Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Ei niin perinteiset piparkakkutalot
6Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin – ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!
Äidilläni on syntymäpäivä joulukuun ensimmäisenä päivänä. Mummollani oli tapana tehdä äidilleni pipareita aina syntymäpäiväksi ja kävimmekin aina hänen luonaan leipomassa myös piparkakkutalon. Joinain vuosina meillä oli se perinteinen piparkakkutalo, mutta mummoni tykkäsi myös kokeilla uusia juttuja ja teimmekin yhtenä vuonna joulupukin reen poroineen.
Mummoni poismenon jälkeen äitini oli pahoillaan monena vuonna, kun kukaan ei hänelle enää pipareita syntymäpäiväksi leiponut. Pidän kyllä itsekin leipomisesta, mutta olen itse ehkä enemmän kakkujen leipoja kuin pipareiden. Kun aloimme Janin kanssa olemaan yhdessä ja kerroin tästä mummoni ennen kiinni pitämästä perinteestä, päätti hän herättää perinteen taas eloon, mutta omalla twistillään.
Äitini on nyt saanut viitenä vuonna peräkkäin piparkakkutalon, jotka eivät ole olleet ihan perinteisimmästä päästä. Nyt esittelenkin teille kaikki viisi pipariluomusta. Perinteenä on myös ollut, ettei piparkakkutaloa saa alkaa syömään ennen loppiaista. Näissä on ollutkin sitten aika pitkään järsittävää ja lapset ovatkin aina loppiaisen jälkeen lähteneet innoissaan mummilaan, koska siellä on ollut piparia syötävänä.
2014
Kun Jani keksii jotain, lähtee hänellä homma aina vähän lapasesta. Hän aloitti pienestä piparkakkutalosta, jonka ympärille nousi iso linna. Linnaa koristeltiin useampana iltana ja yhtenä aamuyönä löysimme vajaan 3-vuotiaan Bean nakertamasta linnan koristeita irti.
Tämä linna sentään mahtui uunipellin päälle, joten sen liikuttaminen oli sinänsä ihan helppoa. Tuolloin asuimme vielä aika lähellä vanhempiani eikä linnan hajoaminen pelottanut ihan kamalasti.
Valitettavasti tältä vuodelta ei ole parempia kuvia, ne ovat joko unohtuneet ottaa tai kadonneet jonnekin.
2015
Muistan kun Jani rakensi tätä ja suunnitteli laittavansa teoksensa vanhempieni luona syvennykseen, jossa oli ennen lankapuhelin. Siinä on kolo, johon oli aivan varma, ettei korkea Bengtskärin majakka-piparkakkutalo mahtuisi.
Tämän kuskaamista pelkäsin yli kaiken, mutta saimme kuin saimmekin sen perille ehjänä.
Onneksi torni oli sentään kahdessa osassa ja sitä olisi voinut sahata hieman lyhyemmäksi, jos piparkakkutalo ei olisi meinannut mahtua paikalleen. Se kuitenkin mahtui kuin mahtui siihen aivan kuin paikka olisi ollut sille suunniteltu. Mielestäni emme nimittäin tuon kaapin korkeutta mitanneet kuin vasta sitten, kun piparit oli jo paistettu ja liimattu kiinni toisiinsa.
Majakalla oli korkeutta yhteensä lähes metri ja odotin koko joulukuun, että se romahtaa, mutta hyvin se pysyi kasassa. Aika jytäkkää tavaraa tuo sulatettu sokeri on.
2016
Tämä oli ensimmäinen pipariluomus, johon Jani halusi tehdä kaarevia osia. Se oli aikamoinen luova prosessi, koska meillä ei ollut mitään kokemusta kummallakaan sellaisten tekemisestä. Jani keksi kokeilla pyöreää mehukannua, jonka ympärille hän pyöritti piparkakkutaikinan uuniin. Tämä ei kuitenkaan oikein toiminut, koska piparkakkutaikina suli uunissa ja valui kannun ympäriltä pellille. Toisella kerralla hän pyöritti kannun ympärille ensin leivinpaperia, jonka päälle taikina tuli. Taikinan ympärille hän pyöritti vielä tiukkaan uuden leivinpaperin, jonka jälkeen teos pääsi uuniin.
Veturiin saatiin kuin saatiin lopulta yhtenäinenpyöreä etuosa. Tämän vieminen ehjänä perille vasta olikin hankalaa! Istuin etupenkillä veturi sylissäni pidellen siitä kiinni niin varovasti kuin vain osasin. Olimme muuttaneet kauemmas ja välimatka tuntui ihan hirvittävän pitkältä. Jokaisessa mutkassa ja töyssyssä pelotti, että puristan vahingossa veturista jotain rikki.
Junassa oli kolme perävaunua, jotka täytettiin hiilillä eli rusinoilla, tukeilla eli kanelitangon muotoisilla kekseillä ja karkkitangoilla sekä yksi matkatavaravaunu, jossa oli äitini lempisuklaata eli After Eightia.
Koska Jani ei osaa tehdä mitään pientä, oli juna hieman liian pitkä tuohon eteisen kenkäkaapin päälle, johon se oli mitoitettu ja etuaura taisi katketa hyvissä ajoin ennen loppiaista.
2017
Koska aina pitää keksiä jotain vielä hienompaa ja suurempaa, viime vuoden piparkakkuluomus oli oikeasti pyörivä maailmanpyörä. Sen keskellä oli akryylinen tanko, joka pystyi toimimaan akselina ja mahdollisti pyörimisliikkeen. Myös istuinosien akseleina oli akryylitangot, mutta jälkikäteen pohdittuna akseleina olisi kestänyt myös karkkitangoista tehdyt tangot, jolloin nekin olisivat olleet syötäviä osia.
