyyntöni eikä heillä ole paremmin tehtävään sopivia hakijoita. Markkinoinnin työpaikoista on kuitenkin niin hirvittävän suuri kilpailu, etten usko saavani tätä paikkaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen haastattelu ja kirjoitettu hakemus vie minua lähemmäs sitä oikeaa, juuri minulle tarkoitettua työpaikkaa. Kyllä se sieltä vielä joskus löytyy!

Tiedän, että vuosiluokaltani jo valmistuneetkaan kaikki eivät ole työllistyneet, joten olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että tämä työnhakuprosessi tulee olemaan aika pitkä.

Työhaastattelusta jäi kuitenkin hyvä mieli, koska tämä haastattelija oli todella mukava ja lupasi tallentaa hakemukseni, jos heille tulee toimeksianto jostain muusta sopivasta paikasta. Tunsin siis, että olin jäänyt mieleen.

Minulla on kuitenkin oikeasti hyvä tilanne siihen nähden, että Jani on töissä ja Vivialla on päivähoitopaikka eli voin oikeasti tehdä blogia tavoitteellisestikin ja ihan työnä, jos jään työttömäksi. Pärjäämme Janin palkalla vaikka joutuisin jäämään työttömyyspäivärahalle ja työttömyyspäiväraha on vielä kaiken lisäksi isompi kuin tämän hetken opintotukeni.

Jos sitten sattuisinkin saamaan nopealla aikataululla töitä jostain, olisi Vivialla kuitenkin jo päiväkotipaikka valmiina eli voisin ottaa työn hyvin vastaan. Sovin jo Vivian päiväkodinjohtajan kanssa, että pienennämme syksyllä tunteja, jos jään kotiin ja sitten taas tarpeen mukaan suurennamme.

Oon myös ilmoittautunut muutamiin tosi mielenkiintoisiin koulutuksiin someen liittyen kesälle ja syksylle, joten nekin pitää kiireisenä. Vaikka ei töitä heti löytyisikään niin pidän itseni kyllä aktiivisena.

Ja haen aktiivisesti koko ajan töitä. Vaikka minulla on kaupan alalta vahva osaaminen, en siltikään ole kovinkaan montaa kaupan alan paikkaa hakenut. Haluaisin työllistyä eri tehtäviin ja niitä kohti yritän kurottaa.

Tänään minulla oli siis työhaastattelu ja se meni ihan hyvin, mutta en odota saavani juuri tätä työpaikkaa. Toivon kuitenkin puhelun poikivan jatkossa jonkin muun paikan.

Nautitko sinä sun työpaikasta?

LUE MYÖS: 

ENTÄ JOS EN SAAKAAN VALMISTUTTUANI TÖITÄ? 

EN SAANUT HAKEMAANI TYÖTÄ

TYÖHAASTATTELUSTA JÄI HYVÄ FIILIS

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA