Löysin H&M:n alesta tän ihanan mekon tammikuussa. Olin itse asiassa ihaillut tätä jo marraskuussa ja sovittanutkin, mutta ystäväni Katja torppasi mekkoajatuksen, koska hän ei siitä pitänyt ja Janinkin mielestä mekko oli vaan outo lähettäessäni hänelle kuvan sovituskopista. 

Itse kuitenkin rakastuin mekkoon täyttä häkää ja kun se tuli alennusmyynnissä vastaan -70% alennuksella, oli minun se ostettava. Samana päivänä sattui vielä jäsenille lisäale ja minulla oli käyttämättä joku lahjakortin jämä, joten mekolle jäi lopulta hintaa kolmisen euroa. 

Vein mekon ensimmäistä kertaa ulkoilemaan viikko sitten, kun kävimme ystävien kanssa syömässä. Mekko jakoi mielipiteitä niin somessa kuin livenä, mutta siltikin edelleen itse rakastan sitä yli kaiken. 

Olen aina ollut vähän oman tien kulkija vaatevalintojeni suhteen ja usein saanut vaatteistani noottia jopa omalta ystäväpiiriltä. Joskus palaute on ollut positiivista, joskus ei niinkään. Onneksi olen aina omannut sen verran hyvän itsetunnon, että olen uskaltanut ilmaista itseäni vaatteiden kautta. Olen myös onnellinen, että olen onnistunut siirtämään tämän saman rohkeuden Melissaan, jota jopa hänen oma opettajansa kehui tästä. 

Nuorempana otin paljon vaikutteita ulkomaalaisista muotilehdistä, joihin varmaan kulutinkin puolet rahoistani. Miksi niiden muuten pitää olla Suomessa niin kamalan kalliita? Löysin usein lehdistä inspiraatiota kivoihin juttuihin, joita toteutin omalla tavallani. Minulla oli esimerkiksi pillifarkut käytössä jo useamman vuoden ennen kuin ne tulivat muotiin ja kaverini pitivät minua tosi outona. Paria vuotta myöhemmin kaikilla oli ne jalassa ja minä olin jo valmis siirtymään uuteen juttuun. 

Otin paljon vaikutteita myös televisiosta ja elokuvista. Edelleen, tänäkin päivänä, ultimaattinen muoti-idolini on Carrie Bradshaw. Sinkkuelämää oli sarjana loistava, mutta mikään ei voita niitä asuvalintoja, joita varsinkin Carrien päällä nähtiin. Patricia Fieldiähän eli Sinkkuelämän puvustajaahan tässä pitäisi kiittää niistä kaikista asuista, mutta hei kuka muistaa Patrician nimeltä? On vaan niin paljon helpompaa sanoa haluavansa pukeutua kuin Carrie. 

Carriesta inspiroituneena mä esimerkiksi lukioikäisenä vein pikkuveljeni pienet maastokuvioidut housut (jotka oli mulle silloin just täydellisen kokoiset), pätkäisin niistä lahkeet poikki polven alapuolelta ja puin ne päälle korkkareiden kanssa. Haaveilin myös ikuisuuden samanlaisesta kikkarapehkosta kuin Carriella. 

Mun mielestä on ihan mieletön rikkaus uskaltaa pukeutua juuri niin kuin itse haluaa. Sillä erottuu massasta, pääsee toteuttamaan itseään luovalla tavalla ja saa vaatekaapistaan ihan itsensä näköisen. 

Mä oon yrittänyt pyrkiä kulutuksessa siihen, etten enää ostaisi halpamuotia itselleni niin paljon, mutta joskus silti ostan vaatteita alennusmyynnistä. Mä kuitenkin joko kulutan ne loppuun tai myyn eteenpäin kirpparilla. Ostan myös tosi suuren osan koko perheen vaatteista käytettynä ja yritän tällä pyrkiä kohti niitä eettisempiä valintoja. 

Tämäkin mekko tulee olemaan mun vaatekaapissa varmasti monen monta vuotta ja kun kyllästyn siihen, vien varmaan kankaan anopilleni, joka loihtii siitä jotain vielä ihanampaa!