Tänään peliarvostelussa uutuuspeli Spyro Reignited Trilogy PS4-konsolille.

Pelimarkkinat kasvavat vuosi vuodelta. Vaikka vanhoja suosikkeja on ennenkin uudistettu seuraavan sukupolven laitteille, on nyt kuitenkin markkinoille tullut paljon vanhempaa pelattavaa, joka on tuotu tähän päivään. Kauppojen hyllyille on tullut vanhojen konsoleiden miniversioita, joilla pääsee helposti pelailemaan valikoitua kokoelmaa vanhoja pelejä.

Myös vanhemmat pelit tulevat takaisin ja remasteroituna ne saadaan päivitettyä uusille konsoleille. Viime vuonna saimme päivitetyn version Crash Bandicootin kolmesta ensimmäisestä pelistä ja tämän viikon tiistaina julkaistiin yhtä legendaarinen trilogia pienestä violetista lohikäärmeestä Spyrosta.

Remasteroinin tarkoitus on olla uskollinen vanhalle pelille niin paljon kuin mahdollista. Vain ulkoasua, pelattavuutta ja toimivuutta on päivitetty nykykonsoleiden tarjoamalle tasolle. Pelejä lapsena pelanneet löytävät uudistetuista peleistä siis tutut samat hahmot ja maailmat, mutta nyt erittäin kauniiksi päivitetyllä grafiikalla.

Millainen Spyro Reignited Trilogy on pelinä?  

Pelissä tai oikeastaan kolmessa eri pelissä pelaaja seikkaille erilaisissa maailmoissa pienen violetin lohikäärmeen hahmossa tarkoituksenaan pelastaa vangitut lohikäärmeet, piilotetut aarteet ja varastetut lohikäärmeen munat. Pelimaailma on visuaalisesti kaunis ja värikkäästi animoitu ja sisältää monipuolisen kattauksen erilaisia hahmoja, jotka heräävät eloon uuden grafiikan myötä. Ulkokuori on hyvin lapsille suunnattua animaatiota ja ison plussan peli ansaitsee suomenkielisestä puheestaan ja tekstistään. Perheen nuorimmatkin saavat enemmän iloa irti, kun he ymmärtävät keskustelut pelin kuluessa.

Pelin yleisvaikeustasoa voisi sanoa melko helpoksi, mutta kontrollit ovat sen verran monipuoliset, että perheen pienimmät eivät ihan ilman harjoitusta pääse vapaasti pelailemaan. Ensimmäisessä osassa Spyro osaa hypätä, puskea sarvilla, liitää pidempiä matkoja ja luonnollisesti syöstä tulta. Kahdessa seuraavassa osassa Spyro oppii useita uusia taitoja.

Näiden toimintojen lisäksi pelaajan tulee liikuttaa Spyroa ja kameraa yhtä aikaisesti. Meidän 6-vuotiaan ohjaimenkäsittelytaidot eivät ihan taida riittää kaikkien toimintojen tarvittavaan yhtä aikaiseen hallintaan. Joissain kohdissa peliä pelaajalta vaaditaan varsin tarkkaan ajoitettuja hyppy- ja liitotoimintoja, jotta Spyro pääsee tarpeeksi pitkälle jatkamaan eteenpäin.

Pienempien pelaajien etuna on ettei aivan kaikkea tarvitse maailmoista löytää ja kerätä. Eteenpäin pääsee jo vähemmällä vaatimuksella ja yleensä kaikki tarvittava on kentistä hieman helpommin löydettävissä. Vanhemmalle pelaajalle haastetta saa ruuvattua ylöspäin tutkimalla kenttää ja pyrkimällä löytämään kaikki kenttään piilotetut lohikäärmeet ja aarteet. Kamera elää välillä omaa elämäänsä ja hävittää välillä Spyron näkyvistä. Myös sarvilla puskeminen aiheuttaa pelaajalle päänvaivaa. Spyro ryntää suoraan eteenpäin nappia painamalla ja jos Spyro on hieman vinossa saattaa Spyro lähteä ihan eri suuntaan, johon pelaaja on sen odottanut liikkuvan. Rynnätessä eteenpäin haarniskoituja vihollisia päin Spyron liikkeiden hallinta on hankalampaa ja osuminen vaatii joskus usemmankin yrityksen.

Sinänsä peli ei tarjoa mitään uutta. Jos Spyro-trilogia on tuttu jo PS1 ajoilta ja jos sitä on kyllästymiseen asti jo tahkonnut, ei tämä uusintapainos tarjoa mitään uutta. Spyro Reignited Trilogy on lähes sama tuote vain kauniimmassa paketissa. Parhaiten peli sopii ehkä takaisin lapsuuteen haluavalle pelailijalle ,joka haluaa kokea Spyron nyt omien lastensa kanssa. Pelillä on varmasti kysyntää varsin aikuismaisen tarjonnan kyljessä ja varmasti monen lapsiperheen pukinkonttiin peli löytää tiensä tänä vuonna ihan ansaitusti. Ensiviikolla voitaisiin jatkaa Game Boy tuoteperheen esittelyä uudempiin malleihin.

*Kaupallinen yhteistyö Amon kanssa.

Baby Born tuli ensimmäistä kertaa myyntiin vuonna 1993. Olin 7-vuotias ja en halunnut mitään niin kovasti kuin tuota uutta vauvanukkea, jota pystyi syöttämään ja joka osasi pissata ja kakata. Se oli joulutoivelistallani enkä minä saanut sitä. En jouluna, en synttärinä enkä seuraavanakaan jouluna.

Muistan olleeni kamalan katkera luokkakaverilleni, jolla nukke oli, koska olisin halunnut sellaisen itsekin. Kohta 7-vuotiaan tytön äitinä ymmärrän hyvin miksi en sitä nukkea silloin saanut. Olisin leikkinyt sillä vain hetken, jonka jälkeen nukkeleikit eivät olisi minua enää kiinnostaneet. Olihan se ilmestyessään varmaan aika kalliskin.

Melissan ollessa pieni, ostimme hänelle Baby Born-nuken. Tummaihoisen tyttönuken , jonka Melissa itse valitsi ja josta hän itse maksoi osan. Leikimme sillä yhdessä ja elin uudelleen lapsuuttani Melissan kautta. Meillä oli kivoja hetkiä hoitaessamme vauvaa, jonka nimi oli Emilia.

Melissan kasvaessa ohi nukkeleikeistä, jäi Emilia-vauva Bean hoidettavaksi. Bea ei koskaan ihan niin paljon innostunut nukkeleikeistä kuin Melissa aikoinaan, mutta kyllä Beakin nukkeja hoiti. Hän sai viime jouluna äitinsä luona joulua viettäessään lahjaksi oman Baby Bornin, joka unohtui aika äkkiä joulun jälkeen kaappiin. Hän oli ehkä jo kasvanut vähän yli tuosta nukkevaiheesta. Siltikään hän ei oikein antaisi Vivian leikkiä nukeillaan, koska ne ovat hänen.

Vivia on hoivannut Bean nukkeja jo jonkin aikaa. Tai ainakin yrittänyt, koska usein leikit keskeytyy siihen, ettei Bea annakaan niillä leikkiä. Siksi tämä Amolta saatu uusi Baby Born Soft Touch-nukke tuli meille juuri oikeaan aikaan. Olimme jo suunnitelleet ostavamme Vivialle joululahjaksi nuken rattaat, koska ne ovat päiväkodissa lempilelu ja hän tykkää niistä todella paljon. Vauvanukke ja nuken rattaat pääsevätkin nyt Joulupukin säkkiin yhdessä. Voi sitä riemun määrää mikä pienessä lapsessa voi ollakaan jouluna, kun hän pääsee avaamaan nuo paketit.

Uutta Baby Born soft touch-nukessa on, että nuken vartalosta on tehty pehmeämpi ja helposti liikuteltavampi, joten se tuntuu enemmän oikealta vauvalta kuin ennen. Itkutoiminto on uudessa nukessa helpompi aktivoida ja pottatoiminnot aktivoivaa napanappia on paranneltu. Nukkea voi myös kylvettää. Nukkea saa kolmea erilaista: tyttönukkea sinisillä tai ruskeilla silmillä sekä poikanukke. Meidän pakettiin päätyi sinisilmäinen tyttö. Ihanaa nukessa on myös, että sen mukana tulee paljon tarvikkeita. Vivia rakastaa laittaa Bean nukkea potalle ja sama jatkuu varmasti omankin nuken kanssa.

En koskaan saanut itse Baby Born-nukkea, mutta nyt kaikilla kolmella lapsellani on sellainen. Meidän nukkemme ovat käyneet myös hoidossa pikkuserkuilla ja pääsevät hoitoon myös jatkossakin kavereiden luokse, jos heillä on nukkevauvoille tarvetta. Nukkeja on meillä monta, mutta ne ovat kaikki lapsille hyvin rakkaita ja kun lapset ovat niistä valmiita luopumaan, osa muuttaa uusiin koteihin. Nämä Baby Bornit taidan kuitenkin säästää lapsenlapsille, jos meille joskus sellaisia siunaantuu. Niillä on sitten kiva leikkiä mummilassa.

Pakko muuten vielä mainita, että se Melissan Emilia-nukke on edelleen ihan täydellisessä kunnossa. Ihan yllätyin, kun yksi päivä sitä tutkin. Meillä on nimittäin mökillä minun vanha nukkevauva, joka on jo hieman kärsineempi. Tietysti siinä on mennyt hieman enemmän aikaa välissä ja sitä on useampi lapsi hoitanut, mutta iloisesti yllätyin kuinka hyvää laatua se Melissan Baby Born onkaan.