Ihanaa viikonloppua! 

Meidän perjantai alkoi taas opiskelulla ja Vivia sai katsoa ohjelmia. Bean piti äidinkielessä kirjoittaa kodistaan viisi itse keksimäänsä lausetta, ympäristötiedossa piti kirjoittaa viisi lausetta sanelusta ja katsoa Yle Areenasta kevätvideo ja musiikkitunti pidettiin laulamalla ja leikkimällä laululeikkien mukana. 

Kun koulutehtävät oli tehty, söimme lounaaksi edellispäivän tähteitä. Tänään oli muuten eka päivä, kun en koko päivänä tehnyt ruokaa vaan syötiin mitä kaapista löytyi. 

Askartelimme kavereille kortteja, jotka ajattelimme lähettää viikonlopun aikana. Etanaposti saa ihan uuden merkityksen, kun ketään ei voi nähdä. Vivia askarteli myös ukille ja mummille kortin, jonka Jani vei illalla heidän postilaatikkoonsa. 

Janilla oli muutama luento, jotka hänen oli kuunneltava, joten me lähdettiin tyttöjen kanssa pois häiriköimästä. Lähdimme kävelylle lähiympäristöön ja hetkeksi taas uskaltauduimme leikkimään kotipihan tyhjälle leikkipaikallekin. 

Ulkona oli muuten iltapäivällä tosi autiota eli täälläpäin aika hyvin tunnutaan sitä kotoilua harrastavan. Ei näkynyt enää niitä lapsia isoissa laumoissa ulkona kuten alkuviikosta. Toivottavasti kaikki nyt oikeasti tajuaisi pitää sen etäisyyden muista, että taudin leviäminen saataisiin nopeasti kuriin. 

Ulkona oli ihanan keväinen ilma, pikkupakkanen ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Alkuviikon kylmä tuulikin oli jo väistynyt. 

Ulkoilun jälkeen istuin olohuoneessa pitkän tovin odottamassa tyttöjä, kun he päättivät alkaa leikkiä muotinäytöstä ja oven takana suunnittelivat asujaan. Se oli kiva leikki, jota he jaksoivat leikkiä yllättävän pitkään keskenään. 

Leikittiin myös kampaajaa ja katsottiin Pikku Kakkonen. Jani ja Bea askartelivat Nintendo Switchille lisätarvikkeita jotain peliä varten ja lasten nukkumaan mentyä Jani vielä leipoi meille sämpylöitä. Katsoimme Janin ja Melissan kanssa Sohvaperunat ja siitä inspiroituneena katsoimme Melissan kanssa vielä kolme jaksoa uutta Temptation Islandia. 

Aika tavallinen perjantai siis oli, koulu vaan hoidettiin kotona. Vivialla on jo aikamoinen ikävä päiväkotiin, mutta vielä pitää monta viikkoa jaksaa olla kotona. Mähän meinaan olla lasten kanssa kotona kesälläkin, että katsotaan tuliko tästä jo varaslähtö kesään, jos kotoilua jatketaan pidempäänkin kuin 13.4 saakka. 

Lainattiin kirja siis kirjastosta, uusittiin laina jo kerran ja lopulta saatiin kirja omaksikin.

Ajattelinkin tulla kertomaan teillekin tästä ihanasta kirjasta, jolle on muuten tulossa jatko-osa kesällä! 

Leo Leijona on pieni leijona, joka asuu isänsä ja äitinsä kanssa. Leolla on menossa uhmaikä ja hän haluaa sanoa kaikkeen vastauksena EI! Mikään äidin ja isän ehdottama ei oikein sovi ja parasta olisi, kun saisi päättää kaikesta itse. 

Meidän 3-vuotias samaistui kirjaan todella suuresti ja luimme kirjaa viime kesänä ja syksynä vähintään kolmesti päivässä. Lopulta olimme lukeneet kirjaa niin usein, että aloin lukea vain lauseen alun, jonka 3-vuotias aina täydensi sanasta sanaan oikein.

Kirja on jo tarinallisesti ihana, mutta sen lisäksi kirjassa on aivan uskomaton kuvitus. Kirjassa on ihanasti valitut värit ja itse tykkään erityisesti siitä, että kirjassa on selvästi suomalaiseksi designiksi tunnistettavia vaatteita ja esineitä. 

Jos siis etsit kirjoja uhmaiästä, tässä on yksi! Leo taistelee vanhempiensa kanssa niin aamupuuron syömisestä, vaatteiden pukemisesta kuin leikin lopettamisesta. Tuttua varmasti monelle uhmaikäisen vanhemmalle.