Hae
Colour Outside the Lines

Teetän itselleni vihkisormuksen perintökoruista

Olen stressannut vihkisormuksen valinnan kanssa ihan hirvittävän paljon jo pitkän aikaa. Olen katsellut, sovittanut ja harkinnut lukemattomia sormuksia löytämättä yhtään tarpeeksi mieleistä.

Ensimmäinen ongelma tuli vastaan, kun aloin miettiä kihlasormukseni kanssa sopivaa sormusta. Minulla on Janin valitsema valkokultainen, yksirivinen kihlasormus, johon on upotettu kolme pientä timanttia. Sen kanssa oli kuitenkin todella vaikea keksiä muuta vaihtoehtoa kuin juurikin sellaista yksi tai kaksirivistä, simppeliä sormusta.

Olen nuoresta asti haaveillut isosta timanttisormuksesta (kukapa ei olisi?). Mietin pitkään neliönmallista kiveä ja pari vuotta sitten häämessuilla ihastuin morganiittiin, koska se on vaaleanpunainen. Sen väri oli ihanan heleä ja hieman erilainen kuin mitä yleisimmin näkee.

Aloin kuitenkin lopulta miettimään, että olisihan se ihanaa jos vihkisormuksen teettäisi, koska silloin siitä saisi juuri sellaisen kuin itse haluaa. Minulla oli iso kasa kultakoruja, joita en ole vuosiin käyttänyt sekä muutamia mummoltani perintönä tulleita koruja. Jos teettäisin sormuksen niistä, saisin korut käyttöön ja sormukseen latautuisi suuri tunnearvo.

Niinpä kiikutin koruni kultasepälle arvioitavaksi. Kultasepäksi valikoitui kuopiolainen TIRA Jewellery. Halusin teettää sormuksen Kuopiossa, jolloin suunnittelukäynnit ja sovitukset olisi helppo toteuttaa. Myös paikallisen yrityksen tukeminen oli kiva lisä. Tutustuin heidän aikaisempiin töihinsä Instagramissa ja heidän verkkosivuillaan jo etukäteen ja niistä sain hyvän käsityksen heidän ammattitaidostaan.

Kävin kultasepällä viime perjantaina ensimmäisellä suunnittelukäynnillä. Vein kasan koruja, joiden materiaalit kultaseppä todensi ja punnitsi. Koska teetän vihkisormuksen omista materiaaleistani, katsoimme läpi mitä materiaaleja tulemme käyttämään. Yksi materiaaleiksi viemistäni koruista oli mummoni minulle teettämä rippisormus, joka taas oli teetetty isomummoni vihkisormuksesta.

Valitsin sormuksen keskelle mummoni rippisormuksessa olleen ison punaisen kiven. Kultaseppä sanoi, että nopealla katsauksella on vaikea arvoida onko kyseessä synteettinen materiaali vai aito rubiini, mutta itse veikkaan ensimmäistä. Halusin käyttää kiveä vaikka se olisikin jotain synteettistä materiaalia, koska minulle kivi merkitsee sitä tunnesidettä mummooni, joka sormuksen mukaan tulee.

Sormus tehdään keltakullasta ja jätän alkuperäisen kihlasormuksen juhlakäyttöön tai teetän siitä joskus myöhemmin jonkin muun korun.

teetän vihkisormuksen perintökoruista

Mummoni rippisormus, joka oli minulle liian löysä.

Toiveitani materiaalien ja sormuksen muotokielen suhteen kuunneltiin todella tarkasti ja niiden pohjalta sain ehdotuksia kuinka vihkisormuksen voisi muotoilla. Menin tapaamiseen mielessäni vain, että haluan käyttää punaista kiveä ja saada sormukseen jotain vintagehenkistä kuviointia. Mummoni sormuksessakin sitä oli ja tykkäsin kyllä sormuksen muodosta ja kuvioinnista, mutta se oli minulle niin löysä, että sitä olisi joka tapauksessa pitänyt muokata, jos olisin ottanut sen käyttööni.

Saimme jonkinlaisen luonnoksen aikaiseksi ensimmäisellä suunnittelukäynnillä ja sovimme tapaavamme muutaman kuukauden kuluttua uudelleen. Siinä välissä kultasepät suunnittelevat sen minun unelmien sormuksen, johon minä voin sitten pyytää tekemään muutoksia, jos suunnitelma ei miellytäkään silmää.

Meillä ei onneksi ole kiire vihkisormuksen suunnittelemisen ja tekoprosessin kanssa, koska häihin on vielä aikaa.

Mummoni minulle teettämä rippisormus, johon on käytetty kultaa isomummoni vihkisormuksesta.

Suunnittelukäynnistä jäi tosi hyvä fiilis, koska selvästikin mua ymmärrettin vaikka oman näkemyksen esille tuominen tuntui vaikealta, koska en ollut itsekään oikein varma mitä haluan. Sormuksesta tulee niin ihana ja just mun näköinen.

