Kerroin täällä aiemmin, että hain töitä ja työhaastattelusta jäi hyvä fiilis. Työhaastattelussa minulle kerrottiin, että he ilmoittelevat valitulle ja myös muille hakijoille seuraavalla viikolla kuinka hakuprosessissa kävi.

Tämän viikon maanantaina, eli tasan viikko työhaastattelun jälkeen, sain soiton, että hakemaani paikkaan oli valittu joku muu.

Voin sanoa, että juuri silloin ja nyt fiilis ei ole niin hyvä. Tuntuu, etten ikinä pääse minnekään töihin ja usko omiin taitoihin on aika loppu.

Ei ole mitenkään erikoisen motivoivaa, että mihin vain haet niin ikinä ei nappaa.

Millaista työtä haluaisin tehdä?

Aiempaa työkokemusta minulla on kaupan alalta rutkasti, mutta olen jo mielestäni istunut ihan tarpeeksi ruokakaupan kassan takana ja haluaisin jo tehdä jotain muuta. Ehkä olen liian valikoiva työpaikkojen suhteen, koska työtähän kaikki työ on, mutta olen omasta mielestäni jo kasvanut ulos siitä kassamyyjän työstä.

Olen ollut nyt kahtena joulun alusena töissä Designkavereiden Iloisessa Joulukaupassa ja se on ollut työ, josta olen tykännyt ihan valtavasti. Siinäkin olen kaupassa töissä, mutta on ihan eri meininki olla töissä myymälässä, jossa teet ihan kaikkea kuin istua 8 tuntia putkeen kaupan kassan takana.

Rakastin myymälässä sitä, että joka päivä oli erilainen, mutta silti jollain tavalla sielläkin oli ne omat rutiinit. Sain avata ja sulkea myymälän yksin ja meillä oli ihan huikea työporukka. Jokainen sai olla oma itsensä eikä kukaan tuominnut ketään. Ja parasta oli, että myymälässä myytiin suomalaisten merkkien tuotteita, joten niitä oli helppo suositella asiakkaille.

Sellaista työtä tekisin mielelläni lisää. Olen hakenut useampaan eri myymälään myyjäksi, mutta yleensä en edes pääse haastatteluun vaikka minulla on kaupan alalta yli 10 vuoden työkokemus. Välilä tuntuu, että siinä tökkii se, että olen TESin korkeimmalla tasolla eli olen kaupalle aika kallis työntekijä. Yhdessä työhaastattelussa kahden minua huomattavasti vanhemman naishaastattelijan mielestä myymälätyölle ylivoimainen este oli, että minulla on lapsia (eihän se saisi olla, mutta sen huomasi heidän puheistaan selvästi ja myöhemmin huomasin, että sinne oli palkattu joku todella nuori).

Ruokakaupan kassalle hakemisessa tökkii myös työajat. Erikoismyymälät kun menevät yleensä ihan ajoissa kiinni, mutta ruokakaupassa saattaa olla pahimmillaan 24/7 aukioloajat. Haluaisin inhimilliset työajat.

Toisaalta olisi ihanaa vaihtaa kokonaan alaa ja päästä töihin jonnekin markkinointipuolelle. Sinne yritän hakeutua heti, kun valmistun, mutta yleensä niihin paikkoihin on niin kova kilpailu, että voi mennä tovi työllistyä.

Mitä työtä sitten hain?

Hain työtä SPR:n Kontin Kuopion myymälästä. Sinne haettiin työnohjaajaa, joka olisi työskennellyt myymälässä ohjaten työvoimatoimistosta tulevia pitkäaikaistyöttömiä. SPR:n Konttihan työllistää pitkäiaikaistyöttömiä ja sen takia siellä vaihtuu työntekijät aika tiuhaan tahtiin. Vain työnohjaajat ja heidän esimiehensä ovat ne, jotka pysyvät samoina. Tämä kyseinen työsuhde olisi ollut määräaikainen ja kestänyt syyskuulle.

Työhaastattelija soitti minulle maanantaina ja kertoi, että paikkaan oli valitettavasti valittu joku muu. Olin hänen mukaansa ollut hyvin vahva kakkonen, koska minulla oli niin vahva työkokemus, mutta tällä toisella hakijalla oli kokemusta työttömien kanssa työskentelystä ja minulla ei. Hän kehui myös positiivista asennettani ja energiaani.

Siltikin minulle tuli sen puhelun jälkeen suoraan sanottuna aika huono fiilis. Kaikissa työpaikkailmoituksissa painotetaan aina sitä aiemman työkokemuksen tärkeyttä, mutta kuinka koskaan voi saada aiempaa työkokemusta, jos minnekään ei pääse töihin ilman sitä?

