Meidän kesä 2019
0Kesä meni jo hetki sitten ja Kuopiossa oli aamulla ikkunat jäässä. Tämä olikin siis hyvä hetki palata vielä hetkeksi kesämuistojen pariin.
Teimme Janin kanssa keväällä päätöksen, että jään kesäksi lasten kanssa kotiin Janin työskennellessä. Hain kyllä useampaan paikkaan kesätöihin, mutta koska työpaikkaa ei tuntunut irtoavan mistään, päätin olla stressaamatta asiasta ja nauttia kesästä lasten kanssa täysin siemauksin. Tämä oli luultavasti viimeinen kesäloma, jonka sain viettää kaikkien kolmen lapsen kanssa kotona, koska ensi kesänä Melissa menee rippikouluun ja pienemmätkin lapset kasvavat koko ajan suuremmiksi.
Olenkin onnellinen, että saimme viettää aikaa keskenämme ihan rauhassa ja ilman sen suurempia suunnitelmia. Melissa reissasi kesän aikana varmaan kuukauden, kun kävin ukin kanssa Lapissa, kummitädin luona Valkeakoskella ja enon luona Tampereella sekä isotätini luona maalla. Häntä vietiin Särkänniemeen ja tramppapuistoon sekä moneen muuhun paikkaan kesälomalla. Ihan huippua, kun kummit ja mummit haluavat osallistua vielä teininkin elämään niin paljon.
Me muut vietettiin suurin osa ajastamme kotona, mutta olimme muutamia viikonloppuja lasten kanssa myös mökillä. Kotoa kävimme puistossa ja rannalla, jäätelökioskilla ja lelukaupassa. Ihastuimme myös Matkuksen uuteen leikkipaikkaan.
Lapsilla oli hauskaa, kun aamuisin aina mietimme mitä voisimme sinä päivänä tehdä. Aika monta kertaa kävimme kirjastossa heidän pyynnöstään ja pienimmäinen olisi voinut vaikka asua rannalla, varsinkin jos pakkasimme piknik-eväät mukaan. Kävimme esikoisen kanssa myös Backstreet Boysin keikalla kesäkuussa ja Ed Sheeranin jättikonsertissa elokuussa.
Olin ennen kesälomaa miettinyt valmiiksi meille Kuopion tapahtumia ja ilmaisia juttuja, joita voisimme yhdessä tehdä ja hieman kesän loputtua harmitti, kun useampi niistä jäi tekemättä, koska minä olin vaan niin poikki, etten jaksanut lasten kanssa sinne lähteä. Osansa teki pienimmän uhma, osaksi olin vaan uupunut, joka selvisikin kilpirauhaslääkityksen liian pienellä annoksella.
Sitten muistin kuinka onnellisia lapset olivat jo pelkästään siitä, että olimme yhdessä ja oikeasti vietin heidän kanssaan aikaa. Keskimmäinen iloitsi myös itsenäisyydestä, kun sai olla paljon kotipihalla kavereiden kanssa ilman, että joku olisi koko ajan ollut vahtimassa.
En tiedä teistä, mutta itse ainakin olin onnellinen, ettei tänä kesänä tullut samanlaisia helteitä kuin viime vuonna. Itselleni viime vuoden helteet olivat täyttä tuskaa. Jo viikon kuumuus saa minut hulluuden partaalle, joten kuuden viikon helteet olivat yhtä helvettiä emmekä kovinkaan monesti silloin viettäneet aikaa ulkona.
Tänäkin kesänä olimme paljon sisätiloissa, mutta kävimme ulkona myös pelaamassa palloa, kiikkumassa, rakentamassa hiekkakakkuja ja laskemassa liukumäkeä. Puistomatkoilla myös pysähdyimme keräämään ja haistelemaan kukkia, jos siltä tuntui.
Vivia nautti mökillä ollessa suunnattomasti omassa leikkimökissä leikkimisestä. Hänen mielestään oli ihanaa, kun leikkimökkiin pääsi ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Mökillä oli myös mahtavaa, kun rantaan pääsi uimaan juuri silloin, kun siltä tuntui.
Sattui meille muutama hassukin juttu mökillä uimareissuilla. Kerran Vivialta karkasi rantapallo, jota emme sitten enää löytäneet, koska tuuli sen jonnekin kuljetti. Toivottavasti se pääsi jonkun muun uimahetkien iloksi. Toisella kerralla Vivia täytti laiturilla olleen kumisaappaani vedellä ja ukki seurasi tuota leikkiä naurua pidätellen. Eihän siinä voinut itsekään kuin nauraa, kun lapsella oli niin hauskaa. Olin siis vieressä ja näin sivusilmällä Vivian leikkivän sankolla ja kaatavan vettä johonkin, mutta Beaa seuratessani minulla meni ohi mihin se vesi oli oikeasti menossa.
Jäätelöä söimme tänä kesänä huomattavasti vähemmän kuin viime kesänä. Suurimmaksi osaksi se johtui siitä, etteivät ilmat olleet niin lämpimät. Kävimme kuitenkin lasten kanssa jäätelökioskillakin ostamassa jätskit, josta lapset olivat innoissaan.
Meillä oli kyllä ihan huippuhauska kesä ja ihanaa, kun Viviakin on jo sen verran iso, että muistaa kesästä jotain. Hän muistaa joka kerta rannan ohi ajaessamme, että hän kävi mummin kanssa uimassa kaksi kertaa saman päivän aikana. Bea tottakai muistaa juttuja huomattavasti paremmin, mutta kyllä Viviallakin alkaa olla jo jonkinlaisia muistikuvia.
On muuten ihan valtava rikkaus, että Suomessa on hyvin hoidettuja uimarantoja, joissa saa vapaasti käydä uimassa. Meillä ei rannalle ole kuin noin kymmenen minuutin kävelymatka ja uimarannan läheisyydessä on myös iso parkkipaikka, jos tulee pidemmän matkan päästä.
Vivia ei ihan vielä tänä kesänä ollut kovinkaan innokas vedessä läträäjä vaan hän keskittyi enemmänkin hiekkaleikkeihin. Täytyy varmaan ottaa uimahallireissut tavaksi niin veteen tottuu ihan eri tavalla.
Bea taas olisi voinut asua koko kesän järvessä, sen verran kova halu oli muuttua merenneidoksi. Hän oppi tekemään vedessä kuperkeikkoja ja sukeltamaan, mutta uimataito on vielä hyvin alkeellista ja halu ylittää usein taidot. Häntä joutui siis vielä silmä kovana vahtimaan, ettei hän mene liian syvälle, koska neuvo kainaloihin ylettävästä vedestä unohtui aika usein hauskuuden lomassa. Jospa nuo talven uimareissut harjaannuttaisivat häntäkin.
Iloitsimme kesällä myös suunnattomasti kodin lähelle auenneesta uudesta leikkipuistosta. Leikkipuistoon on helppo mennä ja ainakin vielä se on todella siisti. Siellä on leikkipaikkoja niin isoille kuin pienillekin. Myös erilaisia pallokenttiä löytyy samalta alueelta. Huippua!
Kävimmekin puistoilemassa useaan otteeseen ja välillä menimme puistoon vielä hetkeksi ennen iltapalaa. Kesällä on ihanaa, kun ei tarvitse pakkautua kauheaan kasaan vaatteita lähteäkseen ulos. Lasten kanssa se helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti lähtemistä.
Muutaman kerran jouduimme kesäsadetta juoksemaan karkuun takaisin kotiin rannalta ja puistosta tullessamme. Pari kertaa osasimme myös juuri sopivasti ennakoida kotiin lähdön, että ehdimme juuri kotiin ennen ukkosta. Sitten ihmettelimme salamoita yhdessä lasten kanssa ikkunasta.