Tästä sormuksesta tulee hyvin näyttävä. -Kultaseppä

Minusta on ihanaa, kun saan teetettyä vihkisormuksen näistä pitkään suvussa olleista materiaaleista ja toivon, että se jää vielä pitkäksi aikaa minunkin jälkeeni suvun käyttöön. Mua on harmittanut ihan hirveästi pienestä asti, kun mun äidin hääpuku ei ole tallessa (hänellä oli lainapuku) eikä meillä ole sellaista suvussa kiertävää sormusta, jota olisin voinut käyttää. Tällä tavoin saan kuitenkin jotenkin ne suvun perinteet mukaan.

Hintakaan ei päätä huimannut, koska omien materiaalien ansiosta mulle arvioitiin jäävän maksettavaa noin 500€ eli työn määrä. Oman kullan vieminen materiaaleiksi vähentää hintaa huomattavasti ja jos kultaa jää yli, voi kultaseppä ostaa sen itselleen, jolloin hintaa hyvitetään vielä lisää. Tämän olisi voinut investoida vaikka uuteen kiveen. Itse olin hieman yllättynyt hinnan pienuudesta, koska sormukset, joita olen aiemmin katsellut, ovat maksaneet noin 2000€.

Ja tässähän on se jotain uutta ja jotain vanhaa. Enää tarvitsee löytää jotain lainattua ja jotain sinistä.

Oletko sinä teettänyt koruja?

LUE MYÖS:

KUINKA SÄÄSTÄT HÄÄKULUISSA? -10 VINKKIÄ

MILLAISIA HÄÄKORISTEITA MEILLE TULEE? 

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Beth O´Leary: Kimppakämppä

*Sisältää mainoslinkkejä

*Kirja saatu arvostelukappaleena WSOYlta.

 

Kimppakämppä oli kirja, josta olin kuullut tosi paljon ennen kuin sain sen käsiini. Kirjan kannessa kehutaan kirjailijaa Beth O’Learya seuraavaksi Jojo Moyesiksi. Olen lukenut joitain hänen kirjojaan, mutta itse olen suuri Cecelia Ahern-fani ja kehun häntä itse kyllä Cecelia Ahernin veroiseksi kirjailijaksi. Ahern on kirjoittanut esimerkiksi P.S. Rakastan sinua.

Kimppakämppä kertoo kahdesta eri ihmisestä ja heidän yhteen nivoutuvista tarinoistaan. Tiffy on Lontoossa asuva kustannustoimittaja, joka saa hävettävän pientä palkkaa. Hän jää kodittomaksi poikaystävän jätettyä hänet ja koska jossain on asuttava, muuttaa hän asumaan Leonin kämppäkaveriksi. Leonin kämpässä ei kuitenkaan ole kuin yksi sänky. Leon tekee yötöitä eikä ole koskaan kotona öisin. He tekevätkin sopimuksen, että Leon nukkuu sängyssä päivällä, kun Tiffy on töissä ja Tiffy taas saa asunnon itselleen, kun Leon on töissä.

He tekevät vuokrasopimuksen ja asuvat samassa asunnossa, nukkuvat jopa samassa sängyssä, tapaamatta toisiaan.

Kirja tempaisi minut mukaansa heti ekalta sivulta. Tiffy oli samaistuttava ja ihanan aidon oloinen henkilöhahmo, jolle ei halunnut käyvän huonosti. Itkin, nauroin ja haukoin henkeäni kirjan mukana, kun eläydyin siihen niin vahvasti.

Yksi asia, joka tökki hieman alkuun, oli se, että Leonin ja Tiffyn kappaleet oli kirjoitettu tosi erilailla. Siis ihan kuin kirjailija olisi halunnut tehdä heidän välilleen jo sillä selvän eron. Tiffyn kappaleet oli selkeää kirjakieltä, kun Leonin kappaleet taas hieman kuin päiväkirjan tai muistikirjan sivuja. Itseäni hieman alkuun häiritsi kummalliset lauserakenteet, mutta loppua kohden siihen kyllä tottui.

Näissä romaaneissa on aina se huono puoli, että ne loppuvat ihan liian pian. Jotenkin tuntuu, että juuri, kun asiat alkavat mennä oikeaan suuntaan, kirja päättyy. Tässäkin kirjassa oli ehkä läsnä hieman sellainen tunne, mutta toisaalta asiat alkoivat mennä haluttuun suuntaan jo aika ajoissa. Tottakai mielelläni lukisin uudelleen mitä Tiffylle ja Leonille kuuluu kirjan loppumisen jälkeen, mutta kirja päättyi niin, ettei niitä punaisia lankoja ollut hukassa.

Kimppakämppä oli ihanan raikas ja yllättävä kirja, jonka aion lukea pian uudelleen.

 

Oletko sinä lukenut Beth O’Learyn Kimppakämpän?

 

Kirjan saa helposti tilattua omaksi esimerkiksi *Adlibriksen verkkokaupasta. Kirja on vielä hyvässä alennuksessa 4.5.2021 asti! 

 

LUE MYÖS:

Leo Leijona sanoo EI! 

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA