Rakas Antti Tuisku, tulisitko tyttäreni rippijuhliin?
2Meillä kuunnellaan melkein päivittäin Antti Tuiskua ihan jokaisen perheenjäsenen toiveesta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Mä en voinut ennen sietää Antti Tuiskua.
Muistan, kun lukiolaisena katsoin Idolsia ystäväni kanssa joka viikko hänen sohvallaan ja ystäväni oli ihan rakastunut Anttiin. Valehtelematta hän oli ihan varpaitaan myöten ihastunut. Joka viikko hän äänesti Anttia sillä pari euroa maksavalla tekstiviestillä ja voi sitä surun ja murheen päivää, kun Antti ei voittanutkaan.
Idolsin jälkeen Antti esiintyi Kuopiossa yhdellä nuorisotalolla. Liput olisi maksaneet ehkä kaksi euroa. En mennyt, koska en ymmärtänyt ystäväni Antti-hypetystä. Antti ei vedonnut muhun millään lailla.
Kunnes erosin poikaystävästäni ja kuuntelin Antin En halua tietää repeatilla. Yksin. Raskaana.
Silloin varmaan rakastutin myös vatsassani olevan vauvan Anttiin. Koska olin 18 ja saanut juuri ajokortin, ei ollut mitään hienompaa kuin ajella yöt ympäri kaupunkia ja huudattaa musiikkia niin kovaa kuin auton kaiuttimet antoivat vaan periksi. Koska olin raskaana, olin minä aina kuskina äidin BMWllä ja näin ollen päätin musiikin. Aika usein musiikiksi valikoitui En halua tietää.
Vauva-aikana meillä soi Antin Tyhjä huone. Olimme kahdestaan ja lauloin vauvalle Antin mukana. Vauva kirkui koliikkiaan usein lauluni yli, mutta minä jatkoin. Autossa vauva huusi kaikki matkat, paitsi jos kaiuttimista kuului Antti Tuisku ja musiikki oli tarpeeksi kovalla.
Siitä eteenpäin Antti Tuisku on soinut joka ikisessä meidän elämän vaiheessa. Melissan ensimmäisenä jouluna meillä kuunneltiin Antin ensimmäistä joululevyä. Joka ikinen marraskuu meillä popitetaan Antin versiota Marraskuu-biisistä. Niin on tehty jo viimeiset 12 vuotta. Juuret julkaistiin Melissan ollessa 4-vuotias. Sen levyn jälkeen kävimme katsomassa Anttia ekan kerran livenä laivalla. Ja taidettiin muuten käydä sen jälkeen joka ikisellä risteilykeikkakiertueella kerran.
 |
| Ekoilla laivakeikoilla Antti esiintyi pienellä lavalla. |
 |
| Onnellinen 4-vuotias Melissa ja ystävämme Heidi odottamassa Antin keikan alkua. |
 |
| Heidi hakemassa Antilta nimmaria 2009. |
Kaunis kaaos-albumi sai minut uskomaan siihen, että vielä joskus joku rakastaa minuakin. Antti Tuisku sai minut näkemään, että kyllä se aurinko risukasaankin paistaa. Rakkaus on-biisiä popitettiin autossa, kotona ja mummilassa yötä myöten 8-vuotiaan Melissan kanssa.
Kun Peto on irti julkaistiin, se oli meistä niiiin outo ekalla kerralla, mutta siltikin niin nerokas. Jo toisella kuuntelukerralla se alkoikin kuulostaa hyvältä ja siitä tuli varmaan kaikkien aikojen kuunnelluin biisi meidän perheessä. Tuossa vaiheessa meidän perhe oli kasvanut kahdella henkilöllä ja rakastutimme myös mieheni ja pikkusiskon Antti Tuiskuun.
 |
| Myöhemmillä laivakeikoilla Antille rakennettiin lava promenaden päälle. |
 |
| 2013 oltiin laivakeikalla Melissan kummitädin kanssa ja Melissa osti muistoksi Antti Tuisku-pipon. |
 |
| Melissa hakemassa nimmaria 2016 sillä samaisella lavalla, jolla Antti oli monta vuotta aiemmin esiintynyt. |
Vieläkin nerokkaampi oli Antin Anatude-albumi. Sitä on luukutettu jo monta vuotta ja jopa meidän 3-vuotias osaa laulaa joissain lauluissa mukana. Nyt kuuntelemme Valittua kansaa kiljahtelemalla riemusta ja haukkomalla henkeä.
Olemme Melissan kanssa käyneet katsomassa Anttia ehkä kymmenisen kertaa. Kerran olen käynyt katsomassa Anttia ilman Melissaa ja muistan elävästi sen klubikeikan, jolla oli varmasti alle 50 ihmistä. Olemme myös käyneet risteilyillä, joilla Antti on esiintynyt ja viimeisimmällä meillä oli Promenade-hytti, josta näki suoraan lavalle. Olisittepa nähneet lapsen riemun siinä vaiheessa! Kerran olemme myös nähneet Antin Matkuksessa eli meidän paikallisella ostarilla esiintymässä. Näiltä lavoilta on ollut suunnattoman pitkä matka stadikalle, mutta niin se Antti vaan teki sen.
