Hae
Colour Outside the Lines

Olenko jo liian vanha ymmärtämään Z-sukupolvea?

Kuuntelin eilen aamulla radiosta Ysäriä ja siellä aamun naisjuontaja luki Me Naisten artikkelia Z-sukupolven nuorista eli 1996 jälkeen syntyneistä. Tai oikeastaan artikkeli kertoi siitä mistä tietää olevansa vanha ja mikä näiden nuorten mielestä kielii siitä, että olet vanhempi vaikka nuorelta näyttäisitkin.

Ja mitäkö ne asiat olivat, joista tietää olevansa jo vanha tai ainakin totaalisen nolo?

PILLIFARKUT

Myönnän olevani nolo ja käyttäväni pillifarkkuja. Tai no, tällä hetkellä en sellaisia omista, koska edelliset hajosivat, mutta voisin hyvin astella kauppaan sellaiset ostamaan.

Ongelma kun on nähkääs se, että minulla on pituutta huimat 155 senttiä tässä kropassani ja olen keskivartalolihava sekä omistan aika paksut reidet niin näytän ihan hirvittävältä leveälahkeisissa housuissa. Ensinnäkin joudun ottamaan housuista ison koon, että ne mahtuu vyötäröltä kiinni ja sitten se näyttääkin siltä, että minulla on pellehousut jalassa.

SIVUJAKAUS ON JO VANHA JUTTU

Sivujakaus hiuksissa se vasta totaalisen nolo onkin (ja niin on varmaan myös sanojen totaalisen nolo) käyttö. Nyt täytyy olla keskijakaus. Siis juurikin se jakaus, joka meidän mielestä teininä oli ihan kamala ja nolo. Tähän olen itse siirtynyt jo hetki sitten, koska hiukset nyt tahtoo vain taipua sillä tavalla ihan itsestään.

Enkö ole vanha kun minulla on keskijakaus

SELFIE NIIN, ETTÄ KATSOT PUHELIMEN RUUTUA ETKÄ KAMERAA

Tästä mä voin antaa pointsit Z-sukupolvelle. Silmät näyttää paljon isommilta ja kuva kivemmalta, kun katsoo suoraan sitä kameraa eikä vain itseään ruudusta. Yleensä en itse edes niitä kuvia kelpuuta minnekään missä itse teen tätä.

Ja hei alla olevassa kuvassa on likainen tukka ja sivujakaus. Hyi minua!

olenko vanha kun käytän sivujakausta

PIZZAN, VIININ TAI KAHVIN RAKASTAMINEN JA SIITÄ ÄÄNEEN TOITOTTAMINEN

Se ei kuulemma tee sinusta uniikkia, että rakastat pizzaa, viiniä tai kahvia -tai mitään muutakaan elintarviketta. Eli älä kerro siitä ääneen tai ainakaan laita sitä Instagramin esittelyosioon.

Mä en juo kahvia, joten en voi sanoa, että olisin tähän syntinen. Mutta kyllä mä kerron, jos joku ruoka on hyvää ja toivon muidenkin tekevän niin.

VÄÄRÄT HÄSHTÄGIT

Noloja on esimerkiksi #bosslady ja #girlboss

Luultavasti myös mun käyttämä #teininäiti on nolo, koska kuka teini haluaisi äitinsä olevan Instagramissa?

ITKUNAURUHYMIÖN KÄYTTÄMINEN

Tähän oon myös syyllinen. Itkunauruhymiö on mun eniten käyttämä hymiö, mutta käytän myös paljon muita.

Tuo on vaan jotenkin niin helppo työntää joka paikkaan.

 

HARRY POTTER-VIITTAUKSET

Tämä sattui sieluun. Siis Harry Potter oli jonkinlainen raamattu, kun me oltiin nuoria ja koska siitä tehdään edelleen elokuvia, teemapuistoja ja oheistuotteita, jotenkin kuvittelin myös nuorempien haluavan sitä lukea. Ja kyllä esimerkiksi meidän 9-vuotias lukeekin Pottereita juuri ekaa kertaa.

Kuitenkin Z-sukupolven mielestä kaikki Harry Potter-viittaukset on supernoloja eikä niitä saisi missään nimessä tehdä.

 

Onneksi oon aikuinen eikä mun tarvitse välittää siitä olenko Z-sukupolven mielestä cool vai en. Aion jatkossakin viitata Harry Potteriin, käyttää halutessani sekä sivujakausta että pillifarkkuja (vaikka yhtä aikaa) ja viljellä mahdollisimman paljon itkunauruhymiötä.

Luultavasti, kun Vivia 4v on parikymppinen, on näiden tämän hetken parikymppisten mielestä hienot asiat jo tosi noloja.

 

Yllättikö joku asia tässä listauksessa sinut?

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS:

YSTÄVÄKIRJAHAASTE

En osaa säästää ja muuta puhetta rahasta

Olen kaivannut jo pitkään someen avoimempaa puhetta rahasta ja onkin ihanaa huomata, että muutkin ihmiset ovat selvästi alkaneet kaivata sitä. Useampi vaikuttaja ohjaa puhetta rahasta avoimesti ja kertoo oikeasti omat tulot ja menot niitä silottematta. Usein esimerkiksi rakennusprojektien todellisia hintoja on vaikea löytää ja tuntuu, että taloja rakentavilla ihmisillä on pohjaton lompakko.

Minä olen itse ollut koko ikäni aika huoleton rahankäyttäjä. Aiemmin kaikki mitä on tullut, on myös mennyt. Koskaan minulla ei ole ollut mitenkään isot tulot, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi voinut kartuttaa omaisuutta, kun olisin vain laittanut joka kuukausi vähän rahaa sivuun.

Voin ihan suoraan myöntää, että olen kohta 35-vuotias eikä minulla ole minkäänlaisia säästöjä. Olen tehnyt 10 vuotta töitä ja tienannut parhaimmillaan kuukaudessa noin 2000 euroa minimaalisilla pakollisilla menoilla. Olisin voinut varmaan parhaimmillaan laittaa siitä summasta kolmasosan säästöön, jos olisin vain karsinut turhat menot minimiin ja ollut järkevä.

Mutta tiedättekö, kun on kasvanut katsoen Sinkkuelämää ja muita sarjoja, jotka olivat pelkkää kulutusjuhlaa? Ei silloin ollut Instagramia tai podcasteja, jossa olisi ollut puhetta rahasta niin, että se olisi kuulostanut houkuttelevalta. Opin siihen kulutuskulttuuriin ihan vain seuraamalla tv:tä ja muotilehtiä.

Vanhempani eivät ole koskaan olleetmitenkään tuhlailevia ihmisiä, mutta en muista saaneeni oikein rahakasvatuskaan kotona. Meillä oli rahaa jonkin verran, että tulimme toimeen, mutta ei minulle ikinä opetettu esimerkiksi säästämistä.

Tein töitä jo teininä, että sain vähän taskurahaa ja koska sain aika harvoin uusia vaatteita, yleensä käytin kaikki omat rahani niiden ostamiseen. Varsinkin sen jälkeen, kun Kuopioon avattiin H&M. Muistan, kun joskus yläasteella en mennyt H&M-liikkeeseen, jos minulla ei ollut varaa ostaa sieltä mitään enkä suostunut kävelemään sieltä ulos ostamatta mitään. Näin jälkikäteenhän se kuulostaa ihan hullulta, mutta niin minä silloin toimin.

Nyt olemme Janin kanssa kuitenkin heränneet siihen todellisuuteen, että meillä ei ole säästöjä ollenkaan. Suunnittelemme häitä ensi vuodelle ja aloimmekin nyt säästää niiden maksamiseksi. Pankit tuntuvat nyt vaativan asuntolainaankin viiden prosentin käsirahan eli häiden jälkeen alamme säästää siihen. Silloin, kun olimme juuri aikuisuuden kynnyksellä, olisi asuntolainan voinut saada jopa ilman käsirahaa.

Vaikka meidän rahatilanne ei ole tälläkään hetkellä mikään kehuttava, koska vain Jani käy palkkatöissä ja minä olen opintotuella ilman tietoa valmistumisen jälkeisestä työpaikasta, olemme silti aloittaneet nyt säästämisen. Jokaisesta tilille tulevasta rahasta jokin prosentti menee säästöön. Esimerkiksi minulle tulee tukia kuukaudessa yhteensä 880€ ja niistä säästötilille suoraan menee 350€. Tämän tietysti mahdollistaa se, että Jani maksaa meillä laskut ja minä vain lasten vaatteet sekä ruokakauppakäynnit. Meillä on omat tilit, mutta yhteinen talous. Kaikki rahat on yhteisiä ja siirrellään (ei lainata) toisillemme tarvittaessa rahaa. Kumpikaan ei ole kummallekaan velkaa.

Kun jossain vaiheessa pääsen töihin, meinaamme jatkaa samaa elintasoa kuin nyt, jolloin pystymme säästämään entistä enemmän rahaa. Näin käsiraha kertyy varmasti nopeassakin ajassa.

Olemme edelleen halukkaita jäämään Kuopioon asumaan, jos töiden perässä ei ole pakko jonnekin muuttaa. Meille sopivat omakotitalot maksaa noin 200-300 tonnia ja yleensä ne on hieman vanhempia kohteita eli myös rempparahaa pitäisi olla sivuun laitettuna. Tarvitsemme siis vähintään 10 000 euroa käsirahaa lainan saamiseksi.

Jos saisimme säästöjä noin tonnin kasaan kuussa häiden jälkeen, niin käsiraha olisi vuodessa säästetty. Ehkä siis jopa saisimme ostettua oman kodin ennen kuin täytän 40 vuotta. Se on siis seuraavan viiden vuoden tavoite.

Osaatko sinä säästää? Jos osaat, kaikki vinkit ovat tervetulleita!

 

SEURAATHAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS:

HÄÄPAIKKA VARATTUNA, HÄÄSUUNNITTELU VOI ALKAA