Mitä eroa on totaaliyksinhuoltajalla ja yksinhuoltajalla?
4Minun lapsella ei ole toista vanhempaa. Ei paperilla eikä olemassakaan. Hän on siis täysin minun yksin huollettavanani ollut koko ikänsä.
Meille tämä on ollut luonteva ratkaisu, koska tällainen järjestely on ollut meidän elämässämme raskausajastani asti. Tietenkin nykyään Melissan elatukseen osallistuu myös Jani, mutta paperilla hän ei ole, ainakaan vielä, Melissan huoltaja.
Minulla kuitenkin särähtää korvaan ja pahasti, kun joissain keskusteluryhmissä vanhemmat kertovat kuinka raskasta on olla yksinhuoltaja, koska toinen vanhempi näkee lasta vain joka toinen viikonloppu. Tai kun äiti kertoo olevansa viikot yksinhuoltajana, kun mies tekee reissutöitä.
Joku voi olla kyllä paperilla lapsensa yksinhuoltaja, joka tarkoittaa, että hänellä on kaikki laillinen vastuu ja lapsi asuu hänen kanssaan. Joissain tapauksissa tämä kuitenkin silti tarkoittaa, että lapsi tapaa toista vanhempaansa säännöllisesti.
Reissutöitä tekevä mies ei tee äidistä yksinhuoltajaa. Kyllä äiti on hetken vastuussa lapsista yksinään, mutta se ei poista sitä faktaa, että lasten toinen vanhempi asuu heidän kanssaan ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus.
Ja mitäkö se totaaliyksinhuoltajuus olikaan? Silloin lapsella ei ole ollenkaan toista vanhempaa vaan toinen vanhemmista on kokonaan vastuussa lapsesta aina. Toista vanhempaa ei siis ole paperilla eikä missään. Häntä ei ole olemassa.
Kerroin Facebookissa yhdessä keskustelussa olevani totaaliyh ja sain taas huudot niskaani. Jotenkin onnistun aina tällä aiheella saamaan aikaiseksi someraivon. Joskus minua haukuttiin liian nuoreksi äidiksi tai liian huonoksi äidiksi, nyt haukuttiin liian yksinhuoltajaksi.
Joidenkin mielestä totaaliyh oli niin nimihirviö, että se pitäisi kieltää, koska eihän se edes tarkoita oikeasti mitään eikä kukaan oikeasti ole täysin yksin. Yhden kommentoijan mielestä totaaliyksinhuoltajat ovat ihan samanlaisia yksinhuoltajia kuin tavallisetkin yksinhuoltajat, koska yksinhän sitä lasta molemmissa tapauksissa huolletaan.
Mukaan mahtui myös joku, joka usealla kommentillaan oikein kettuili siitä, ettei totaaliyksinhuoltaja ole mikään virallinen termi eikä sitä voi käyttää vaikka maistraatissa asioidessaan. Ei se silti tarkoita sitä, että siitä tarvitsee naljailla toiselle tai että termiä ei voisi käyttää asiasta keskustellessaan toisen ihmisen kanssa. Kommenttien kirjoittaja kuulemma halusi sivistää minua, koska en käyttänyt virallisia termejä.
Onneksi oli myös joku ihana, joka tuli selventämään muille kommentoijille, että yksinhuoltajalla ja totaaliyksinhuoltajalla on yksi vissi ero; toinen huoltaa lasta oikeasti YKSIN.
Enää en itsekään puhu itsestäni totaaliyksinhuoltajana, koska meidän perheessä on kaksi aikuista ja Janilla on suunnitelmissa adoptoida Melissa virallisestikin, kun mennään naimisiin. Muutenhan adoptio ei onnistu.
Olin kuitenkin ensimmäiset 9,5 vuotta yksin ja vaikka minulla oli vanhempani ja tätini, jotka hoitivat Melissaa tarvittaessa, oli yksin oleminen välillä todella rankkaa.
Haluankin nostaa hattua ihan jokaiselle yksin lastaan hoitavalle ja muistuttaa, että jos elämä käy liian rankaksi, pyytäkää apua. Sitä on varmasti tarjolla, jos vaan uskallatte sitä pyytää.
Ja hei, mä ainakin lohduttauduin aina ajatuksella, että koska oltiin kaksin, sain lapselta kaiken rakkauden itselleni eikä lasta tarvinnut jakaa kenenkään kanssa. Ehkä itsekäs ajatus, mutta se sai mut jaksamaan.
Muista, että sinä riität lapselle juuri sellaisena kuin olet!
Eilen oli ensimmäinen kesältä tuntuva päivä
Eilen oli ihanan lämmintä.
Aurinko paistoi todella lämpimästi, taivaalla oli vain muutama pilvenhattara ja tuntui kesältä. Ulkona jopa tuoksui kesä, kun illalla kävin vielä parvekkeella.
Tiedättekö sen, kun kesällä ja talvella on sellainen tietty tuoksu, josta tietää että tietty vuodenaika on vihdoin vaihtunut? Lorelai Gilmore voi haistaa lumen ennen kuin se alkaa sataa ja en kyllä ihmettele yhtään, koska ulkona tuoksui minunkin mielestä siltä tietyltä vuodenajalta.
Oli niin ihanan lämmintä, että uskaltauduin meidän pihan leikkipaikalle jopa sandaaleissa eikä varpaille tullut edes kylmä. Pikemminkin auringossa oli niin kuuma, että oli pakko mennä välillä varjon puolelle, ettei tulisi huono olo.
Me leikittiin pihalla Vivian kanssa toista tuntia, kunnes päätimme pyytää Janin mukaan ja lähteä kävelylle. Vivia otti mukaan potkupyörän ja hän jaksoikin hienosti jo pitkiä matkoja potkia pyörällään. Aiemmin hän ei ole oikein uskaltanut sillä kengät jalassa ajella, mutta nyt hän tasapainotteli jo pieniä mäkiäkin alas.
Kävelimme lähirannalle ja lähdimme pois vasta, kun Vivia oli niin märkä, että kohta olisi jo tullut kylmä. Vivia oli kyllä lähtemisestä aikalailla eri mieltä ja osoittikin mieltään niin, että koko ranta kuuli sen. Hän oli myös jäämässä yksin jo rannalle tai ainakin näin minulle kertoi.
Onneksi meillä oli mukana se potkupyörä niin kotimatka sujui ilman uusia raivareita.
Eilen oli kyllä sellainen päivä, että muistin taas miksi tykkään tuollaisista vähän viileämmistä kesäpäivistä. Päälle ei tarvitse laittaa kovin paljon, mutta pärjää kuitenkin melkeinpä t-paidalla. En itse välitä kauhean kuumista päivistä, joten tällainen kesä olisi mulle ihan täydellinen.
Mä myös palan niin superhelposti, että pysyttelen yleensä mielelläni varjossa.