Kaksi pienintä tyttöä kävi tuttuun tapaansa mummin luona viikon verran tänäkin kesänä. Ihan parasta, kun mummi haluaa ottaa heidät luokseen ja jaksaa touhuta heidän kanssaan. Me saimme viettää laatuaikaa teinin kanssa kotona. Ja nukkua niin paljon kuin sielu sieti.
Emme teinin kanssa tehneet mitään sen erikoisempaa. Katsoimme paljon televisiota, leivoimme ja vaan olimme. Ei kai sitä sen ihmeellisempää laatuaikaa tarvitsekaan viettää.
Me jätimme Janin kanssa tänäkin kesänä kaikki festarit väliin, mutta kävimme asuntomessuilla ja satuimme sinne juuri viime kesän kuumimpana päivänä. Pelkäsimme vähän ennakkoon, että mitähän siitäkin tulee, mutta onneksi helle oli ajanut osan ihmisistä pois ja talot olivat hyvin ilmastoituja.
Meillä oli siis kiva kesä vaikka emme mitään sen suurempaa tehneetkään. Haaveilin keväällä esimerkiksi retkestä Muumimaailmaan, mutta pienin pelkää niin kauheasti kaikkia isoja maskotteja, että hän olisi saanut siitä retkestä vain painajaisia. Ehkä pääsemme sinne ensi kesänä.
Kuinka hyvin sitten teimme kesän bucket listillä olleita asioita?
Kävimme teinin kanssa molemmissa konserteissa. Niistä löytyykin blogista omat tekstit. Backstreet Boysien konsertissa olimme heti kesän alussa ja Ed Sheeranin keikalla heinäkuun lopulla.
Tätä emme toteuttaneet koko perheen voimin, mutta pienimmän kanssa kävin rannalla eväiden kanssa. Sekin siis taidetaan laskea tämän toteuttamiseksi.
Talviturkin heittäminen
En heittänyt talviturkkia tänäkään kesänä. Ehkä ensi kesänä…
Kauhean monessa kirjastossa emme vierailleet, mutta muutamassa lapsille uudessa kävimme eli tämänkin saan ruksia listalta pois. Vielä on useampi käymättä.
Kävimme kesällä parissakin lapsille uudessa leikkipuistossa. Kuopiossa on hauska, kun joka puisto on vähän erilainen, joten ne jaksoivat kiinnostaa lapsia aina uudelleen.
Ompelemaan opetteleminen
No, tämä vähän jäi. Ompelin kyllä vähän, mutta edelleen on opettelematta se kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen. Yleensä vaan ompelen silmämääräisesti.
Parvekkeen sisustaminen
Keväällä puhkuin intoa parvekkeen sisustamisen suhteen. Kunnes tuli kesä ja muistin, että parvekkeelle paistaa kuumasti aurinko, siellä ei ole lasituksia emmekä vietä parvekkeella koskaan edellä mainittujen asioiden takia aikaa. Päätin siis antaa parvekkeen vain olla.
Meillä on siellä lavasohva, jossa on pehmusteet ja muutamia kertoja lasten kanssa siellä olimme kesällä viileämmillä ilmoilla. Ehkä ensi kesänä keksin parvekkeelle jonkinlaisen aurinkosuojan, jonka ansiosta saamme parvekkeen oikeasti käyttöön.
Lastenhuoneiden remontti
Tämäkin jäi odottamaan parempia päiviä. Teini haaveili uusista tapeteista, mutta tuli kuitenkin toisiin aatoksiin kesän edetessä ja päätti pitäytyä vanhoissa. Sen sijaan sisustimme hänen huonettaan uusiksi ostamalla uuden hyllyn ja peilin sekä laittamalla tauluja seinille.
Pienempien tyttöjen huone kaipaisi kovasti uusia tapetteja ja uusi sänkykin oli jo kiikarissa, kunnes Ikea lopetti kiikaroimamme sängyn valmistuksen. Tapetteja en vielä viitsi vaihtaa, koska Vivia on vielä aika pieni eikä tapetit välttämättä sitten kestä käytössä.
Muutamia uusia juttuja kokeilin keittiössä, joten tämänkin voin ruksia pois listalta. Nyt minulla on jo mielessä monta joulureseptiä, joita alan kohta kokkailemaan. Eikös syyskuun loppu ole jo hyvä aika aloittaa joulujutut?
Oliko teillä kiva kesä?
Kirje teinityttärelleni
Rakas teinini!
Kirjoitan sinulle tämän kirjeen, koska haluan sinun ja koko maailman tietävän kuinka paljon sinua rakastan.
Odotin sinua jo silloin, kun olit vasta ajatuksen tasolla. Mietin kuinka veisin sinua vauvana vaunulenkeille, kuinka sinä kasvaisit ja leikkisimme yhdessä, kunnes teininä pääsisin kanssa reissaamaan ympäri Eurooppaa. Odotin sinun saapumistasi innoissani.
Sain tietää heti plussatestin jälkeen, ettei parisuhteen toinen osapuoli ollutkaan ihan samaa mieltä raskaudestani kuin minä vaikka olimme raskautta yhdessä suunnitelleet. Maailmani romahti, mutta sinä olit varmaa alusta asti. Sinut minä pitäisin, koska sinä olit minun oma pieni ihmeeni. Sinun kanssasi elämä olisi ihanaa vaikka olisimme vain kaksin.
Kävin raskauden aikana hyvin syvissä vesissä ja henkisesti minulla oli vaikeaa. En halunnut raskauden aikana tietää sukupuoltasi, koska totta puhuen pelkäsin sinun olevan poika ja kopio ihmisestä, josta yritin päästä irti. Se ei kuitenkaan olisi saanut minua rakastamaan sinua yhtään sen vähempää, koska sinä olisit silti ollut aivan täydellinen.
Sängystä nouseminen, päälle pukeminen ja syöminen tuntuivat pitkään mahdottomilta asioilta. Muistin kuitenkin joka ikinen aamu, että minun täytyi pitää huolta myös sinusta itseni lisäksi, joten pakotin itseni ylös, laitoin väkisin vaatteet päälle ja työnsin ruokaa suuhuni. Sinä olit se tärkeä lahja, joka tästä kaikesta uurastuksesta tulisi.
Ja mikä lahja sinä olitkaan! Olit minun pelastava enkelini, joka piti minut pinnalla, kun olin valmis uppoamaan. Olit täydellinen ja koska kaikella mitä tapahtuu on mielestäni jokin merkitys, minulle annettiin tyttövauva. Oma pieni tyttö, jota sain hoitaa, rakastaa ja suojella.
Ja suojella sinua minä halusin. Halusin pitää sinut turvassa kaikelta mitä tiesin maailman pitävän sisällään. Ihmisiltä, jotka eivät osaisi arvostaa sinua itseäsi tai jotka eivät haluaisi muuta kuin käyttää sinua hyväkseen.
Olimme kaksin jo sairaalassa. Ilmoituksestani huolimatta emme saaneet geeniesi kantajaa vieraaksemme silloin emmekä koskaan sen jälkeen. Juuri tuo oli yksi asia, jolta sinua yritin varjella. Halusin kasvattaa sinusta vahvan ja hyvän itsetunnon omaavan nuoren naisen, joka ei välittäisi siitä, ettei hänellä ollut omaa isää. Halusin sinun tietävän, että sinä pystyisit ihan mihin vaan!
Kotiin päästyämme sinulle tuli koliikki. Ne olivat elämäni väsyneimmät neljä kuukautta. Huusit suoraa kurkkua kaikki yöt niin kovasti, että puhkaisit minulta tärykalvon. Päivisin olit kuitenkin kuin enkeli ja nukuit sikeästi päiväunia. Jaksoin tietäen, ettei koliikkia kestä ikuisesti.
Sinusta kasvoi tomera pieni taapero, joka puhui täydellisiä lauseita jo 2-vuotiaana. Keskustelimme keskenämme pitkiä juttuja ja meillä oli oikeasti hauskaa. Sinulla ei ollut edes kovinkaan suurta uhmaikää, joten olit todella helppo lapsi. Olit sellainen kuin minulle oli tarkoitettu. Oma henkinen jaksamiseni oli vielä aika pohjamudissa, mutta sinä korjasit minua joka ikinen päivä sanomalla ”äiti, minä rakastan sinua” ja puristamalla kättäni kolmesti.
Kasvoit isommaksi ja viisaammaksi. Opit itse lukemaan 5-vuotiaana ja olin sinusta suunnattoman ylpeä. En voinut muuta kuin hymyillä ja ehkä vähän punastella, kun ilmoitit jokaiselle kassatädille, että sinulla ei ollut isää, oli vain ihana äiti.
Olit niin innokas eskarilainen ja koululainen. Halusit joka päivä oppia jotain uutta. Vaikka olit vasta seitsemän, moni kehui sinua henkisesti vanhemmaksi. Jopa yksi ystäväni, joka ei pidä lapsista, rakasti seuraasi. Kanssasi pystyi juttelemaan mistä vain ja sait minut aina hyvälle tuulelle. Tottakai meilläkin oli huonot päivämme, mutta emme ikinä menneet vihaisena nukkumaan.
Sitten löysin rinnalleni kumppanin, jonka kanssa tulit ihanasti toimeen. Olin ehkä vähän naiivi, kun kuvittelin perhe-elämän alkavan sujumaan samantien hyvin, koska teillä kahdella oli niin kivaa keskenänne.
Kun tulit teini-ikään ja aloit kysellä perimästäsi, minut valtasi pakokauhu. Olin siirtänyt kertomista aina vain eteenpäin, koska en halunnut satuttaa sinua ajatuksella, ettei joku halunnut sinua. Minä halusin sinut molempien puolesta ja minä olin koko lapsuutesi yrittänyt parhaani mukaan olla riittävä vanhempi molempien puolesta. Kerroin kuitenkin sinulle kaiken minkä halusit tietää, vaikka tiesin sen särkevän sinun sydämesi.
Ja kuinka se sattuikaan nähdä sinut niin palasina! Ajatus siitä, että minä olin vastuussa siitä, että sinuun sattui, söi minua sisältä. Minä olin päättänyt tuoda sinut maailmaan ilman toista vanhempaa. Minä olin päättänyt, että haluan sinun syntyvän isättömänä.
En voinut suojella sinua siltä tuskalta, jolta olin yrittänyt pitää sinut turvassa syntymästäsi asti. Siltä tuskalta, jonka minä olin jo kärsinyt ja nyt kärsin uudelleen katsoessani sinun kipuiluasi asian kanssa.
Olit kuitenkin taistelija aivan kuten minäkin olin ollut. Kävit pohjalla, mutta nousit sieltä ylös entistä vahvempana. Lupaan ja vannon, että jonakin päivänä kaikki tuo kipu on vain kaukainen muisto huonoista ajoista. Huomaat, ettet oikeasti koskaan tarvinnutkaan sitä ihmistä, jonka kuvittelit tarvitsevasi.
Koska sinulla on koko ajan ollut minut ja nyt sinulla on myös isäpuoli, joka tekee kaikkensa onnesi eteen. Minun käy sääliksi sitä ihmistä, joka on tietoisesti tehnyt valinnan pysyä poissa elämästäsi, koska he tässä menettävät, et sinä. Sinä olet upea ja vahva naisen alku, joka edelleen pystyy ihan mihin vain haluaa ja joka selviää mistä vain. Sinä olet mahtavaa seuraa, osaat kuunnella sydäntäsi ja seurata sitä. Osaat olla juuri se, joka itse olet etkä anna muiden määrittää itseäsi. Sinä olet oma itsesi ja ylpeä siitä.
Eivätkä sanat edes riitä kertomaan kuinka ylpeä minä olen sinusta enkä malta odottaa miten mahtava aikuinen sinusta vielä kasvaa.
Kuten lapsuuden lempikirjassasi sanottiin:
Minä rakastan sinua kuuhun ja takaisin.
Rakkaudella, äitisi