Kansainväliset suurmarkkinat 2019
0Kuopiossa kävi viime viikonloppuna meidän lempimarkkinat eli Kansainväliset suurmarkkinat. Nämä on vuoden odotetuimmat markkinat meidän perheessä, koska sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Tai no, ainakin melkein.
Jani odottaa joka vuosi kaikista eniten saksalaisen kojun jättihodareita. Hodareissa on järkyttävän pitkä bratwursti ja hodareissa on valinnanvaraa täytteistä. Tänä vuonna myös Bea halusi oman hodarin ja vähän odotin, että hodarista olisi jäänyt minullekin vähän syötävää, mutta meidän 7-vuotias vetäisi tuon koko hodarin yksinään! Hodarit maksoivat muistaakseni 8 euroa.
Markkinoilla on hauskinta, että siellä pääsee maistelemaan uusia makuja, joita ei ehkä muuten tulisi maistettua. Maistelimme Vivian kanssa eri juustoja, koska vaikka markkinoilla on todella paljon erilaisia ruokia tarjolla, on todella monessa vehnää eikä ne meidän vilja-allergiselle sovi. Odotimme, että olisimme päässeet ostamaan ranskalaisesta kojusta Vivialle macaronseja, mutta tänä vuonna olikin vain vohveleita tarjolla. Onneksi torilla oli myös jäätelökioski, joten Viviakin sai jotain herkkua muiden syödessä vohveleita.
Oli muuten kiva päästä maistelemaan erilaisia juustoja, koska vaikka meillä on usein jouluna ja muina juhlapyhinä juustolautanen, on siinä usein vain niitä tuttuja juustoja. Pitäisi uskaltaa ostaa rohkeammin uusia juustoja, koska ne saattaisivat yllättää maukkaudellaan.
Yksi koju, jossa käymme joka ikinen vuosi, on italialainen koju. Sieltä olen aina aiemmin ostanut herkullista pizzaa, jonka päällä on parman kinkkua, mutta tällä kertaa otimme Janin kanssa puoliksi pizzapalan, jonka päällä oli pekonia ja sipulia. Melissa valitsi juustopizzan, koska se on ollut aina hänen lempipizzaansa.
Pizzapalat maksoivat noin seitsemisen euroa ja olivat oikein hyvän kokoisia syötäväksi myös samalla, kun kiertää markkinoita. Kojun myyjät kysyivätkin palaa ostaessa, että syökö pizzan pöydässä vai lähteekö sen kanssa kävelemään. Pizzakoju oli muuten yksi ainoita, joihin kävi kortti eli markkinoille mennessä kannattaa ottaa mukaan käteistä. Pankkiautomaateille oli koko ajan parinkymmenen ihmisen jonot.
Brittikojulta olisi saanut ostettua hilloja ja marmeladeja, teeastiastoja, fudgea ja teetä sekä paljon muutakin. Kojussa oli kovaääninen myyjä, joka kailotti koko ajan, että ”MAISTA MAISTA MAISTA world’s best cheese”. Hauska, kun myyjät opettelevat muutaman fraasin aina suomea, että saavat ihmisten huomion.
Kojulta olisi voinut ostaa myös söpöjä teepurkkeja Williamin ja Katen tai Harryn ja Meghanin kuvilla. Meillä on mökillä Dianan ja Charlesin kuvalla oleva purkki, joten nämä kiinnittivät huomioni samantien. Purkit kuitenkin jäivät kojuun.
Itse kävin tänä vuonna markkinoilla kahdesti. Ensin kävimme heti torstaina koko perheellä ja uudelleen menin lauantaina ystäväni Katjan kanssa. Katjan kanssa kiersimme markkinat perusteellisesti maistellen varmaan kaikki maistiaiset läpi.
Kävimme myös espanjalaisessa kojussa syömässä churroja. Ostimme puoliksi 12 churroa, jotka maksoivat kymmenen euroa. Churrot olivat niin isoja, ettemme edes jaksaneet syödä kaikkia. Vein siis loput kotiin syötäväksi.
Nämä pysyy kyllä vuodesta toiseen lempimarkkinoinani. Ihan huikeaa, että tällaisia järjestetään. Torilla tuntuu markkinoiden aikaan aivan kuin olisi ulkomailla.
Käy kurkkaamassa myös aikaisempien vuosien markkinatunnelmia. 2015 kävimme markkinoilla ensimmäistä kertaa perheenä ja 2016 minä lyllersin markkinoille raskaana. 2015 tekstissä on muuten kuva siitä minun rakastamasta pizzasta!
Oletko sinä käynyt kansainvälisillä suurmarkkinoilla?
Tiedätkö miltä koulukiusaaminen tuntuu?
Minulla on omakohtainen kokemus koulukiusaamisesta yläasteajoilta. Ehkä heidän mielestään se naljailu ja asioiden sanominen ei tuntunut siltä, mutta minä tiedän miltä koulukiusaaminen minusta tuntui.
Olen ollut aina hyvin ulospäinsuuntautunut. Niin lapsena, teininä kuin aikuisenakin. Minulla on ollut ystäviä joka elämänvaiheessa ja olen ulospäin näyttänyt hyvinkin sosiaaliselta.
Tämä ei kuitenkaan ole säästänyt minua koulukiusaamiselta.
Ala-asteella olin yksi muista, en ollut kenenkään silmätikku enkä mitenkään erottunut joukosta. Kaikki muuttui, kun aloitin seitsemännen luokan.
Naapurissamme asui minua kaksi vuotta vanhempi poika, jonka pikkusiskoa kävin vahtimassa viikonloppuisin. Vietin heidän luonaan paljon aikaa viikollakin, koska olin tuon pienen taaperon lumoissa.
Minun aloittaessa seitsemännen luokan, poika aloitti yhdeksännen luokan. Ei mennyt kuin muutama viikko, kun pojan kaverit alkoivat naljailla minulle minne sitten meninkin. Joka kerta heidän ohi kävellessäni kuulin heidän huutelevan pojan nimeä ja tekevän pussailuääniä, oli poika lähellä tai ei.
Aloin tarkkailla koulussa käytäviä, joita uskalsin kävellä ja odotin, että seitsemäs luokka loppuisi ja yhdeksännen luokan oppilaat lähtisivät muihin kouluihin. Keväällä heidän luokkansa aamukammassakin oli kolmessa eri kohtaa mainittu minun nimeni.
Ja kyllä tiedän, että se olin minä, koska vaikka Susanna on aika yleinen nimi, on se yleensä toisena nimenä (kuten minullakin) eikä koulussamme ollut muita, joilla olisi ollut sama kutsumanimi.
Kahdeksas luokka alkoi ja huokaisin melkein helpotuksesta, kunnes huomasin, ettei poika ja hänen kaverinsa olleetkaan hävinnyt koulusta mihinkään. He olivat edelleen siellä, nyt vain kymppiluokalla. Piina jatkui siis vielä vuoden lisää.
Yhdeksännellä luokalla tunsin olevani vapaa. Sain kävellä koulun käytävillä rauhassa ilman huuteluita. Omalla luokallamme oli yksi poika, joka naljaili minulle usein, mutta en antanut sen häiritä, koska olin jo niin tottunut tuohon koulukiusaamiseen.
Koulukiusaaminen saattaa jättää syvät arvet, viedä halun näyttäytyä omana itsenään tai oikeasti viedä jopa elämänhalun. Välillä voi olla päiviä, kun kouluun ei vaan pysty menemään ja sitä saattaa alkaa vältellä keinolla millä hyvänsä. Koskaan koulukiusaaminen ei ole kiusatun syy.
Seitsemännen ja kahdeksannen luokan koulumenestys ei ollut ihan huikeaa eikä niitä numeroita noin vaan nostettu enää yhdeksännellä luokalla. Kouluun meneminen tuntui joskus hyvinkin vastenmieliseltä, mutta koskaan en tuntenut olevani niin kiusattu, että olisin tuntenut olevani ansassa tai poispääsemättömässä tilanteessa.
Kaikilla asiat eivät ole niin hyvin.
Älä sinä ole se, joka kiusaa.
Huomasin yhden kiusaajani kuolinilmoituksen lehdessä joitakin vuosia sitten ja vaikka kuinka inhosin häntä tuon kiusaamisen takia, en koskaan olisi toivonut hänelle kuolemaa nuorena. Ilmeisesti kuolema ei ollut luonnollinen ja hänellä ehkä oli asiat huonommin kuin hän antoi muiden ymmärtää. Ehkä se sai hänet käyttäytymään kuten hän teki.
Tiedätkö sinä miltä koulukiusaaminen tuntuu?
JOS SINUA KIUSATAAN KOULUSSA TAI JOSSAIN MUUALLA, VOIT SOITTAA ILMAISEEN MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITON NUMEROON 116 111, JOSSA VOI JUTELLA MISTÄ VAAN MIELTÄ PAINAVASTA ASIASTA. PUHELIN AUTTAA ARKISIN 14-20 JA VIIKONLOPPUISIN 17-20. EI OLE VÄÄRIN HAKEA APUA PIENIINKÄÄN ONGELMIIN.
LUE MYÖS:
Tältä minä näytän ja se on okei.
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA