Lastenvaateliikkeet pursuaa mitä ihanampia pipoja, lippiksiä ja headwrappeja. Niin tytöille kuin pojille. Meilläkin on ollut useampi headwrap ja pipo, mutta jokainen niistä on päätynyt myyntiin tai takaisin kaappiin. Kerta kerran jälkeen tämä sama kaava toistuu ja kuvittelen niiden ihanuuksien pääsevän käyttöön, mutta aina joudun luopumaan ajatuksesta. 

Joka kerta pipon, lippiksen tai headwrapin osuessa päähän, taaperon kädet nousevat ylös ja hän repii päähineen pois päästään. Joka ikinen kerta. Sama koskee myös kaikenlaisia pantoja ja pinnejä. 

Tämän takia meillä käytetään vain nauhallisia hattuja ja kypärämyssyjä. Jotenkin taapero onnistuu riisumaan nauhattoman pipon jopa hanskat kädessä. En ole ihan vielä itse keksinyt miten pikku-Houdini siihen pystyy… Kevään saapuessa lippikset ja ne ihanat headwrapit ovat siis todellakin ulkona kuvioista. 

Olen aina ollut lähempänä himohamstraajaa kuin minimalistia. Joka kerta muuttaessani olen kantanut mukanani aivan liikaa tavaraa ja usein varastosta suoraan varastoon. Järkevää olisi pakkausvaiheessa käydä läpi tarvitsemansa tavarat eikä kantaa turhia tavaroita viemään tilaa uudesta kodista, mutta harvemmin olen sitäkään tehnyt. 

Aiemmin asuimme kerrostalossa, jossa meillä oli lämmin häkkivarasto, mutta nykyisessä kodissamme on vain ulkovarasto, joten kaikki lämpimää säilytystä vaativat tavarat täytyy olla asuntomme sisällä. Kaappitilaa on rajallisesti ja jokainen hylly tursuaa jo nyt tavaraa.

Stressaan helposti kaikesta ja olenkin alkanut nähdä unia, jossa tavaramäärä ahdistaa minua. Saatan esimerkiksi unessa pudottaa laukun maahan ja tavaroita maasta kerätessäni tunnen niitä olevan loputtomia määriä. Tätä tapahtuu usein, jos menen nukkumaan sotkuisessa makuuhuoneessa -tai ylipäätään sotkuisessa kodissa.

Olen aina käyttänyt kirpputoreja, joten tavaroista luopuminen ei ole minulle kovinkaan vaikeaa. Lajittelu siihen mitä säästää ja mitä hävittää on se vaikea osuus. Tähän tulikin tänä talvena apuun konmari-tekniikka. Marie Kondon mukaan jos tavara ei tuota iloa, se tulee hävittää. Tällä periaatteella olenkin nyt muutaman kuukauden käynyt kaappejamme läpi. Tavaraa on lähtenyt pois valehtelematta viisi jätesäkillistä. Silti sitä on edelleen ahdistavan paljon. 

Olen myynyt itsepalvelukirpputorilla, Facebook-kirppareilla ja Zadaassa tavaroitamme, lahjoittanut niitä, vienyt osan kierrätykseen ja jotain ihan suoraan roskiin. Kaikki käyttökelpoinen on kuitenkin lähtenyt uusiokäyttöön. Mitään hävittämääni tavaraa ei ole tullut ikävä, koska ne eivät oikeasti tuottaneet minulle iloa. 

Konmarissa tavaroita pitäisi käydä läpi järjestelmällisesti kategorioiden mukaan laittamalla kaikki samaan kategoriaan kuuluvat esineet vierekkäin lattialle nähdäkseen kuinka paljon turhaa tavaraa omistaa. Esimerkiksi kaikki kengät pitäisi laittaa riviin lattialle ja valita rivistä vain mieluisimmat. En ole noudattanut tätä sääntöä. Olen käynyt tavaroita läpi laatikko tai hylly kerrallaan ja laittanut kaiken turhaksi kokemani pois. 

Pikku hiljaa tavara vähenee ja mieli kevenee. Koko asunnon läpikäymiseen menee kuitenkin pidempi aika kuin muutama kuukausi, koska minulla ei ole kovinkaan paljon aikaa tälle operaatiolle joka päivä. Olen yrittänyt joka päivä käydä läpi edes jonkun kohdan kodissamme. En ole ollut ostolakossa, joten olen kyllä ostanut tavaraa hävittämieni tilalle. Olen vain jokaisesta tavarasta miettinyt ennen ostopäätöstä tuleeko se tuottamaan minulle oikeasti iloa. 

Ainoa miinuspuoli tässä on se, että nyt kun tavarat ovat myynnissä nettikirppareilla, ovat ne edelleen asunnossamme. Pakkohan niitä on jossain sen aikaa säilyttää. Yritän kohduttautua ajatuksella, etteivät tavarat ole jäämässä meille ikuisiksi ajoiksi vaan löytävät joskus uuden kodin. 

Minimalistia minusta ei saa millään, mutta ehkä joskus opin elämään pienemmällä tavaramäärällä.