Käytätkö sinä maskia?
0Mun täytyy myöntää ihan heti alkuunsa, että mä oon herännyt käyttämään maskia vasta kesän jälkeen. En käyttänyt maskia keväällä eikä edes ostettu silloin yhtään maskia. Kesällä käytin bussia muutaman kerran enkä vielä silloinkaan käyttänyt maskia.
Kuopiossa tartuntaluvut oli aika alhaisia tai olemattomia pitkän aikaa, joten en nähnyt maskin käyttöä tarpeelliseksi. Aloin käyttää maskia, kun Kuopiossa tuli linja-autoihin suositus maskista. Edelleenkään en ole yhdelläkään bussikuskilla maskia nähnyt, mutta onneksi aika monella ihmisellä se bussissa jo on.
Tällä viikolla maskeja alkoi näkyä myös päiväkodilla vienti- ja hakutilanteissa vaikka tämä suositus taisi koskea vain pääkaupunkiseutua. Podin jopa hieman huonoa omatuntoa maanantaiaamuna, kun en ollut tajunnut sitä maskia itselleni ottaa mukaan.
Olen alkanut nyt käyttää maskia myös ruokakaupassa asioidessani. Keväällä emme käyneet fyysisesti kaupassa ollenkaan vaan tilasimme kaikki ruokaostokset kotiin K-Citymarketin palvelun kautta. Ne sai silloin helposti ilman kontaktia, kun avasimme kuskille oven valmiiksi ja hän vain nosti laatikot sisään.
Nyt olen vielä uskaltautunut kauppaan itse, mutta jos Kuopion tartuntaluvut nousevat tasaista tahtia, siirrymme takaisin tilaamaan ruokatavarat verkosta.
Itsehän kuulun, ainakin jollain lailla, riskiryhmään räjähdysherkän astmani takia enkä mielelläni kokisi niitä lukemattomia jälkiseurauksia, joita COVID-19 saattaa kehoon ja keuhkoihin jättää. Pidempiaikaisia jälkiseurauksia kun ei kukaan oikein vielä tiedä.
Mulla oli alkuun käytössä vain Janin äidin ompelemia kangasmaskeja, jotka pyysin ompelemaan Marttojen ohjeen mukaan. Käytin näitä bussissa ja suunnittelin käyttäväni niitä myös kampuksella, kun palaamme lähiopetukseen. Meillä oli kuitenkin koulussa maskit tarjolla halukaille joka tunnin alussa ja käytinkin niitä. En ole tartuntalukujen noustua enää käynyt kampuksella, koska meillä on kaikki tunnit myös verkko-opetuksena.
Ostin meille Prismasta myös kertakäyttömaskeja paketillisen, koska Jani tykkää niistä enemmän käytössä ja hän kulkee minua enemmän bussilla. Niitä olen itsekin välillä napannut eteisestä mukaan, jos olen ollut lähdössä esimerkiksi kauppaan ja muistanut maskin vasta lähtiessäni.
Koska tästä ennustetaan nyt uutta normaalia, olen alkanut miettiä myös maskien ostoa lapsille. Meidän teini on maskia käyttänyt jo yhtä kauan kuin me aikuisetkin, mutta 4- ja 8-vuotiaille en ole maskeja vielä hankkinut. Olemme yleensä heidän kanssa kulkeneet autolla emmekä bussilla enkä ole vienyt heitä kuin muutaman kerran kauppaan.
Maskit ja niiden käyttä varmasti jakavat mielipiteitä vielä pitkään. Osahan niitä ei edes voi käyttää sairauksien vuoksi. Itsellänikin pidempi käyttöaika selvästi tekee hengitystieoireita, koska astmani on hieman epätasapainossa. Siksi en pidä maskia koko aikaa.
pidätkö sinä maskia?
LUE MYÖS:
KORONAVIRUS PELOTTAA, KOSKA KUULUN RISKIRYHMÄÄN
EN HAMSTRAA KORONAVIRUKSEN TAKIA, MUTTA VARAUDUN KARANTEENIN VARALLE
MUISTATHAN SEURATA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
https://www.instagram.com/p/CE3s6zghBSx/?utm_source=ig_web_copy_link
Neljä vuotta sitten minulla oli laskettu aika
Tasan neljä vuotta sitten tänään minulla oli laskettu aika meidän nuorimmaisesta. Olin varma, että vauva syntyy ajallaan, koska olin synnyttänyt esikoiseni tasan laskettuna päivänä eikä minulla ollut takana muita synnytyksiä.
Asiat meni kuitenkin hieman erilailla kuin olin kuvitellut. Jäin jo joskus viikolla 32 vuodelepoon ja sain nostokiellon, koska minua supisteli jo silloin todella paljon. Pieninkin rasitus sai supistukset aikaan ja makoilinkin sitten päivät pitkät sängyssä, koska en voinut mennäkään minnekään.
Mulla meni vedet 36+6 iltapäivällä ja kirjauduttiin sairaalaan illalla, ettei meidän tarvitsisi keskellä yötä sinne lähteä. Synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt itsekseen vaan sitä jouduttiin lääkkeellisesti avustamaan ja Vivia syntyi 37+0, juuri täysiaikaisuuden rajan ylittäneenä. Olimme viikon sairaalassa seuraamassa keltaisuusarvoja ja kotiuduimme viikon vanhan vauvan kanssa. Parin seuraavan viikon aikana ehdimme ottamaan newborn- ja perhekuvia ja nuuhkimaan vauvaa niin, että olimme ihan vauvahuuruissa.
Vauva kerkesikin jo kolmen viikon ikään ennen kuin koko laskettu aikani oli.
Nyt on hassua ajatella, että tuosta on jo aikaa neljä kokonaista vuotta. Aika on mennyt siivillä. Tosin osaksi se varmaan tuntuu siltä, koska ensimmäisestä kahdesta vuodesta jotkin päivät ja viikot ovat aikamoisen sumun peitossa vauva-ajan huonosti nukuttujen öiden takia. Onneksi Vivia alkoi vihdoin parin vuoden iässä nukkumaan paremmin ja aloin itsekin palata takaisin normaaliksi.
Nyt näitä kuvia katsellessa kasvaa vauvakuume, joka minulla on ollut varmaan siitä asti, kun ymmärsin mikä vauva on.
Muistan, kun otimme nämä kuvat ja mä vihasin yli kaiken sitä miltä näytin. Maha oli muka liian iso, kaksoisleuka näkyi ja hiukset oli ihan miten sattuu. Tämän takia en uskaltanut julkaista kuvia minnekään.
Nyt näitä katsellessa näen vaan miten onnellinen olin. Ja hei, 3 viikkoa synnytyksestä niin kai se mahakin olisi vielä saanut pömpöttää ilman, että itse sitä mollaan.
Onko sinulla laskettu aika pitänyt paikkansa?
LUE MYÖS:
MUISTATHAN SEURATA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA