”Milloin teillä on häät?”
2Olemme Janin kanssa olleet yhdessä neljä ja puoli vuotta, josta kihloissa kolme. Jo ennen kihlautumista meiltä kyseltiin hääpäivästä ja kihlojen jälkeen kyselyt ovat vain lisääntyneet.
Muistan nuorempana miettineeni kuinka en halua koskaan mennä kihloihin nopeasti enkä olla kihloissa pitkään ennen häitä. Ei se elämä ihan suunnitelmien mukaan mennyt. En ajatellut kosinnan tulevan yhtään liian aikaisin, koska tiesin haluavani naimisiin juuri Janin kanssa. Meille molemmille kihlaus merkitsi loppuelämän pituista sitoutumista toiseen. Me olemme tässä yhdessä niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina. Kumpikin on sitoutunut yhteen ihmiseen ja luotamme toisiimme, että toinen riittää.
Kihlauksesta on nyt jo tullut pidempi kuin olin suunnitellut, mutta ei se enää minua haittaa. Haluan häistä meidän rakkauden juhlan. Isot bileet, joissa juhlitaan meidän lupausta rakastaa toisiamme. Olemme päättäneet hääteemaksi Pienen merenneidon, koska se on minun lempielokuvani. Luulen kuitenkin, että teemaa maustaa vähän myös Star Wars, koska olemmehan ottaneet kihlakuvatkin sen mukaisesti.
Kyselyitä ei tietysti varmastikaan vähennä se, että kerään varastoon hääkoristeita, lautasia, aterimia ja kaikkea muuta häissä tarvittavaa. Varastomme onkin jo aika kiitettävästi täyttynyt häätavaroista. Etsinnässä on edelleen simpukan muotoisia lautasia eri kokoisina. Jos siis sinulla tai jollain tuttavallasi pyörii nurkissa ylimääräisenä simpukkalautasia, otathan yhteyttä!
Hääpäivää meillä ei siis ole vielä tiedossa. Menemme naimisiin joskus tulevaisuudessa, kun meillä on varaa järjestää sellaiset häät kuin haluamme ja meillä on varaa lähteä häämatkalle. Toivon tietysti tämän tapahtuvan muutaman vuoden sisällä, mutta luulen realistisempi aikataulu olevan viisi vuotta.
Olen kuitenkin päättänyt, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Haluan teemaan sopivat koristeet ja kattauksen ja on huomattavasti helpompi kerätä niitä pitkällä aikavälillä kuin ostaa hädissään juuri ennen häitä. Luultavasti en edes löytäisi tarpeeksi suurta määräälautasia juuri ennen häitä, koska ne ovat jotain 80-luvun astiasarjaa. Tällä tavoin vähennän häistä aiheutuvaa stressiä sekä luultavasti säästän pitkän pennin.
Olen myös käynyt useammilla häämessuilla hakemassa inspiraatiota tuleviin häihin. Nyt tiedän tarkkaan mitä varmasti en halua häihimme. Viimeksi kävimme häämessuilla ystäväni Katjan kanssa viime sunnuntaina, kun Kuopiossa järjestettiin ilmaiset Onnenaika-messut.
Suunnitteleeko kukaan muu häitä vaikka hääpäivä ei ole vielä tiedossa?
2-vuotiaamme opettelee tunteiden hallintaa rakkaimman pehmolelunsa avulla
Meidän taapero on kohta 2 vuotta ja viisi kuukautta vanha. Hänelle on kehittynyt todella kova oma tahto, jota hän ei osaa vielä ihan säädellä. Välillä se on hänelle itselleenkin selvästi vaikeaa.
Vivia on useimmiten rauhallinen lapsi, joka leikkii pitkään omia leikkejään. Välillä hän riehaantuu juoksemaan tai hyppimään. Yleensä hän tottelee nopeasti, jos häntä pyydetään lopettamaan. Välillä hän kuitenkin suuttuu tästä ja jatkaa. Jos häntä komentaa uudelleen, hän alkaa polkea jalkaansa tuiman näköisenä. Tuttua varmaan taaperoiden vanhemmille. Usein harmituksen yllättäessä Vivia hakeutuu yksin omaan sänkyyn hetkeksi pehmolelunsa kanssa rauhoittumaan ja tulee kohta takaisin nauraen.
Jos Vivia kaatuu tai muuten tulee itku, hän etsii heti käsiinsä rakkaan pehmopupunsa, jonka hän sai isosiskoltaan jo synnytyssairaalaan. Pupua itketään myös vaikka tultaisiin hakemaan lohtua syliin. Pupu on turvaa tuova kotoisa esine, joka toimii lohduttajana myös päiväkodissa.
Nyt Vivia on alkanut opetella mitä tarkoittaa sanat pelottaa ja itkee. Hän kertoo usein pupun pelkäävän tai pupua itkettävän, jos hän itse selvästi tuntee näitä asioita. Hän myös saattaa kertoa syyn miksi pupua pelottaa tai itkettää.
Usein pupulla on myös ikävä isiä, Beaa tai Melissaa. Pupu tekee kaiken Vivian kanssa. Se laskee ennen Viviaa, tulee mukaan keittiöön ja katselee, kun Vivia syö. Joskus Vivia yrittää myös syöttää sitä. Nukkumaan mennessä pitää aina tarkistaa, että myös pupulla on peitto ja että pupukin saa pusun.
Minusta on ihanaa, että lapsellamme on turvallinen tapa käsitellä suuria tunteitaan, jotka ehkä hieman pelottavatkin häntä. Ovathan ne suuret tunteet pienelle lapselle aivan uusia ja outoja. Tunteiden käsittelyssä on hyvä muistaa, että sanoittaa lapselle mitä hän saattaa tuntea. Kysynkin häneltä aina mitä hän tuntee. Usein Vivia vastaa pupun tuntevan tunteet, mutta ymmärrän sen olevan hänen tapansa käsitellä tunteitaan.