Kiitos Antti sinulle, että olet ollut tukenamme kaikessa. Me olimme Melissan kanssa kahdestaan ensimmäiset yhdeksän ja puoli vuotta ja ne vuodet olisivat olleet todella paljon synkempiä ilman sinun musiikkiasi.
Olet tuonut päiviimme valtavasti iloa ja valoa. Olet ollut mukana, kun olemme tunteneet suunnatonta surua ja kun elämässä kaikki on mennyt pieleen. Olet myös ollut mukana elämän suurimmissa iloissa ja onnen hetkissä. Teinillä on ollut muutama hankala vuosi, mutta aina kun Antti Tuisku soi teinin huoneessa, tiedän meidän selviävän tästäkin.
Olemme seuranneet uraasi alusta asti ylpeinä siitä mitä kaikkea olet saavuttanut. Samalla olemme itsekin kasvaneet ja minun vatsassani En halua tietää-biisiä kuunnellut pieni vauva on kasvanut rippikouluikäiseksi nuoreksi.
Meidän kesä huipentuu tänä vuonna Bailantaihin, mutta
tulisitko Antti ennen sitä Melissan rippijuhliin?
Marimekko on meidän ikisuosikki
Kun kuulee nimen Marimekko, tulee monelle varmasti mieleen ikoniset tasaraitapaidat ja mustat olkalaukut.
Meille Marimekko on kuitenkin vaatteiden ja asusteiden osalta niin paljon muutakin kuin edellä mainitut. Marimekkorakkauteni on varmaan alkanut kunnolla Melissan vauva-aikana, kun äitini osti hänelle vauvojen sukat Unikko-kuosilla kirpputorilta. Sukat oli pehmeät ja kestivät pesusta toiseen yhtä ihanina. Käytimme sukkia valehtelematta vuoden päivät ja käytöstä ne siirtyivät Melissan nukelle.
Nukkevauva joutui kuitenkin luopumaan sukistaan Vivian synnyttyä. Olisin ostanut Vivialle Marimekolta uudet sukat, mutta jostain syystä pienien kokojen valmistaminen oli lopetettu kokonaan. Sukat lähti vielä Viviankin käytöstä uudelle käyttäjälle. Laatu oli ihan huiman hyvä! Olen ostanutkin myös Melissalle ja itselleni aikuisten koon sukkia, koska olen nyt vakuuttunut niiden laadusta.
Sukista se rakkaus lähti ja siirtyi kodin joka nurkkaan. Ensimmäisessä kodissani oli keittiössä vihreät Unikko-verhot ja samalla kuosilla oli myös patalaput, patakintaat, säilytyspurkit ja pöytätabletit. Melissalla taisi olla myös ruokalappu tuota kuosia. Makuuhuoneessani minulla oli ne ihanat vaaleanpunaiset Tantsu-verhot, jotka roikkuu myös Carrie Bradshaw’n ikkunoissa.
Oli minulla kyllä lukiossa se musta olkalaukkukin! Se oli ihan huippu ja kesti käytössä. Laukku sai uuden kodin muutama vuosi sitten, koska sillä ei enää ollut käyttöä. Vaikka ehkä vähän harmittaa, että laitoin sen pois, koska tuo olkalaukkuhan olisi ollut mitä mainioin hoitolaukku!
Pääsääntöisesti meidän Marimekot ostetaan kirpputorilta, mutta joitain juttuja on hankittu myös liikkeestä uutena. Läheskään kaikista vaatteista ei ole edes kuvaa otettu, koska jossain vaiheessa Vivian vauva-aikana vaatekaapista ei paljon muuta löytynytkään kuin Marimekkoa.
Rakastan vaatteiden kuvioita ja etenkin niitä värejä, joita on käytetty kuoseissa. Värit ovat kirkkaita ja pysyvät sellaisina pesusta toiseen. Meillä on tainnut olla vain pari vaatetta, jotka on menneet niin sanotusti pilalle käytössä. Joku kirpputorilta ostettu body oli jo meille tullessaan aika ohueksi kulutettu ja kului meillä kirjaimellisesti puhki. Bealla oli myös joskus liikkeestä ostetut housut, jotka hän konttasi ulkona rikki. Niihin olisi voinut tehdä polvipaikat, mutta olin liian laiska sellaiseen ja heitin housut lopulta tekstiilikierrätykseen.
Yksi asia minua kuitenkin Marimekossa ihmetyttää vuodesta toiseen. Vaikka vaatteet ovat aika hinnoissa liikkeessä, kirpputorilla niitä myydään ihan pilkkahinnalla. Itsekään vaatteista ei saa myydessä oikeastaan paljon mitään takaisin vaikka ne olisi uutena ostettu liikkeestä ja olisivat edelleen uudenveroisessa kunnosa.
