Päiväkotiin paluu on usein kesän jälkeen hankalaa. Meillä tuli Vivian päiväkotiuraan viiden kuukauden pituinen tauko koronakevään takia. Viviahan on ollut samassa päiväkodissa jo useamman vuoden, joten alkuun se, ettei päiväkotiin päässyt, oli Vivialle aikamoinen shokki. 

Hän alkoi keväällä olla juuri siinä iässä, että kavereiden kanssa alkoi olla yhteisiä leikkejä ja ylipäänsä alkoi saada kavereita. Sitten tuli korona ja kuulin monta kertaa kotona lauseen: 

”Mutta minulla ei ole yhtään ystävää.”

Onneksi kuitenkin seuraan muutamaa Vivian päiväkotikaverin äitiä sosiaalisessa mediassa niin saimme pidettyä jotenkin niitä kaverisuhteita yllä katsomalla kuvia ja välillä jopa lähettämällä kuvia lapsista toisillemme. 

Kesän lopulla Vivialle alkoi muodostua jo hieman paha mieli siitä, että päiväkotiin olisi pian palattava. Meillä kun oli suunniteltuna Vivian päiväkotiin paluu samalla viikolla, kun isommilla alkaa koulu. Itse en mitään opiskeluja oikein saanut aikaiseksi, kun lapset olivat kotona ja pakkohan minunkin on saada ne kurssit palautettua. 

Vivialla kaiken lisäksi vaihtui ryhmä ja tutut, ihanat hoitajat eri ihmisiin päiväkotiin palatessa. Onneksi uuteen ryhmään siirtyi osa tutuista lapsista ja yksi ryhmän aikuisista on päiväkodin ainut mieshoitaja, joka on Vivian mielestä ihan paras. 

Ensimmäisenä päivänä Vivia roikkui minussa kiinni alkuun, mutta aika pian uskaltautui leikkimään itsekseen, kun laitoin tavaroita hänen lokeroonsa. Meidän päiväkodissa ei koronarajoitukset olleet päällä ihan niin isossa mittakaavassa, koska sisälle sai kyllä mennä, kun piti turvavälit hyvinä ja pesi kädet. 

Vivia myös jäi päiväkotiin hyvillä mielin. Iltapäivällä hakiessa minua oli vastassa iloinen lapsi, joka oli syönyt hyvin, mutta päiväunet jättänyt nukkumatta. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, koska kesällä Vivia ei nukkunut päiväunet kuin muutaman kerran ja paljon myöhempään kuin mitä ne ovat päiväkodissa. 

Toisena päivänä päiväunetkin olivat maistuneet ja taas minua oli vastassa iloinen ja innokas lapsi. Kavereita ei ilmeisesti vieläkään ollut kovin montaa löytynyt, mutta luulen ryhmäytymiseen menevän jonkin aikaa. 

Keskiviikkona Vivialla oli kuitenkin hieman lämpöä, joten jäimme kotiin. Meillä on viimeisen pari vuotta ollut Vivialla ihmeellistä lämpöilyä ja joudummekin usein jäämään kotiin päiväkodista pariksi päiväksi. En tiedä stressaako lapsia päiväkotiin menemistä vai mistä tuo lämpöily johtuu, koska mitään ei ole löytynyt. 

Kaiken kaikkiaan päiväkotiin paluu sujui huomattavasti paremmin kuin odotin, koska Vivia jäi päiväkotiin nätisti ja keskiviikkona oli selvästi surullinen, ettei sinne päässyt. Vietimme loppuviikon kotona ja Vivia kysyi monesti milloin menemme taas päiväkotiin.

Onko sinun lapsesi päiväkodissa? Miten siellä on sujunut? 

Muistathan seurata minua myös Instagramissa @susannakuohula

LUE MYÖS:

Mitä taapero tarvitsee päiväkotiin? 

Tänään jatkui peruskoulut Kuopiossa. Toivon niin kovasti, että kaikilla koulutiensä aloittavilla on ihana koulun alku.

Meillä esikoinen meni jo yhdeksännelle luokalle ja keskimmäinen toiselle luokalle. Minun pieni kummityttökin meni jo eskariin. Minne tämä aika oikein häviää?

Esikoinen pääsi hakemalleen ysiluokalle, jossa osa koulutöistä tehdään työharjoittelujen muodossa ja samalla pääsee vähän kokeilemaan millaista se oikea työntekijä on. Melissa ei ole oikein vielä tiennyt minne haluaisi peruskoulun jälkeen hakea tai mitä haluaisi ylipäänsä isona tehdä.

En ole ajatellut tämän olevan mitenkään huono juttu, koska en minäkään näin vielä 34-vuotiaana tiedä mitä haluan isona tehdä. Tälle ysiluokalle hakiessa painotettiin sitä, että sinne hakee itse ja on aktiivinen hakuprosessissa. Opettajien kanssa piti käydä muutamassa haastattelussa ja osata itse perustella miksi haluaisi tuolle luokalle vaihtaa.

Melissa osasi hienosti sanoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan opettajille. Melissa on ollut aina koulussa reipas ja hyvä oppilas, mutta yläasteelle siirryttäessä koulumotivaatio laahasi maassa ja iso luokkakoko ei ainakaan auttanut keskittymistä. Luulen, että pieni luokkakoko ja kannustava ympäristö saa Melissan loistamaan koulussa ihan uudella tavalla.

Bealla alkoi toinen luokka ja luulen, että Bealla oli jo tosi ikävä kouluun. Koronakevät, parin viikon koulussa käynti ja pitkä kesäloma tuntui 8-vuotiaasta ikuisuuden pituiselta erosta kavereista ja ihanasta opettajasta.

Bean luokalle sattui niin ihana ja sympaattinen opettaja, ettei parempaa olisi voinut toivoa. Hän on ottanut meidän uusperheen vastaan avoimin mielin ja antanut ilomielin minun hoitaa Bean asioita. Olemme jutelleet monet kerrat meidän perheen ja Bean tilanteesta, että koulussa otetaan kaikki huomioon ja Bea tuntuu kuuntelevan opettajan ohjeita oikein mielellään.

Toivon, että syksy alkaa rullata molempien lasten kohdalla kivasti ja vältymme syksyllä etäkoululta. Vaikka asiat koulun puolelta oli tosi hyvin organisoitu, huomasin kyllä meidän molemmissa lapsissa motivaation heikentymistä ja sellaista yleistä turhautuneisuutta.

Meillä aikuisilla koulu jatkuu normaalina syyskuun alusta, tosin olemme puoliksi etäopetuksessa. Oman ja lasten etäopetus oli jo keväällä niin hankala yhdistää, että please pysytään nyt lähiopetuksessa peruskoulujen osalta.

Ihanaa koulun alkua ihan jokaiselle!

Alkoiko siellä koulu tänään vai jonain eri päivänä? 

LUE MYÖS:

Tiedätkö miltä koulukiusaaminen tuntuu? 

Muistathan tulla seuraamaan minua myös Instagramissa @susannakuohula