2018
Tänä vuonna Jani halusi äitini rikkovan perinteitä ja syövän piparkakkutaloa jo ennen loppiaista. Tämän takia hän oli ovela ja teki piparkakkutaikinasta joulukalenterin, jossa on 24 laatikkoa, joiden jokaisen sisällä on jotain herkullista. Jos kalenterin tahdissa meinaa pysyä, on joka päivä avattava yksi laatikko.
Eilisen kalenteripostauksen löydät big mamas home-blogista.
Huomenna kalenteria jatkaa Saron blogi.
Retro Rewind
Tänään höpötellään hieman erilaisesta aiheesta, nimittäin retropelaamiseen keskittyvästä, täysin suomalaisesta lehdestä Retro Rewindistä.
Lehti on Suomessa varsin ainutlaatuinen, sillä täysin retropelaamiseen ja siihen liittyvään uusiotuotantoon keskittyvää lehteä ei ole toista ollut. Lehden taustalla on joukko pelialan moniosaajia, joilla on pitkä kokemus kirjoittamisesta, lehdenteosta ja niistä tärkeimmistä eli itse pelaamisesta ja välillä tervettä järkeä uhmaavasta intohimoisesta keräämisestä.
Retro Rewind pilkahti pelimaailman kartalle vuoden 2017 lopussa Mesenaatti.fi-joukkorahoitussivuston kautta, jossa hankkeelle etsittiin kiinnostuneita ennakkotilaajia ja samalla rahoitusta. Lehden tuotannolle vaadittava summa saatiin kasaan 2 kuukauden aikana.
Vuonna 2018 lehdentilaajat saivat nauttia kahdesta laadukkaasta numerosta. Lehdet tarjoavat laajan kattauksen erilaisia artikkeleita, esittelyjä sekä arvosteluita, joista jokainen lukija varmasti löytää itselleen kiinnostavia asioita. Lehti on suunnattu retropelaamisesta kiinnostuneelle ja sitä harrastavalle lukijakunnalle, mutta helppolukuiset artikkelit tarjoavat paljon sisältöä myös ihan uudellekin lukijalle. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita lehden toisessa numerossa julkaistu artikkeli Hugon taru, jossa käydään läpi miten TV:ssä interaktiivisesti katsojien puhelimella ohjailema peikko oikein saapui Suomeen ja kuinka se toteutettiin teknisesti 90-luvun puolivälissä. Hugo-peikko oli aikansa hitti ja monelle tuttu ilman muuta kosketusta pelimaailmaan.
Lehdessä myös arvostellaan retropelejä, joten lukijat saattavat törmätä niissä lapsuuden aikaisiin suosikkeihinsa tai keräilijät ja retropelaajat saattavat sitä kautta löytää uuden kiinnostavan kohteen ostoslistalleen. Retro Rewindissä käydään läpi myös peliuutuuksia, jotka ilmestyvät pelattavaksi vanhoille konsoleille.Niin hassulta kuin se kuulostaakin, ovat retropelit monelle harrastajalle enemmänkin elämäntapa ja siltä pohjalta syntyy edelleen uusia luomuksia vuosikymmeniä vanhoille laitteille.
Minulle lukijana lehti tarjoaa uusia näkökulmia pelialaan ja mahdollisuuden tutustua aiheisiin ja laitteisiin, joista ei muuten olisi kuullutkaan sekä löytää uutta kiinnostavaa pelattavaa vanhoille laitteille tai saada hieman lisää tietoa jo kokoelmissa olevista peleistä. Oma suosikkini lehdessä on ehdottomasti vakiopalsta Manun kummat vekottimet. Siinä esitellään Manu Pärssisen, yhden lehden tekijän, kokoelmiin eksyneitä vanhoja ihmeellisyyksiä, joita harvemmin tulee vastaan edes harrastajien keskuudessa.
Lehti on nimensä mukaisesti retroon keskittyvä, joten uudempaa pelaamista koskevia aiheita ei sen sivuilta löydy. Vain uustuotannosta kiinnostuneet joutuvat siis etsimään luettavaa muista medioista. Selkeästi suurin negatiivinen puoli on julkaisutahti. Tällä hetkellä 2 kertaa vuodessa ilmestyvä lehti pakottaa tilaajat melkoisen pitkiin odottelu pätkiin. Mahdollisten tilausmäärien noustessa on myös mahdollista, että lehti kolahtaisi postiluukusta hieman useamminkin, joten jää nähtäväksi millainen on sydämessään meneisyydessä olevan lehden tulevaisuus.
Lehden tekijät ovat sekä alan ammattilaisia että harrastajia, joten lehti myös näyttää yhtä aikaa siltä kuka sen on tehnyt sekä kenelle se on tarkoitettu. Niin sanotusti rakkaudesta lajiin on syntynyt hieno ja laadukas lehti, josta saamme toivottavasti nauttia myös pitkään tulevaisuudessa.
Tässä onkin hieno lahjavinkki niin perheen aikuisille kuin nuoremmillekin pelaajille. Modernilla peliteollisuudella on kuitenkin juurensa syvällä retropelihistoriassa, joten nuoremmatkin lukijat saattavat poimia uusia ajatuksia moderniin pelaamiseen tai perheen isä tai äiti löytää tiensä lapsuuden nostalgisiin pelihetkiin lehden sivuilta.
Retro Rewindin löydät verkosta https://retrorewind.fi/ sekä Facebookista https://www.facebook.com/retrorewindlehti