Kun toivotun lapsen mukana tuleekin synnytyksen jälkeinen masennus
1Tämä on minun tarinani siitä, kun minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus.
Tiedättekö sen tunteen, kun on ihan rikki, poikki, särki ja loppu? Kun on ihan väsynyt vauvan itkuun, uhmaikäisen uhmaan, teinin teineilyyn, alati täyttyvään pyykkikoriin ja astianpesukoneen täyttämiseen? Kun tekisi mieli vain nukkua ja herätä kolmen vuoden päästä?
Minä tiedän.
Luulin olevani valmistautunut vauvan tuloon ja sen mukanaan tuomaan hormonimyrskyyn, koska esikoisen jälkeen minulla oli lievä synnytyksen jälkeinen masennus. Tämä oli kuitenkin elämäntilanteessa, jossa olin jäänyt raskauden aikana yksin hyvin nuorena. Ajattelin masentuneisuuden olevan silloin monen asian summa.
Tällä kertaa vauva oli yhdessä hankittu, molempien rakastama ja hyvin toivottu. Kohdunulkoisen ja keskenmenon jälkeen raskaus ja vauva tuntuivat ihmeiltä ja koko raskausajan hehkuinkin. Olin valmistautunut huonosti nukkuvaan vauvaan ja yöherätyksiin muistellen esikoisen koliikkia. En kuitenkaan osannut valmistautua siihen, ettei vauva rauhoitu millään edes päivällä vaan suurimman osan ajasta hän vain huutaa eikä hänelle kelpaa kuin äiti. Kävin jopa vessassa välillä vauva rintarepussa.
Mistä tunnistin synnytyksen jälkeisen masennuksen?
Tuo kaikki käy kenen vain jaksamiselle. Kuitenkin ihmiselle, jolla on aiempaa masennustaustaa ja taipuvaisuutta maanis-depressiivisyyteen, on tällainen vielä vaikeampaa. Ja niin minä putosin sinne masennuskuoppaan, jonka luulin tällä kertaa välttäväni.
Nukuin aamut pitkään vauvan kanssa ja lopun ajan päivästä vain haahuilin kotona. Vauva vihasi pitkällään oloa vaunuissa (tai ylipäätään pitkällään oloa), joten emme voineet kunnolla ulkoilla ennen rattaisiin siirtymistä. Kaipasin omaa, vanhaa itseäni, joka jaksoi tehdä muutakin kuin maata sohvalla suklaalevyn turvin.
En kuitenkaan tohtinut jättää huutavaa vauvaa isän hoiviin, kun tiesin vauvan rauhoittuvan paremmin minun kanssani. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa sitä omaa aikaa, koska se olisi ollut tärkeää omalle hyvinvoinnille.
En jaksanut enää myöskään tavata ketään. Laitoin viestiä ystäville, mutta näin heitä harvoin. Vihasin ihmisten yllätysvierailuja, koska koti ja minä olimme kuin pommin jäljiltä.
Mistä sain apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen?
Kävimme yleensä neuvolassa yhdessä Janin kanssa eikä siellä koskaan tullut puheeksi oma hyvinvointi. Kerran menin neuvolaan yksinäni ja se kaikki ahdistuneisuus, jonka olin pitänyt sisälläni, vain tulvi ulos. Ensimmäistä kertaa kuukausiin itkin, koska oli niin paha olla.
Tunsin myös huonoa omaatuntoa siitä, että vaikka minulla oli ihanat lapset ja rakastava puoliso, en osannut olla onnellinen vaan kaikki tuntui hyvin raskaalta ja vaikealta. Olin kyllä onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä minulla oli ja iloitsin pienistäkin asioista, mutta elämä ja arki yleensäkin tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta.
Kävin muutaman kerran juttelemassa tutun neuvolatädin kanssa ja sain avattua sanaisen arkkuni myös Janille. Olin turhaan pelännyt kertoa myös niistä pahoista tuntemuksista Janille. Hän auttoi parhaansa mukaan ja piti huolta, että minun oli hyvä olla. Osaksi ehkä halusin säästää häntä pahalta ololtani, koska olin todella masentunut kohdunulkoisen jälkeen ja meni pitkään, etten osannut iloita oikein mistään. En halunnut näyttää hänelle olevani taas huonossa kunnossa.
Tämä auttoi niin, että pikkuhiljaa olotilani alkoi helpottaa.
Kun vauva oli tarpeeksi iso istumaan rattaissa, pääsimme vihdoin ulkoilemaan. Vihdoin minulla oli vauva, joka suostui olemaan rattaissaan. Ulkoilma ja lyhyetkin kävelylenkit auttoivat jaksamaan paremmin.
Mitä synnytyksen jälkeinen masennus opetti minulle?
- Puhu vaikeastakin asioista kumppanillesi ja neuvolan henkilökunnalle. Sitä varten he ovat olemassa.
- Neuvolasta voit saada ylimääräisiä aikoja juttelemista varten tai he voivat ohjata sinut jonkun muun luokse juttelemaan tuntemuksistasi. Muista kuitenkin kertoa, jos puhuminen ventovieraalle tuntuu huonolta ajatukselta.
- Ota omaa aikaa. Käy esimerkiksi ruokakaupassa yksin.
- Älä jää vauvan kanssa neljän seinän sisälle vaan käy esimerkiksi perhekerhossa. Minä kaipasin aikuisten seuraa, mutta ahdistuin vieraista ihmisistä, joten jäin kotiin. Luulen, että lähtemällä perhekerhoon olisin ystävystynyt nopeasti ja saanut muista äideistä arvokasta vertaistukea.
Oletko sinä tai joku läheisesi sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen?
LUE MYÖS:
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Bucket list kesälle 2018
Viime kesänä tein bucket listin kesähaaveista ja toteutimmekin listalta tosi monta juttua. Tälle kesälle ajattelin myös listata muutaman jutun, josta voi sitten ottaa vinkkejä, jos tuntuu, ettei millään keksi kesällä mitään tekemistä.
Ainakin seuraavia odotan tulevalta kesältä:
Ruotsin reissu Melissan ja Heidin kanssa
Lähdemme Melissan ja ystäväni Heidin kanssa Ruotsiin jo ensi viikolla sopivasti Melissan kesäloman alkajaisiksi. Pääkohde Tukholmassa on Demi Lovaton konsertti. Olemme Heidin kanssa haaveilleet Demin livenä näkemisestä melkein 10 vuotta. Matkalla olisi tarkoitus käydä myös ainakin Disney Storessa, Sephorassa ja River Islandilla.
Lämpimiä kelejä
Kelit ovat hellineet meitä jo muutaman viikon ja toivonkin, että ne pysyvät lämpiminä läpi kesän. Itse en välitä ihan kuumasta helteestä, joten toivon kesän olevan lämmin, muttei liian kuuma. Aurinkoakaan en voi oikein ottaa, koska palan todella herkästi. Minua ei siis tulla näkemään loikoilemassa rannalla aurinkoa ottaen.
Pinknikkejä rannalla
Rannalle menen kyllä mukavan varjoisaan paikkaan tai sitten etsin kesäksi isolierisen hatun, jonka alle voin piiloutua. Tänä kesänä haluan lasten kanssa käydä piknikillä lähirannalla ja samalla lapset pääsevät veteen, jos haluavat. Rannalla on myös kiva pelata vaikka korttia.
Saippuakuplia ja katuliituja
Kesän parhaita juttuja on lasten mielestä saippuakuplien puhaltaminen ja katuliiduilla piirtäminen. Edellisen asuntomme pihaan ei saanut katuliiduilla hallituksen puheenjohtajan mielestä piirtää, koska ne tahrivat asfaltin ja aionkin tänä kesänä ostaa lapsille katuliidut, joilla he saavat piirtää pihalle niin paljon kuin haluavat.
Kesäisiä kuvausreissuja
Odotan myös kesältä kivoja asukuvausreissuja puistoihin ja rannoille. Nyt jo kukkivat ihanasti koristeomenapuut ja viikonloppuna olisikin tarkoitus käydä ottamassa niiden luona muutama kuva.
Kuopion viinijuhlia
Olemme Janin kanssa viimeisen kolme vuotta yrittäneet käydä Kuopion viinijuhlilla ja jokaisena vuonna on satanut vettä sinä päivänä, kun olimme suunitteleet lähtevämme. Joka kerta se on siis jäänyt. Tänä vuonna menemme vaikka sadetta uhmaten katsomaan Uniklubia, Sannia ja The Rasmusta.
Muumien näkeminen joko laivalla tai Muumimaailmassa
Meillä asuu pieni Muumi-fani ja päätinkin, että tänä kesänä menemme katsomaan heitä jonnekin. Harkinnassa on kuitenkin vielä lähdemmekö Muumimaailmaan vai menemmekö risteilylle, jolla Muumit vierailevat. Ihan läheltä Vivia ei uskaltanut vielä Muumeja tavata Lapsimessujen aikaan ja mietinkin onko Muumimaailmassa liian pelottavaa, kun hahmoja pyörii joka puolella.
Mökkeily ja leikkimökkiprojektin eteenpäin vieminen
Olemme onnekkaita, koska vanhemmillani on kesämökki, joka on hankittu jo äitini lapsuudessa ja minun kaikki mökkeilymuistoni ovat tuolta mökiltä. Nyt saan jakaa lastenikin kanssa muistoja sieltä samasta paikasta. Mökillä on myös isäni minulle rakentama leikkimökki, jonka kunnostamista olemme Janin kanssa suunnitelleet jo muutaman vuoden. Viime kesänä oli niin huonot kelit, ettemme ehtineet projektia kauheasti eteenpäin viedä. Sisäpinnat on hiottu, mutta nyt pitäisi keksiä minkä värisen sisuksen leikkimökkiin haluaa ja kuinka sen sisustaa.
Tuoreiden marjojen syöminen ja pakastaminen
Tämä on jokaisella kesälistallani, koska mikään ei voita tuoreita suomalaisia marjoja. Tai uusia perunoita.
Barbie – The Icon-näyttely Helsingissä
Vaikkemme muuten olisi lasten kanssa menossa Helsinkiin, on tämä näyttely nähtävä. Barbiet ovat olleet minun lelusuosikkeja ja meidän lasten nuket ovat aina olleet Barbieita, ei muita muotinukkeja.
Jani taitaa odottaa kesältä eniten mahdollisia kesätöitä oman uuden alan parissa ja loppukesän Formula 1-reissua Belgiaan. Kyseiselle reissulle lähtee vaan miehet eli me tytöt jäädään kotiin. Lapset odottaa retkeä Särkänniemeen sekä sitä mahdollista Muumimaailman reissua sekä uintiretkiä.