Ihana Salla pyysi minua mukaansa ottamaan asukuvia ja lähdin tottakai, koska asukuvia on aina kiva ottaa. Sallan iloinen seura on aina myös ihana piristysruiske arjen keskellä. Nappasin muutamat kuvat Sallasta hänen superhienolla kamerallaan ja Salla otti sitten minusta kuvia. 

Tiesin lähteväni Sallan kanssa kuvaustreffeille monta päivää aiemmin, mutta asun valitsin vasta viimeisen viiden minuutin aikana ennen lähtöä. Niin tyypillistä minulta. Asukriisi iskee aina juuri siinä viime minuuteilla. 

Aluksi meinasin laittaa päälleni hempeitä ja vaaleita sävyjä, mutta jotenkin päivä kaipasi pirteitä värejä. 

Päälle valikoitui yksi minun lempihameistani. Hame on smaragdinvihreää samettia ja se on päällä ihan supermukava. Se ei harmillisesti ole mahtunut kiinni kesän jälkeen ja olin ihmeissäni, että vetoketju oikeasti sulkeutui. Kärsin kuvien oton aikaan turvotuksesta, mutta siltikään hame ei puristanut. Ilmeisesti vartaloni on johonkin suuntaan muokkaantunut vaikka en sitä itse ole tajunnut.  

Ilma oli jo ihanan keväinen. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti poskilla. Varjossa oli kuitenkin aika kylmä ja hieman ehkä harmitti, että jätin toppatakin kotiin. Kuopiossa on tuullut kovasti jo muutaman viikon ja tuuli tekee ilmasta kylmemmän tuntuisen kuin se oikeasti on. Onneksi emme kauheammin oleskelleet varjoisissa kohdissa. 

Mainitsin Sallalle vihaavani tuota ärsyttävää kaksoisleukaa, joka minulla on joka ikisessä kuvassa ja kyllähän se näissäkin on taas esillä. Päätin kuitenkin olla välittämättä siitä ja julkaista kuvat siitä huolimatta. Minä olen juuri tällainen juuri nyt, kaksoisleukoineni kaikkineen. 

Ihanaa, kun kohta on kevät ja saa pukeutua keveämmin. Parin viikon päästä lähdemme Janin kanssa kaksin viikonloppulomalle Tukholmaan ja odotan jo innolla kuinka pitkällä kevät on siellä. 

Tuo oranssi laukku oli muuten aivan mahtava kirpparilöytö tänä talvena. En kauheammin ole koskaan tykännyt oranssista väristä, mutta ihastelin tätä laukkua Lindexillä siellä aina käydessäni, kun se oli myynnissä. Jotenkin se on ihana piristysruiske asuihin, kun minulla tuppaa aina olemaan aika paljon mustaa. Olin onneni kukkuloilla, kun löysin laukun kirpparilta kolmella eurolla! 

Sain Instagramin puolella pyynnön, että esittelisin meidän viikon ruokalistan. Tämä on ollut itsellänikin mielessä monesti, mutta syömään alkaessa on yleensä niin kamala nälkä, etten muista ottaa ruoasta kuvaa ennen sen syömistä. Tästä syystä postauksen tekeminen on vain venynyt. 

Päätinkin nyt sitten esitellä meidän viime aikojen ruokia. Näitä ei siis ole syöty yhden viikon aikana eikä välttämättä edes samassa kuussa. Otan nyt itseäni niskasta kiinni ja otan kuvat meidän ensi viikon ruokalistasta ja teen teille sitten realistisen viikon ruokalista-postauksen. 

Kaikki ruoat ei todellakaan ole meillä jokaisen ruokailijan mieleen. Yritän tehdä enimmäkseen ruokia, jotka maistuu kaikille, mutta toisaalta yritän myös opettaa lapsille, että kaikkea on opittava maistamaan. Joskus ruokana on jotain mistä joku ei tykkää, mutta joko sitä syödään tai ollaan kokonaan syömättä. 

Yksi koko perheelle maistuva ruoka on paahdettu myskikurpitsakeitto. Meillä syödään aika harvoin keittoja ylipäänsä, mutta tämä häviää kyllä aina kattilasta alta aikayksikön. 

Tykkäämme Janin kanssa syödä salaatteja, jotka yleensä ovat ehkä vähän liiankin runsaita. Usein meillä on salaatissa mukana kanaa, joskus Janilla tonnikalaa. Alla olevassa salaatissa näyttäisi olevan kanan ja perussalaatin lisäksi tomaattia, granaattiomenan siemeniä, basilikaa, pekonikuutioita, fetaa, avokadoa ja paprikaa. Ei siis ehkä mikään vähäkalorisin salaatti ole tämä ollut. 

Teemme välillä myös tacosalaattia, jossa on tacomaustettua jauhelihaa ja nachosipsejä. 

Melissa ja minä rakastamme wokkia, jota söimmekin aiemmin usein, kun asuimme vielä kaksin. Nykyisin teemme sitä todella harvoin, koska se on yksi Bean inhokkiruoista. En tiedä mikä siinä on. Vaikka hän tykkäisi kaikista ainesosista erikseen, wokkina ruoka ei mene alas kuin nenää nyrpistellen. 

Alla olevassa kuvassa on arkisen likainen liesi ja ruoka vasta tuloillaan, koska kuten sanoin, en muistanut kuvata ruokaa valmiina. 

Koko perheen ehdoton lemppariruoka on niinkin tavallinen ruoka kuin spagetti ja jauhelihakastike. Tein aiemmin jauhelihakastikkeen vehnäjauhosuurusteella, mutta nykyään tykkään tehdä sen heittämällä ruskistetun jauhelihan sekaan paseerattua tomaattia ja ruokakermaa. Meillä kun ei enää pysty oikein mihinkään laittamaan vehnäjauhoja, jos ei tee Vivialle kokonaan omaa ruokaa. Pastaa joudun aina keittämään kaksi erillistä kattilaa, jolloin Vivialle on oma pasta.  

Yksi syy miksi en kauheasti myöskään kuvaa ruokaa, on se, ettei ruoka ehkä ihan aina ole niin kuvauksellista. Teen todella usein ruokaa siitä mitä kaapista löytyy eli ruokaan on heitetty vähän mitö sattuu. Jos teen vain itselleni ruokaa, arvostan sitä, että ruoka on nopeaa ja maistuvaa kuten esimerkiksi alla näkyvä pestopasta. Annosta varten on keitetty penne-pastaa, heitetty keitetyn pastan sekaan Pirkan valmista pestokastiketta, pilkottu muutama kirsikkatomaatti ja nypitty basilikasta muutama lehti. 

Yksi helppo ja nopea ruoka on myös riisi ja kanakastike. Paistan vain suikaleet, heitän sekaan sipulia, ruokakermaa ja mausteita. Joskus saatan laittaa sekaan maissia tai esimerkiksi papuja. Parhaiten ruoka kuitenkin maistuu kaikille, kun kastikkeessa on vain kanaa eikä mitään ylimääräistä. 

Viikonloppuaamuisin jaksan usein panostaa myös aamiaiseen ja saatan tehdä lapsille lettuja aamiaiseksi. Niitä syödään oman valinnan mukaan sokerin, hillon tai marjojen kanssa. Letut tehdään yleensä suoraan viljattomista jauhoista, jolloin ne käyvät suoraan meille kaikille. 

Näiden lisäksi meillä syödään esimerkiksi makaronilaatikkoa, itsetehtyä pizzaa, maksalaatikkoa sekä lihapullia ja perunamuusia.