Marimekko ei siis ainakaan lasten vaatteiden osalta ole ollut pitkään aikaan muodissa ja tämä näkyy jälleenmyyntiarvossa suoraan. Tämä on meille tietysti positiivinen asia, koska se mahdollistaa niiden hankkimisen meidän vaatekaappiin. Jos hinnat olisivat korkeammat, ei ne ehkä niin usein tarttuisi kirpputorilta mukaan vaikka kuoseja kuinka rakastaisin.
 |
| Tässä kuvassa näkyy vilaus Melissalle alunperin ostetuista Unikko-sukista, jotka ovat kuvassa Vivian jalassa. |
Monet kuoseista sopivat hyvin kelle tahansa sukupuolesta huolimatta. Itse en ajattele kuosien olevan suunniteltu vain tytöille tai pojille. Vivialla oli esimerkiksi jossain vaiheessa BOO BOO-kuosinen body, jonka kuviona on erilaisia autoja. Joku saattaisi autokuosisen bodyn olevan automaattisesti tarkoitettu pojalle, mutta meillä se oli yksi lempivaatteista ja minua harmitti ihan kamalasti, kun se jäi pieneksi.
On myös ihanaa, kun löytää kirpputorilta Marimekon vaatteita, koska silloin löytää vanhojen mallistoiden kuoseja. Uusien vaatteiden valikoima on kerrallaan aika pieni, joten kuosivalikoimakaan ei ole liikkeissä kovinkaan laaja. Kuopion liikkeet ovat kaikenlisäksi pienet, joten lasten vaatteiden anti on hyvin rajallinen. Minä ainakin olen shoppailijana sellainen, että haluan päästä hiplaamaan vaatteita, joten tilaan nettikaupoista harvoin mitään.
Koska Marimekko-rakkauteni on kestänyt jo vuosikymmeniä, olen laittanut monta Vivialle pieneksi jäänyttä vaatetta jemmaan, jos vielä saamme (toivottavasti) lisää lapsia jossain vaiheessa. Kaikki rakastetuimmat kuosit ja vaatteet odottavat varastossa uutta käyttäjää ja jos ne eivät pääse meillä enää käyttöön, lahjoitan ne jollekin niitä tarvitsevalle.
Melissalla oli jossain vaiheessa kaappia täynnä erivärisiä tasaraitapaitoja, mutta nyt ne ovat väistyneet muiden merkkien tieltä. Luulen Melissan kuitenkin löytävän tämän Marimekko-rakkauden vielä joskus uudelleen.
Meillä oli muuten Melissan kanssa samanlaiset mekot Marimekolta, kun Melissa oli pieni taapero. Minulla oli liikkeestä ostettu vaaleanpunainen kotelomekko ja ompelin Melissalle saman kuosin vaaleansinisestä kankaasta oman mekon. Meillä oli mekot päällä mummoni ja hänen kaksoissiskonsa 80-vuotissyntymäpäivillä, mutta harmikseni meistä ei ole juhlista yhtään kunnollista yhteiskuvaa.
 |
| Tässä on ne samistelumekot, mutta kotona otettu selfie digikameralla eikä mekot näy oikeastaan ollenkaan. |
Rakkauteni Marimekkoon ei varmasti koskaan sammu ja olenkin nyt rakastunut myös Marimekon astioihin. Meiltä löytyy jo muutama tarjoilukulho ja haaveilen konaisesta astiastosta, mutta rajallinen säilytystila ja pienet lapset ovat vielä pitäneet ostohaluni kurissa.
Laukkuja sen sijaan olen nyt ostanut useamman. Ostin itselleni koululaukuksi ison Marimekon peruskassin ja se on osoittautunut käytössä ihan huipuksi! Ostin myös itselleni Fidelma olkalaukun, johon mahtuu näppärästi kamera, puhelin ja lompakko. Parasta siinä on kaksi isoa taskua, joissa toisen saa kiinni vetoketjulla. Olin jo pitkään etsinyt tuon kokoluokan käsilaukkua, jossa on tarpeeksi tilaa ja olin niin onnellinen löytäessäni sen Stockmannin alennusmyynnistä joulun jälkeen. Hintaakin oli alle puolet normaalista.
On muuten huomattavasti hankalampaa löytää isompia kokoja lapsille tai aikuisten vaatteita kirppiksiltä. En tiedä onko niillä kovempi arvostus tai kulutus vai kierrätetäänkö isompia vaatteita enemmän lapselta toiselle. Vauvana vaatteet jäävät usein niin nopeasti pieneksi, etteivät ne edes ehdi mennä miksikään.
Voihan se tietysti myös olla, että olen kirppiksillä liikkeellä aivan väärään aikaan ja kaikki parhaat löydöt on aina napattu nenäni edestä. Nyt olen niin huonosti niitä ehtinyt kiertämäänkin, ettei löytöjä ole voinut tehdä.
Rakas Marimekko, älkää koskaan lopettako esimerkiksi tasaraitapaidan valmistusta, koska kuosi näyttää hyvältä joka koossa ja värissä. Se on ja pysyy meidän lempparivaatteena vuodesta toiseen.
Käytetäänkö teillä Marimekkoa?
LUE MYÖS: