Meillä kävi viime yönä kutsumaton vieras
2Eilen oli ihan normaali ilta. Lapset menivät nukkumaan nätisti ja mekin nukahdimme joskus puolen yön aikaan. Heräsimme Janin kanssa kuitenkin molemmat, kun keskellä yötä alkoi yhtäkkiä joku rämpyttää meidän ovikelloa.
Kello näytti 4.35, joten menimme kurkkaamaan ovisilmästä kuka siellä mahtaa olla. Emme kumpikaan tunnistaneet ovisilmästä näkyvää ihmistä, joten palasin takaisin sänkyyn ja odotin Janin seuraavan perässä. Ovikello alkoi kuitenkin uudelleen soida.
Jani avasi oven ja oven takana seisoi kylmissään nainen, joka pyysi apua. Jani lupasi soittaa tälle ambulanssin ja pyysi tämän odottamaan sitä eteiseemme pois kylmästä.
Nainen itki ja tärisi, joten Jani haki tälle peiton. Hätäkeskuksesta ohjattiin myös antamaan kuumaa vettä, joka hieman lämmittäisi ensi alkuun.
Koska emme asu ihan lähellä sairaalaa, kesti ambulanssilla noin vartti tulla meille. Odotellessa Jani jutteli naiselle niitä näitä ja kyseli mitä tämä oli ulkona tehnyt ja missä tämä asuu. Nainen kertoi, ettei tiedä miksi lähti taju kankaalle vaan yhtäkkiä huomasi heräävänsä pusikosta ja ettei hänellä ollut paikkaa mihin mennä, koska hän oli koditon.
Ambulanssin tultua ensihoitajat tulivat eteiseen sisälle ja alkoivat kysellä samoja asioita kuin Janikin. Nainen kertoi heille olonsa olevan sekava eikä tiedä kuinka oli puskaan joutunut. Ensihoitajat myös kysyivät käyttikö hän huumeita, johon vastaus oli kyllä. Hän oli niitä aiemmin illallakin nauttinut.
Tähän toinen ensihoitajista vastasi sarkastiseen tyyliin, että kannattaisikohan se huumeiden käyttö lopettaa niin ei tarvitsisi nukkua puskissa. Luulen, ettei ollut ihan ensimmäinen huumepotilas, joka näiden ensihoitajien vuorolle sattui.
Naisella oli ruumiinlämpö vain 34,1 astetta eli oli hän aika pitkään siellä kylmässä ollut. Ensihoitajat alkoivat kysellä naiselta perustietoja, jolloin Jani pyysi heitä siirtymään ambulanssiin. Nainen oli kuitenkin tuntematon meille, kello oli viisi aamulla ja meillä oli lapset nukkumassa. He siirtyivät ambulanssiin ja me pääsimme takaisin nukkumaan.
Jani toimi ihailtavan tyynesti koko tilanteen ajan ja piti naisen koko ajan hereillä keskustelemalla tämän kanssa. Hän myös pysyi rauhallisena ja piti huolen, että nainen sai tarvitsemansa avun. En voinut kuin ihailla hänen toimintaansa ja olla ylpeä siitä, että juuri hän on minun mieheni.
Tämä sai kuitenkin miettimään, että on oikeasti monia, jotka joutuvat syystä tai toisesta nukkumaan tuolla ulkona ja ilmat kylmenevät koko ajan. Mieleeni tuli heti joka vuosi järjestettävä asunnottomien yö, jonka teemana näyttää tänä vuonna olevan ”Varjojen naiset” eli asunnottomat naiset. Verkkosivuston mukaan Suomessa on viime vuonna ollut 1200 asunnotonta naista, mutta todellisuudessa määrä saattaa olla huomattavasti suurempi.
Postauksen kuvat on otettu viime talvena. Lisäsin ne tähän muistutuksena, että kohta on oikeasti kylmä.
Aamulla tuli sopivasti vastaan myös Kuopion Hope-yhdistyksen keräyspäivän ilmoitus. Tämän viikon torstaina kerätään esimerkiksi ulkovaatteita, hygieniatarvikkeita ja nuorten vaatteita. Katso koko lista heidän Facebook-sivuiltaan! Vaikka koti löytyisikin, saattaa perheiden arjessa olla isoja haasteita ja kylmät kelit yllättävät useamman perheen. Autetaan siis yhdessä niin paljon kuin voidaan. Meiltä on lähdössä iso kassillinen lasten pieniä ulkovaatteita, nuorten vaatteita ja hygieniatarvikkeita niitä tarvitseville.
Muistetaanhan siis se lähimmäisenrakkaus
myös tuntemattomien kohdalla ja autetaan toisiamme!
Meidän kesä 2019
Kesä meni jo hetki sitten ja Kuopiossa oli aamulla ikkunat jäässä. Tämä olikin siis hyvä hetki palata vielä hetkeksi kesämuistojen pariin.
Teimme Janin kanssa keväällä päätöksen, että jään kesäksi lasten kanssa kotiin Janin työskennellessä. Hain kyllä useampaan paikkaan kesätöihin, mutta koska työpaikkaa ei tuntunut irtoavan mistään, päätin olla stressaamatta asiasta ja nauttia kesästä lasten kanssa täysin siemauksin. Tämä oli luultavasti viimeinen kesäloma, jonka sain viettää kaikkien kolmen lapsen kanssa kotona, koska ensi kesänä Melissa menee rippikouluun ja pienemmätkin lapset kasvavat koko ajan suuremmiksi.
Olenkin onnellinen, että saimme viettää aikaa keskenämme ihan rauhassa ja ilman sen suurempia suunnitelmia. Melissa reissasi kesän aikana varmaan kuukauden, kun kävin ukin kanssa Lapissa, kummitädin luona Valkeakoskella ja enon luona Tampereella sekä isotätini luona maalla. Häntä vietiin Särkänniemeen ja tramppapuistoon sekä moneen muuhun paikkaan kesälomalla. Ihan huippua, kun kummit ja mummit haluavat osallistua vielä teininkin elämään niin paljon.
Me muut vietettiin suurin osa ajastamme kotona, mutta olimme muutamia viikonloppuja lasten kanssa myös mökillä. Kotoa kävimme puistossa ja rannalla, jäätelökioskilla ja lelukaupassa. Ihastuimme myös Matkuksen uuteen leikkipaikkaan.
Lapsilla oli hauskaa, kun aamuisin aina mietimme mitä voisimme sinä päivänä tehdä. Aika monta kertaa kävimme kirjastossa heidän pyynnöstään ja pienimmäinen olisi voinut vaikka asua rannalla, varsinkin jos pakkasimme piknik-eväät mukaan. Kävimme esikoisen kanssa myös Backstreet Boysin keikalla kesäkuussa ja Ed Sheeranin jättikonsertissa elokuussa.
Olin ennen kesälomaa miettinyt valmiiksi meille Kuopion tapahtumia ja ilmaisia juttuja, joita voisimme yhdessä tehdä ja hieman kesän loputtua harmitti, kun useampi niistä jäi tekemättä, koska minä olin vaan niin poikki, etten jaksanut lasten kanssa sinne lähteä. Osansa teki pienimmän uhma, osaksi olin vaan uupunut, joka selvisikin kilpirauhaslääkityksen liian pienellä annoksella.
Sitten muistin kuinka onnellisia lapset olivat jo pelkästään siitä, että olimme yhdessä ja oikeasti vietin heidän kanssaan aikaa. Keskimmäinen iloitsi myös itsenäisyydestä, kun sai olla paljon kotipihalla kavereiden kanssa ilman, että joku olisi koko ajan ollut vahtimassa.
En tiedä teistä, mutta itse ainakin olin onnellinen, ettei tänä kesänä tullut samanlaisia helteitä kuin viime vuonna. Itselleni viime vuoden helteet olivat täyttä tuskaa. Jo viikon kuumuus saa minut hulluuden partaalle, joten kuuden viikon helteet olivat yhtä helvettiä emmekä kovinkaan monesti silloin viettäneet aikaa ulkona.
Tänäkin kesänä olimme paljon sisätiloissa, mutta kävimme ulkona myös pelaamassa palloa, kiikkumassa, rakentamassa hiekkakakkuja ja laskemassa liukumäkeä. Puistomatkoilla myös pysähdyimme keräämään ja haistelemaan kukkia, jos siltä tuntui.
Vivia nautti mökillä ollessa suunnattomasti omassa leikkimökissä leikkimisestä. Hänen mielestään oli ihanaa, kun leikkimökkiin pääsi ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Mökillä oli myös mahtavaa, kun rantaan pääsi uimaan juuri silloin, kun siltä tuntui.
Sattui meille muutama hassukin juttu mökillä uimareissuilla. Kerran Vivialta karkasi rantapallo, jota emme sitten enää löytäneet, koska tuuli sen jonnekin kuljetti. Toivottavasti se pääsi jonkun muun uimahetkien iloksi. Toisella kerralla Vivia täytti laiturilla olleen kumisaappaani vedellä ja ukki seurasi tuota leikkiä naurua pidätellen. Eihän siinä voinut itsekään kuin nauraa, kun lapsella oli niin hauskaa. Olin siis vieressä ja näin sivusilmällä Vivian leikkivän sankolla ja kaatavan vettä johonkin, mutta Beaa seuratessani minulla meni ohi mihin se vesi oli oikeasti menossa.
Jäätelöä söimme tänä kesänä huomattavasti vähemmän kuin viime kesänä. Suurimmaksi osaksi se johtui siitä, etteivät ilmat olleet niin lämpimät. Kävimme kuitenkin lasten kanssa jäätelökioskillakin ostamassa jätskit, josta lapset olivat innoissaan.
Meillä oli kyllä ihan huippuhauska kesä ja ihanaa, kun Viviakin on jo sen verran iso, että muistaa kesästä jotain. Hän muistaa joka kerta rannan ohi ajaessamme, että hän kävi mummin kanssa uimassa kaksi kertaa saman päivän aikana. Bea tottakai muistaa juttuja huomattavasti paremmin, mutta kyllä Viviallakin alkaa olla jo jonkinlaisia muistikuvia.
On muuten ihan valtava rikkaus, että Suomessa on hyvin hoidettuja uimarantoja, joissa saa vapaasti käydä uimassa. Meillä ei rannalle ole kuin noin kymmenen minuutin kävelymatka ja uimarannan läheisyydessä on myös iso parkkipaikka, jos tulee pidemmän matkan päästä.
Vivia ei ihan vielä tänä kesänä ollut kovinkaan innokas vedessä läträäjä vaan hän keskittyi enemmänkin hiekkaleikkeihin. Täytyy varmaan ottaa uimahallireissut tavaksi niin veteen tottuu ihan eri tavalla.
Bea taas olisi voinut asua koko kesän järvessä, sen verran kova halu oli muuttua merenneidoksi. Hän oppi tekemään vedessä kuperkeikkoja ja sukeltamaan, mutta uimataito on vielä hyvin alkeellista ja halu ylittää usein taidot. Häntä joutui siis vielä silmä kovana vahtimaan, ettei hän mene liian syvälle, koska neuvo kainaloihin ylettävästä vedestä unohtui aika usein hauskuuden lomassa. Jospa nuo talven uimareissut harjaannuttaisivat häntäkin.
Iloitsimme kesällä myös suunnattomasti kodin lähelle auenneesta uudesta leikkipuistosta. Leikkipuistoon on helppo mennä ja ainakin vielä se on todella siisti. Siellä on leikkipaikkoja niin isoille kuin pienillekin. Myös erilaisia pallokenttiä löytyy samalta alueelta. Huippua!
Kävimmekin puistoilemassa useaan otteeseen ja välillä menimme puistoon vielä hetkeksi ennen iltapalaa. Kesällä on ihanaa, kun ei tarvitse pakkautua kauheaan kasaan vaatteita lähteäkseen ulos. Lasten kanssa se helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti lähtemistä.
Muutaman kerran jouduimme kesäsadetta juoksemaan karkuun takaisin kotiin rannalta ja puistosta tullessamme. Pari kertaa osasimme myös juuri sopivasti ennakoida kotiin lähdön, että ehdimme juuri kotiin ennen ukkosta. Sitten ihmettelimme salamoita yhdessä lasten kanssa ikkunasta.
Kaksi pienintä tyttöä kävi tuttuun tapaansa mummin luona viikon verran tänäkin kesänä. Ihan parasta, kun mummi haluaa ottaa heidät luokseen ja jaksaa touhuta heidän kanssaan. Me saimme viettää laatuaikaa teinin kanssa kotona. Ja nukkua niin paljon kuin sielu sieti.
Emme teinin kanssa tehneet mitään sen erikoisempaa. Katsoimme paljon televisiota, leivoimme ja vaan olimme. Ei kai sitä sen ihmeellisempää laatuaikaa tarvitsekaan viettää.
Me jätimme Janin kanssa tänäkin kesänä kaikki festarit väliin, mutta kävimme asuntomessuilla ja satuimme sinne juuri viime kesän kuumimpana päivänä. Pelkäsimme vähän ennakkoon, että mitähän siitäkin tulee, mutta onneksi helle oli ajanut osan ihmisistä pois ja talot olivat hyvin ilmastoituja.
Meillä oli siis kiva kesä vaikka emme mitään sen suurempaa tehneetkään. Haaveilin keväällä esimerkiksi retkestä Muumimaailmaan, mutta pienin pelkää niin kauheasti kaikkia isoja maskotteja, että hän olisi saanut siitä retkestä vain painajaisia. Ehkä pääsemme sinne ensi kesänä.
Kuinka hyvin sitten teimme kesän bucket listillä olleita asioita?
Kävimme teinin kanssa molemmissa konserteissa. Niistä löytyykin blogista omat tekstit. Backstreet Boysien konsertissa olimme heti kesän alussa ja Ed Sheeranin keikalla heinäkuun lopulla.
Tätä emme toteuttaneet koko perheen voimin, mutta pienimmän kanssa kävin rannalla eväiden kanssa. Sekin siis taidetaan laskea tämän toteuttamiseksi.
Talviturkin heittäminen
En heittänyt talviturkkia tänäkään kesänä. Ehkä ensi kesänä…
Kauhean monessa kirjastossa emme vierailleet, mutta muutamassa lapsille uudessa kävimme eli tämänkin saan ruksia listalta pois. Vielä on useampi käymättä.
Kävimme kesällä parissakin lapsille uudessa leikkipuistossa. Kuopiossa on hauska, kun joka puisto on vähän erilainen, joten ne jaksoivat kiinnostaa lapsia aina uudelleen.
Ompelemaan opetteleminen
No, tämä vähän jäi. Ompelin kyllä vähän, mutta edelleen on opettelematta se kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen. Yleensä vaan ompelen silmämääräisesti.
Parvekkeen sisustaminen
Keväällä puhkuin intoa parvekkeen sisustamisen suhteen. Kunnes tuli kesä ja muistin, että parvekkeelle paistaa kuumasti aurinko, siellä ei ole lasituksia emmekä vietä parvekkeella koskaan edellä mainittujen asioiden takia aikaa. Päätin siis antaa parvekkeen vain olla.
Meillä on siellä lavasohva, jossa on pehmusteet ja muutamia kertoja lasten kanssa siellä olimme kesällä viileämmillä ilmoilla. Ehkä ensi kesänä keksin parvekkeelle jonkinlaisen aurinkosuojan, jonka ansiosta saamme parvekkeen oikeasti käyttöön.
Lastenhuoneiden remontti
Tämäkin jäi odottamaan parempia päiviä. Teini haaveili uusista tapeteista, mutta tuli kuitenkin toisiin aatoksiin kesän edetessä ja päätti pitäytyä vanhoissa. Sen sijaan sisustimme hänen huonettaan uusiksi ostamalla uuden hyllyn ja peilin sekä laittamalla tauluja seinille.
Pienempien tyttöjen huone kaipaisi kovasti uusia tapetteja ja uusi sänkykin oli jo kiikarissa, kunnes Ikea lopetti kiikaroimamme sängyn valmistuksen. Tapetteja en vielä viitsi vaihtaa, koska Vivia on vielä aika pieni eikä tapetit välttämättä sitten kestä käytössä.
Muutamia uusia juttuja kokeilin keittiössä, joten tämänkin voin ruksia pois listalta. Nyt minulla on jo mielessä monta joulureseptiä, joita alan kohta kokkailemaan. Eikös syyskuun loppu ole jo hyvä aika aloittaa joulujutut?