Taaperon eka kerta leffassa
0Meidän 3-vuotias taapero pääsi muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa elokuviin!
Ollaan käyty Vivian kanssa muutaman kerran elokuvissa Finnkinon järjestämässä Vauvakinossa, kun hän oli alle 1-vuotias, mutta silloin elokuva oli aikuisille ja kokemuksena ihan erilainen. Eihän se vauva siitä ymmärtänyt mitään.
Finnkinolla oli lasten sunnuntaina erikoisnäytös, jossa näytettiin Muumilaakso-sarjan uudesta kaudesta kaksi ensimmäistä jaksoa. Esityksen kesto oli alle tunnin, joten päätimme tämän olevan oikein sopiva pituus ensimmäiselle elokuvakäynnille.
Pientä ihmistä jännitti ihan hurjasti leffaan lähtö ja siitä puhuttiin lakkaamatta monta päivää. Konkreettisesti hän ei varmaan edes tiennyt mihin olemme menossa tai mitä siellä elokuvissa oikein tapahtuu.
Helsingin näytöksissä oli ilmeisesti vierailleet muumihahmotkin ennen näytöksen alkua, mutta Kuopiossa ei mitään lisäohjelmaa ollut. Toisaalta ehkä hyväkin, koska tämä meidän pienin pelkää ihan suunnattomasti niitä isoja hahmoja, jos ne tulevat liian lähelle.
Elokuvaa odotellessamme pääsimme ihmettelemään aulassa olleita isoja pahvihahmoja ja Vivia luuli meidän tulleen katsomaan elokuvaa siihen aulaan. Olimme puhuneet hänelle isosta telkkarista ja aulassa oli televisiot, joissa pyöri mainoksia niin tottakai hän nyt ymmärsi niiden olevan ne isot telkkarit.
Voi sitä ihmetyksen määrää, kun pääsimme saliin ja siellä olikin valtava kangas, josta elokuva näkyisi. Lasten leffat on usein Kuopiossa pienissä saleissa, mutta tämä näytös oli elokuvateatterin isoimmassa salissa.
Sali ei ollut täynnä ja siellä näkyi paljon muitakin pieniä, jotka olivat ehkä ensimmäistä kertaa elokuvissa. Näytöksessä esitettiin tosiaan ne kaksi ensimmäistä uuden kauden jaksoa ja meidän taapero oli valmis lähtemään kotiin ensimmäisen jakson päätyttyä. Hän tietysti kuvitteli elokuvakokemuksen loppuneen silloin lopputekstien vuoksi. Toinen jakso oli myös hieman synkempi ja pelottavampi kuin ensimmäinen ja kun alkoi pelottaa, kiipesi hän syliini katsomaan jaksoa. Siinä hän sitten katsoi loppujakson.
Koska tuon näytöksen ikäraja oli S ei sallittu kaikille, uskalsimme mennä näytökseen myös 3-vuotiaan kanssa. Tähän vaikutti paljon myös näytöksen lyhyt kesto.
Vaikka Vivia jaksaa katsoa joitain elokuvia kotona loppuun asti yhdeltä istumalta (esimerkiksi ensimmäisen Frozenin), en veisi häntä katsomaan vielä täyspitkää elokuvaa. Elokuvateatterissa kaikki on niin suurta, on pimeää ja äänet ovat kovalla, joten kokemus voi olla jopa pelottava herkimmille lapsille. Elokuvat ovat myös yleensä aika pitkiä eikä ainakaan meidän 3-vuotias jaksa kovin helposti istua sitä puoltatoista tuntia yhteen soittoon paikallaan.
Muistan, kun vein Melissan katsomaan Rottatouillea elokuviin juurikin 3-vuotiaana. Se oli ensimmäinen elokuva, jota menimme katsomaan ja Melissaa pelotti ihan suunnattomasti alussa pyssyn kanssa heiluva mummo. Elokuva oli kaiken lisäksi aivan liian pitkä 3-vuotiaalle, joka nukahtikin syliini kesken elokuvan.
Taidamme siis Viviankin kanssa odottaa vielä tovin ennen uutta elokuvakokemusta. Ehkä syksyllä koitamme uudelleen, kun elokuviin pitäisi tulla uusi versio Muumipeikko ja Pyrstötähti-elokuvasta.
Minkä ikäisenä teidän lapset on käyneet ekan kerran leffassa?
Rakas Antti Tuisku, tulisitko tyttäreni rippijuhliin?
Meillä kuunnellaan melkein päivittäin Antti Tuiskua ihan jokaisen perheenjäsenen toiveesta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Mä en voinut ennen sietää Antti Tuiskua.
Muistan, kun lukiolaisena katsoin Idolsia ystäväni kanssa joka viikko hänen sohvallaan ja ystäväni oli ihan rakastunut Anttiin. Valehtelematta hän oli ihan varpaitaan myöten ihastunut. Joka viikko hän äänesti Anttia sillä pari euroa maksavalla tekstiviestillä ja voi sitä surun ja murheen päivää, kun Antti ei voittanutkaan.
Idolsin jälkeen Antti esiintyi Kuopiossa yhdellä nuorisotalolla. Liput olisi maksaneet ehkä kaksi euroa. En mennyt, koska en ymmärtänyt ystäväni Antti-hypetystä. Antti ei vedonnut muhun millään lailla.
Kunnes erosin poikaystävästäni ja kuuntelin Antin En halua tietää repeatilla. Yksin. Raskaana.
Silloin varmaan rakastutin myös vatsassani olevan vauvan Anttiin. Koska olin 18 ja saanut juuri ajokortin, ei ollut mitään hienompaa kuin ajella yöt ympäri kaupunkia ja huudattaa musiikkia niin kovaa kuin auton kaiuttimet antoivat vaan periksi. Koska olin raskaana, olin minä aina kuskina äidin BMWllä ja näin ollen päätin musiikin. Aika usein musiikiksi valikoitui En halua tietää.
Vauva-aikana meillä soi Antin Tyhjä huone. Olimme kahdestaan ja lauloin vauvalle Antin mukana. Vauva kirkui koliikkiaan usein lauluni yli, mutta minä jatkoin. Autossa vauva huusi kaikki matkat, paitsi jos kaiuttimista kuului Antti Tuisku ja musiikki oli tarpeeksi kovalla.
Siitä eteenpäin Antti Tuisku on soinut joka ikisessä meidän elämän vaiheessa. Melissan ensimmäisenä jouluna meillä kuunneltiin Antin ensimmäistä joululevyä. Joka ikinen marraskuu meillä popitetaan Antin versiota Marraskuu-biisistä. Niin on tehty jo viimeiset 12 vuotta. Juuret julkaistiin Melissan ollessa 4-vuotias. Sen levyn jälkeen kävimme katsomassa Anttia ekan kerran livenä laivalla. Ja taidettiin muuten käydä sen jälkeen joka ikisellä risteilykeikkakiertueella kerran.
 |
| Ekoilla laivakeikoilla Antti esiintyi pienellä lavalla. |
 |
| Onnellinen 4-vuotias Melissa ja ystävämme Heidi odottamassa Antin keikan alkua. |
 |
| Heidi hakemassa Antilta nimmaria 2009. |
Kaunis kaaos-albumi sai minut uskomaan siihen, että vielä joskus joku rakastaa minuakin. Antti Tuisku sai minut näkemään, että kyllä se aurinko risukasaankin paistaa. Rakkaus on-biisiä popitettiin autossa, kotona ja mummilassa yötä myöten 8-vuotiaan Melissan kanssa.
Kun Peto on irti julkaistiin, se oli meistä niiiin outo ekalla kerralla, mutta siltikin niin nerokas. Jo toisella kuuntelukerralla se alkoikin kuulostaa hyvältä ja siitä tuli varmaan kaikkien aikojen kuunnelluin biisi meidän perheessä. Tuossa vaiheessa meidän perhe oli kasvanut kahdella henkilöllä ja rakastutimme myös mieheni ja pikkusiskon Antti Tuiskuun.
 |
| Myöhemmillä laivakeikoilla Antille rakennettiin lava promenaden päälle. |
 |
| 2013 oltiin laivakeikalla Melissan kummitädin kanssa ja Melissa osti muistoksi Antti Tuisku-pipon. |
 |
| Melissa hakemassa nimmaria 2016 sillä samaisella lavalla, jolla Antti oli monta vuotta aiemmin esiintynyt. |
Vieläkin nerokkaampi oli Antin Anatude-albumi. Sitä on luukutettu jo monta vuotta ja jopa meidän 3-vuotias osaa laulaa joissain lauluissa mukana. Nyt kuuntelemme Valittua kansaa kiljahtelemalla riemusta ja haukkomalla henkeä.
Olemme Melissan kanssa käyneet katsomassa Anttia ehkä kymmenisen kertaa. Kerran olen käynyt katsomassa Anttia ilman Melissaa ja muistan elävästi sen klubikeikan, jolla oli varmasti alle 50 ihmistä. Olemme myös käyneet risteilyillä, joilla Antti on esiintynyt ja viimeisimmällä meillä oli Promenade-hytti, josta näki suoraan lavalle. Olisittepa nähneet lapsen riemun siinä vaiheessa! Kerran olemme myös nähneet Antin Matkuksessa eli meidän paikallisella ostarilla esiintymässä. Näiltä lavoilta on ollut suunnattoman pitkä matka stadikalle, mutta niin se Antti vaan teki sen.
Kiitos Antti sinulle, että olet ollut tukenamme kaikessa. Me olimme Melissan kanssa kahdestaan ensimmäiset yhdeksän ja puoli vuotta ja ne vuodet olisivat olleet todella paljon synkempiä ilman sinun musiikkiasi.
Olet tuonut päiviimme valtavasti iloa ja valoa. Olet ollut mukana, kun olemme tunteneet suunnatonta surua ja kun elämässä kaikki on mennyt pieleen. Olet myös ollut mukana elämän suurimmissa iloissa ja onnen hetkissä. Teinillä on ollut muutama hankala vuosi, mutta aina kun Antti Tuisku soi teinin huoneessa, tiedän meidän selviävän tästäkin.
Olemme seuranneet uraasi alusta asti ylpeinä siitä mitä kaikkea olet saavuttanut. Samalla olemme itsekin kasvaneet ja minun vatsassani En halua tietää-biisiä kuunnellut pieni vauva on kasvanut rippikouluikäiseksi nuoreksi.