Oon tänäkin vuonna, kuten viime vuonna, töissä Designkavereiden Iloisessa Joulukaupassa.

Rakastan mun työtä, koska pääsen palvelemaan asikkaita, olemaan joka päivä ihanien tuotteiden ympäröimänä ja meidän työjengi on ihan superihana.

Eniten odotan huomista, kun pääsen vihdoin kunnolla töihin. Ollaan viimeiset puolitoista viikkoa rakennettu myymälää, että asiakkaat pääsisi näkemään sen ja ostamaan kaikkia ihania suomalaisten yritysten tuotteita. Kauppa aukesi jo tänään, mutta olin vapaalla ja vihdoin huomenna koittaa se päivä, että pääsen töihin.

Mä oon aina rakastanut suomalaisten yritysten tuotteita, mutta näin opiskelijana pitää aika rajastusti miettiä miltä merkeiltä ostaa ja mitä, koska budjetti niihin ostoksiin ei ole mikään supersuuri. Olenkin ostanut useimmiten suomalaisten merkkien lasten vaatteita ja yleensä aina alennusmyynnistä. Minusta on ihanaa, että meillä on tuolla kaupallakin myynnissä useamman merkin tuotteita, joita voin ylpeänä myydä, koska olen niiden laadun testannut ja voin seisoa niiden takana.

Viime vuonna työnsin aika ison osan palkasta suoraan takaisin tuonne kauppaan, kun tein suurimman osan jouluostoksista sieltä ja saatoin ostaa itselleni aika monet korvikset. Ostin meille myös torkkupeiton, julisteita, vaatteita ja vaikka mitä muuta, koska kaupassa oli niin paljon kaikkea ihanaa. Ihan kuin on tänäkin vuonna. Tänä vuonna tosin joudun ehkä hieman harkitummin käyttämään palkkaani, mutta aivan varmasti työnnän sinne taas palkastani siivun.

Huomenna siis asiakkaiden pariin töihin. Kerron kuulumisia huomenna illalla lisää!

Tule sillä välin seuraamaan Instagramiin @susannakuohula minne päivitän aktiivisesti reaaliaikaisia kuulumisia!

Nautitko sinä työstäsi?

LUE MYÖS: 

Työkuulumisia

Ei jaksa, ei huvita

Kaamos iski tännekin ja koulujutut ei voisi kiinnostaa pätkääkään.

Okei, osaksi syynä on se, että työt alkoi ja iltaisin oon ihan superväsynyt. Nyt pitäisi pakertaa 8 kurssin palautukset ja kokeet tässä neljän viikon sisällä, että kaikki syksyn kurssit olisivat kunnialla läpi ja pääsisin hetkeksi keskittymään vain töihin.

En ole edes hakenut töitä muuten koulun ohelle, koska tunnistan itsessäni tämän, että en jaksa keskittyä yhtään noihin kouluhommiin, kun töissä on paljon kivempaa. Aivot on tällä hetkellä myös jotenkin niin muussia, että kaikki tuntuu ihn heprealta vaikka liiketalouden englantiahan se vain on.

Nyt on kyllä pakko tsempata itseään ja vapaapäiville tehdä aikataulu, että saa kaiken valmiiksi. Olin viime syksynä tehokkaimmillani, kun menin aina vapaapäivinä koulun kirjastoon tekemään palautuksia, mutta näin korona-aikana se on poissuljettu vaihtoehto ja tuntuu, että kotona en saa mitään aikaiseksi.

Pitää varmaan keksiä itselleni joku palkintosysteemi, että kun saan tietyn määrän hommia tehtyä, voin palkita itseni jollain. Mutta millä, kun tämä keto ei salli edes suklaata?

Nyt alan pakertaa koetta. Maanantaina oli edellinen koe, joka ei mennyt edes läpi, mutta no onneksi sen saa uusia parin viikon päästä. Sitten juoksenkin töihin ja illalla tulen taas väsyneenä kotiin tekemään ruokaa. Tänä iltana on kyllä pakko istua myös tietokoneelle tekemään jotain järkevää.

Ehkä viikonloppuna rentoudun askartelemalla teekranssin päiväkodin hoitajille tai leipomalla pipareita lasten kanssa.

Kivaa (ja toivottavasti rentouttavaa) torstaita!

Tervetuloa seuraamaan myös Instagramissa @susannakuohula