Muistan, kun joskus teininä törmäsin koulussa pylvääseen (koska tuijotin kauempana kulkevaa poikaa) ja loppuviikon, tai ehkä jopa loppukuukauden, häpesin silmät päästäni, koska se oli niin noloa ja tottakai kuvittelin koko koulun nähneen minut. 

Koska olen ollut koko ikäni todella kömpelö, on niitä noloja tilanteita riittänyt elämääni enemmän kuin jaksan laskea.

Joskus kävelin väärään suuntaan rullaportaita ja koska en enää kehdannut mennä niistä pois, kun asian tajusin, saattoi se olla aika typerän näköistä, kun yritin niitä kiivetä ylös. 

Olen törmäillyt, kaatuillut ja punastunut varmaan tuhansia kertoja elämäni aikana, mutta olen huomannut, ettei kukaan tee siitä numeroa, jos osaa nauraa itselleen. 

Kerron esimerkin viime syksyltä. 

Lähdin ystäväni luo bussilla ja kävelin hieman pidemmän matkan bussipysäkille kuin normaalisti. Ennen tätä kävin lähikaupalla hakemassa ystävälleni viemiseksi jotain. 

Huomasin matkalla, että monikin katsoi minua vähän kieroon, mutta en välittänyt siitä. Takanani kulki koko matkan bussipysäkille vanhempi pariskunta, mutta en kuullut mistä he juttelivat, koska he olivat kauempana ja kuuntelin musiikkia kuulokkeistani. 

Pääsin bussipysäkille ja aloin ottamaan takkia pois, koska minulla oli kuuma. Samalla huomaan, että hameeni helma oli jäänyt ohuiden sukkahousujeni sisälle ja olin siis koko matkan kävellyt esitellen alushousujani takanani kävelevälle pariskunnalle. 

Olisin voinut hävetä silmät päästäni, mutta aloin vain nauraa. Tämä oli vain yksi sattumus lisää pitkässä listassa enkä sentään ollut lähtenyt matkaan ilman alushousuja.

Nuorempana olisin hautautunut jonnekin piiloon enkä olisi halunnut tulla sieltä enää ikinä ulos. 

Nyt vain nauroin asialle koko illan ja kerroin siitä Instagramin stoorissakin. Näin tein heikkoudesta vahvuuden, kun osasin nauraa itselleni. 

Osaatko sinä nauraa itsellesi?  

LUE MYÖS:

TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI

35 AND FABULOUS

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Me otettiin Vivian kanssa varaslähtö viikonloppuun ja pidettiin tänään vapaapäivä.

Koska hain töihin niin kohta nämä extemporevapaat ei välttämättä ole enää edes mahdollisia, joten otettiin myös siksi ilo irti. Vivia otti kirjaimellisesti ilon irti vapaapäivästä ja heräsi aamulla 6.30 eikä enää nukahtanut uudelleen. Normaalisti hän saattaa vapaapäivinä nukkua yhdeksäänkin asti.

Tehtiin sitten piknik olohuoneeseen, kun kaikki muut oli lähteneet ja katsottiin CMoresta Sherlock Gnomes-animaatio. Vivia katsoi leffan jo aiemmin Bean kanssa, mutta ilmeisesti se oli hyvä, kun hän halusi katsoa sen uudelleen.

Piknikille pilkoin hänelle kurkkua, porkkanaa ja omenaa, tein popcorneja ja gluteenittoman näkkärin.

Käytiin ulkoilemassa ensin omalla pihalla ja sitten käveltiin lähimetsään. Nähtiin siellä keltainen sitruunaperhonen ja Vivia iloitsi, koska ei kuulemma muistanut koskaan nähneensä perhosta.

Kiipeiltiin kivien ja kantojen päällä ja Vivia kertoi ison kiven olevan hänen valtaistuimensa. Käveltiin vielä lähipuistoon ja leikittiin siellä vähän aikaa.

Ulkoilun jälkeen käytiin iltapäiväsaunassa. Leikittiin legoilla, luettiin kirjoja, tehtiin kanarisottoa ja pestiin pyykkiä.

Vivia muisti monesti ylpeänä mainita, että hänellä on vapaapäivä. Se teki hänet selvästi oikein onnelliseksi.

Huomenna tosin toivottavasti nukuttaa hieman pidempään kuin tänä aamuna.

Ihanaa perjantaita kaikille!