Tästä työstä olisin saanut jonkinlaista ohjauskokemusta, jonka olisi voinut laskea esimieskokemukseksi, kun hakee taas seuraavaan paikkaan. Nyt olen kuitenkin taas tyhjän päällä eikä minulla ole tiedossa töitä. Olen kyllä hakenut useampaankin paikkaan, mutta koska ne molemmat olivat aiempaa kokemusta vaativia, en usko pääseväni edes haastatteluun.

Motivaatio työnhaun suhteen on tällä hetkellä aika matalalla ja siksi olenkin nyt päättänyt, että hoidan ensin koulun loppuun ja keskityn blogini ylläpitämiseen. Eihön sitä koskaan tiedä, jos se vaikka kelpaisi jonnekin someammattiin pohjaksi.

Nyt yritän vain nousta itsesäälistä ja uskoa taas omiin taitoihini. Se usko omaan tekemiseen tuntuu olevan aikamoinen valttikortti työhaastattelussa. Sen huomasin viimeksi haastattelusta pois lähtiessäni.

Teetkö sinä sellaista työtä, jota rakastat?

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Bea rakastaa blogihaasteita ja -kyselyitä, joten tehdään niitä aika ajoin. Tein meidän 9-vuotiaalle tämän saman kyselyn, kun hän oli 6-vuotias. Luulen, että aika moni vastaus on muuttunut siitä. Kohtahan se nähdään.

Mikä on lempiruokasi?
Pinaattikeitto. 

Mikä on lempiravintolasi?
Kissakahvila, vaikka en oo käynyt siellä, mutta se kuulostaa kivalta, koska siellä saa
silitellä kissoja. Mä luulen, että sä et voi tulla sinne, tai ehkä voit. En mä tiiä.

Mikä on lempilaulusi?
On kuule niin monta laulua, että en kuule tiiä. Ehkä se Lentävii dinosauruksii. Se on Ellinooran. 

Mikä on lempivärisi?
Saaks olla monta? Musta, violetti, sininen, valkonen ja harmaa. Mikäs se viimenen oli?
En muista, mut siinä oli ne yleiset. Hopea. Hopea oli se.

Mikä on paras eläin?
Kissa. 

Mitä söit lounaaksi eilen?
Tuo on kuule niin hyvä kysymys, että en osaa vastata. Mutta huomenna on ainaki pinaattiohukaisia.

Minne haluaisit matkustaa?
Espanjaan. Muistatko, kun me katottiin sitä niitä tyttöjä ja niiden äitiä ja niiden isä oli se espanjalainen
ja sit ne oli siinä ihanassa hotellissa? 

Mitä mummi aina sanoo?
Kumpi? No vaikka Sirpa-mummi. Hmmm. Että olet ihana.

Mitä teit tänään?
Olin koulussa. Meillä oli äikkää, matikkaa, liikkaa ja kuvista. Liikassa oli telinevoimistelua. Siinä oli sellanen esterata. No, en mä jaksa kertoo. Ainakin oltiin renkaissa ja köysissä.

Mitä haluaisit antaa isommalle sisaruksellesi lahjaksi?
Jonkun hienon hupparin, jonka se on aina toivonut.

Entä pikkusiskollesi?
Ehkä jonkun hienon prinsessamekon. 

Kerro jotakin ällöttävää.

Onko pakko? Saako sanoa vessasanan? Saa. Kakka.

Mikä on Melissan lempiruoka? 

En tiedä. En oo kovin Melissa. 

Mikä on hassuin sana, jonka tiedät?
Hmmm. Moi.

Tykkäätkö pikkusiskon halimisesta?
Hmmmmm. Joo. 

Jos rakentaisit talon, niin miltä se näyttäisi?
Kartanolta.

Millaisella tuulella olit tänään?
Höpsöllä. Tänään yritin kaikin tavoin saada mun kaverit nauraamaan. Niinku melkein aina. Se on kivaa. 

Mitä tykkäät eniten tehdä?
Lukea. 

Mitä haluaisit tehdä viikonloppuna?
Mennä pyöräilemään. 

Aika monta samaa juttua oli kuin ennenkin, mutta paljon tuli myös uusia vastauksia. Parasta, että kampaajaleikit kiinnostavat vielä, koska ne on ihania minunkin mielestä.

Kolmen vuoden päästä taas tällainen!

LUE MYÖS:

25 RANDOM KYSYMYSTÄ 6-VUOTIAALLE

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA