Kumman haluaisit loppuelämäksesi? 

Kumpi? 

Rakentaisitko mieluummin lumiukon vai hiekkalinnan? 

Kirjoitin aiemmin postauksen minun ja teini-ikäisen tyttäreni hyvistä väleistä. Postausta luettiin todella paljon ja sainkin sen tiimoilta aika paljon palautetta.

Osa oli onnellisia meidän puolesta, koska tulemme niin hyvin toimeen, mutta suurimmaksi osaksi palaute oli negatiivista ja liittyi ikääni. Todella monen mielestä en voi olla hyvä äiti, koska olen niin nuori ja minulla on tyttäreni kanssa niin vähän ikäeroa. En myöskään heidän mielestään voi olla sekä kaveri että äiti, koska toinen rajaa toisen pois.

Itse en tätä ajatusta hyväksy. Kyllä, minulla ja tyttärelläni on ikäeroa vajaa 19 vuotta. Kyllä, olen hänen äitinsä vaikka olen saanut hänet nuorena, mutta kyllä, olen myös hänen ystävänsä.

Ensinnäkin, minusta hyvää äitiyttä ei mitata sillä olenko saanut tyttäreni 18-vuotiaana vai 45-vuotiaana. Minä olen minä, olen sitten 18-vuotias tai 45-vuotias. Olin kypsä ikäisekseni jo varhaisessa teini-iässä ja hoidin naapurin tyttöä 12-vuotiaana. Vaihdoin vaipat, syötin ja nukutin. Minä puoliksi kasvatin sen tytön, joka on jo nykyään aikuinen ja hänen äitinsä muistaa kiittää minua siitä aina. Olin siis kasvattanut yhtä lasta jo 7 vuotta, kun omani syntyi. Ja tästäkin tytöstä kasvoi minun ystäväni.

Toisekseen, olen aina ensisijaisesti tyttäreni äiti. Minä olen se, joka pitää hänestä huolta, auttaa läksyissä, käyttää lääkärissä ja pitää hänestä huolta. Se tarkoittaa myös, että minun sanani on laki. Tyttäreni tietää, että minua on toteltava ja osaa kunnioittaa minua vanhempanaan. Oli hän sitten pieni vauva tai jo aikuinen, tulen aina olemaan hänen äitinsä eikä se muutu yhtään mihinkään.

Kolmanneksi, nämä kaksi edellistä eivät tarkoita, ettenkö voisi olla silti myös hänen ystävänsä. Me pidämme hauskaa, nauramme, riitelemme ja sovimme. Tyttäreni haluaa viettää aikaa kanssani ja onkin kotona viikonloppuisin katsomassa kanssani televisiota tai pelaamassa lautapeliä. Hän ei kapinoi (ainakaan vielä) minua vastaan vaan oikeasti tykkää viettää aikaa kanssani.

Sain kuulla myös, että ei ole tervettä, että me olemme kavereita eikä meillä ole omia kavereita. Enhän minä niin missään vaiheessa sanonut. Ihmisellä voi olla monta parasta ystävää. Minulla on omat ystävät, Melissalla omat ja sitten meillä on myös muutama yhteinen. Eikä meidän mielestä siinä ole mitään outoa.

Mitataanko sinun mielestäsi hyvä äitiys iällä?